Kääntyykö kelkka ja mihin suuntaan?

Tänään se sitten tapahtui, puin ensimmäistä kertaa kertakäyttöisen maskin naamalleni. Ahdisti. Ja olin loppujen lopuksi vain lyhyen aikaa ilmastoidussa tilassa, jossa tuota kapinetta edellytettiin. Ajatuskin sen läpi hengittämisestä yli kolmenkympin helteessä tuolla ulkona saa mielen tulvimaan täyteen varsin lamaannuttavia tuntemuksia. Ensimmäinen kerta ei jääne viimeiseksi, siihen suuntaan tässä ollaan valitettavasti menossa. Kroatiassa lyötiin tänään tauluun korkein päiväkohtainen uusien tartuntojen määrä (116 kpl) koko vuoden aikana ja uusia rajoituksia tai muita toimenpiteitä tullaan sen johdosta julkaisemaan myöhemmin tänään. Ilmeisesti ainakin tuota maskin käytön pakollisuutta lisätään.

Kun epidemia alkoi Euroopassa jyllätä, lätkäisi Kroatia vauhdilla voimaan maailman tiukimmat rajoitukset, jotka koskivat samoin tein koko maata ja ihan kaikkia. Homma saatiinkin aisoihin aika nätisti ja käytännössä katsottuna pöpö poistettua tästä piskuisesta maasta. Nyt kun sitten mennään jonkin moisen toisen aallon mukana vielä kovemmassa tautitahdissa, ei moisista keinoista sentään ole puhuttu. Ennemminkin kuulemma halutaan osoittaa, miten tässä maassa voidaan elää suhteellisen normaalisti viruksesta huolimatta, yksilön vastuuta korostaen. Kuulostaako tutulta? Kääntyikö täällä kelkka samalle reitille Ruotsin kanssa? No, katsotaan nyt minkä moisia määräyksiä julkistavat. Mitään paniikkia ei ilmassa tuntuisi olevan, jos nyt ei ollut missään vaiheessa aikaisemminkaan. Nyt ehkä helteen muutenkin uuvuttaessa ei taideta jaksaa niin kovasti edes huolestua viimeaikaisista huonoista luvuista. Katsotaan sitten, mihin ne tulevina päivinä kipuavat ja mitä se sitten aiheuttaa. Naapurimaassa Serbiassa väki on vallan lähtenyt barrikaadeille hallituksen koronatoimien takia, empä ihan heti näe moista täällä tapahtuvan.

Itselleni tässä tulee nyt vähän päänvaivaa loppukesän suunnitelmien osalta. Kesälomareissu Suomeen on ollut suunnitelmissa, nyt täältä tullessa tiedossa on parin viikon karanteeni, jonka toki helposti voi mökillä märehtiä. Ja takaisin tänne kyllä pitäisi päästä vaikka rajoja alkaisivatkin sulkea kun hallussa kuitenkin on oleskelulupa. Mutta pakko sanoa, että jotenkin tämä uudelleen eskaloituva tilanne tuo epävarmuutta; Miten ja milloin olisi järkevintä matkustaa ja kuinka järkevää se ylipäätään on? Ikävä sinne mökkilaiturille alkaa olla jo aika kova.

Aurinko paistaa, turistit valuvat tuosta ohi alas rantaan ja takaisin kantaen vesilelujaan ja iloiten lomastaan. Illalla grillataan miehen kanssa chilihunajamarinoitua kanaa ja sitä ennen leivon tuoreet sämpylät kohoamassa olevasta taikinasta. Siis ihan normaali heinäkuinen perjantai. Ilman maskia loppupäivän osalta. Olkoon se asia, josta olla kiitollinen tässä ja nyt.

Ja miten se elämä nyt sitten on jatkunut?

Purkillinen pientuottajan akaasiahunajaa, makeaa ja hyvää.

Niin se aika mataa. Puolitoista kuukautta ehti vierähtää siitä, kun viimeksi näppäimistöllä sormia tanssitin tänne kirjoittaakseni. Elämä jatkui silloin ja jatkuu edelleen. Tässä välillä kesä tuli toden teolla ja koronakin palasi kiusaksemme. Kroatian osalta epidemia painettiin jo nollaan, mutta rajojen auettua ja turistien alkaessa virrata maahan valui mukana myös näkymätön kiusanhenki, lähinnä Serbiasta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Vaan kuten todettua, elämä jatkuu tässä uudessa normaalissa eikä tilanteen muuttumista juuri mistään huomaa. Julkisiin kulkuvälineisiin määrättiin maskipakko, mutta eivätpä edes kaikki kuljettajat näytä sitä noudattavan matkustajista puhumattakaan. Pahiten uusi aalto on iskenyt pohjoiseen ja itään, täällä Dalmatiassa uudet tartunnat ovat olleet vielä vähäisempiä mutta lisääntyvät taatusti Euroopan rajojen avautuessa ja etenkin lentoliikenteen vilkastuessa.

Meillä päivät matavat omalla painollaan, mies on taas aika paljon poissa kotoa työnsä takia ja merimiehen muija kotona. Vapun kanssa puuhastellaan monenmoista, Päivät alkavat aamuisin parin tunnin lenkillä ennen auringon nousua vuorten takaa. Kun ei lämpötila yölläkään painu edes lähelle pariakymmentä ja päivisin nakuttaa reippaasti päälle kolmenkymmenen, niin aamun aikaiset tunnit ovat ne aktiivisimpaan toimintaan sopivimmat. Silti hiki virtaa, kun noille rinteille polkuja pitkin kiipustaa. Suorittamismeiningillä ei mennä, välillä pysähdellään ihmettelemään tai etsimään sitä parasta pureskelukeppiä. Päivät pysytellään varjossa, pari kertaa olen biitsillä käynyt vähäsen rantaelämää kokeilemassa, mutta merivesi alkaa olla jo niin lämmintä ettei sekään enää kauheasti virkistä. Hiki on pari minuuttia maalle kapuamisesta jo taas pinnassa.

Vapusta on kehkeytynyt ihan mahtava kaveri, olen siihen niin kovin tyytyväinen ja onnellinen tuosta otuksesta. Se rakastaa ihmisiä ja on täysin kietonyt pikku tassujensa ympärille sankan joukon väkeä lähiseudulla. Hyviä koirakamuja on myös löytynyt, semmoista reipashenkistä painitouhua saadaan usein aikaiseksi. Nämä kuumat päivät meinaavat pikkuisen viipottajankin uuvuttaa, onneksi on viilennysmatot ja -kauluri, niiden tuoman hyödyn on Vappu hyvin tajunnut. Yhdessä on käyty jo kahviloissa ja ravintelissakin, hyvin käyttäytyvä koira on tervetullut molempiin. Vielä riittää pennulla maailmassa ihmettelemistä, kuten nyt vaikka eilen iltapissiulkoilulla vastaan tullut siili. Vähän iski harmistus, kun en antanut perään lähteä piikkipallon jatkaessa taaperrustaan yön pimeyteen.

Lentäen ei paljoa väkeä tänne vielä pakkaudu, mutta teitä pitkin kylläkin. Saksalaisia ja muita lähimaiden asukkeja virtaa tasaiseen tahtiin ja se alkaa kyllä näkyä katukuvassakin. Vaikka rannalla jo väkeä alkaa olla melko paljon, saavat täällä nyt lomailevat nauttia poikkeuksellisen hyvistä olosuhteista: ei ole liikaa väenpaljoutta nähtävyyksillä eikä siellä rannallakaan, saapi mennä omaan tahtiin. Ainoastaan toisinpaikoin liikenne alkaa jo takkuamaan helposti ruuhkautuvilla osuuksilla, pitää koittaa omat menemiset miettiä niiden pahimpien ruuhka-aikojen ulkopuolelle.

Istuin vuokraemännän kanssa tänään aamupäiväkahvilla, lapset viihdyttivät Vappua tai ehkä enemmän toisinpäin. Annoin samalla vuokrarahakirjekuoren ja sain purkillisen akaasiahujanaa, jota he olivat hankkineet omilta kontakteiltaan. Puissa kypsyy mehevät persikat, puskissa tomaatit ja oma sitruunapuu kypsyttelee tuolla terassilla ennätyssatoa. Sellaista se elämä täällä Adrianmeren rannalla juuri nyt on.

Korona-arki Kroatiassa: Saharasta ja Sloveniasta saapuvaa massaa

Kolmatta päivää tuuli tuivertaa, lämmin pehmeä tuuli. Se tulee etelästä ja tuo tullessaan paitsi lämpöä myös terveiset Saharasta. Punertava tomu samentaa taivaan ja se laskeutuu kaikkialle. Joka vuosi sitä tulee, hiekkaa Saharan aavikoilta. Jos vielä sattuu satamaan, tuovat pisarat reilumman kerroksen alas taivaalta.

Kroatian kirkkaiden vesien ääreen kaipailee moni

Tämä viikko toi ensimmäisen konkreettisen koronamuutoksen suunnitelmiini. Olin siskolleni syntymäpäivälahjaksi joulukuussa ostanut meille molemmille tiketit Antti Tuiskun Olympiastadionin Bailantaikeikalle. No ne nyt sitten siirtyivät ensi vuodelle, joten jo tehdyn kalenterimerkinnän sai ruksata yli. Ihan kokonaan en kuitenkaan tuota elokuun viikonloppua peru, meillä on hotelliyö varattuna kun tarkoitus oli yhdistää keikkaan pieni Helsinki-visiitti. Päätimme pitää varauksen voimassa ja humputella siskosten kesken keikan peruuntumisesta huolimatta. Jos nyt sitten jotain pakottavaa syytä senkin perumiselle ilmenee niin ehtiihän tuon varauksenkin vielä vapauttaa tuonnempanakin.

Tuo elokuinen viikonloppu oli toinen tulevan kesän sovituista jutuista. Toinen olisi syyskuinen viikko perinteistä ruskataaperrusta Lapissa, Saariselällä tällä kertaa. Siitä en ihan hevillä ole myöskään luopumassa, joten edelleen olisi suunnitelmana suunnata Suomeen loppukesästä. Tarkemmat yksityiskohdat kuten "milloin ja miten" ovatkin sitten edelleen auki, kuten on tässä nykytilanteessa moni muukin asia tilanteiden kehittyessä vallan nopeastikin.

Tilanteet kehittyvät myös täällä ja erityisesti turismirintamalla, joka tietysti kuumottaa kovasti monen paikallisen mielessä. Suurimmat odotukset on ladattu nyt naapurimaahan Sloveniaan, joka jo ilmoittikin avaavansa rajansa EU-kansalaisille. Yli sadallatuhannella slovenialaisella on täällä kakkoskoteja sekä veneitä ja nyt heidän toivotaan tulevan kesäloman viettoon Adrianmeren rannalle. Turismiministeri Gari Gabbelli lanseerasi naapurimaista, erityisesta juuri Sloveniasta tuleville matkaajille "Kotoa kohteeseen" -sloganin, jonka myötä tarjotaan jokaiselle saapuvalle infopaketti nykytilanteessa matkaamiselle lähtien ihan konkreettisista neuvoista kuten missä ylittää raja, missä syödä ja missä tankata turvallisesti ja voimassaolevia suosituksia noudattaen. Toiveena olisi saada edes 30 % tältä kesältä odotetusta turismirahasta yrittäjien ja valtion tyhjyyttään kumiseviin kassoihin.

Nyt kun matkustelu on kovin haastavaa ellei mahdotonta ja monelta osin vielä suositusten vastaista, niin haaveilu on se keino tyydyttää reissumieltä. Katselin viikonloppuna Eat Pray Love -elokuvan, jossa Julia Robertsin hahmo etsii elämäänsä Roomassa, Intiassa ja Balilla. Näistä kohteista olen itse käynyt kahdessa, Intia on vielä kokemata. Voi kuinka tulikaan ikävä Rooman kapeille kujille ja ihanan ruoan ääreen. Tuossahan se on kuitenkin niin lähellä mutta juuri nyt niin kovin kaukanakin. Facebook muistuttelee menneistä matkoista, piknikkikuva Antibesistä muutaman vuoden takaa toi ihan veden kielenkärjelle ja muutenkin on mietteissä pyörinyt kuvien kautta moni ihana kohde ja siellä syntyneet muistot. Moni muistelee nyt ehkä myös lomia täällä Kroatiassa, teille ja muillekin haaveiluun ja tulevien matkojen miettimiseen voi hieman virikettä löytyä virtuaalimuodossa täältä Croatia Full of Life -sivuston kootusta Kroatian "etärakkauspaketista". Odotellaan sitä päivää, kun kaikki sen sisältö on taas halukkaille livenäkin koettavissa. #Croatialongdistancelove

Korona-arki Kroatiassa: Voittajia ollaan, ainakin nyt.

Useat lehdet uutisoivat tutkimuksesta, jossa eri maita luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, miten ovat onnistuneet taistelussa koronaa vastaan: Voittajat, melkein voittajat ja ne joilla on vielä taistelua tiedossa. Koko tilaston ja käppyrät löytävät enemmän kiinnostuneet osoitteesta www.endcoronavirus.org mutta toki sitä itse on eniten kiinnostunut kahdesta maasta: Kroatiasta ja tietysti Suomesta. Kroatia on listalla voittajien joukossa, täällä uudet tartunnat on ainakin toistaiseksi saatu tippumaan muutamaan päivässä vaikka se Bracin saaren tapaus saikin käyrään pienen nousukohdan ja päivittäin paranee huomattavasti useampi kuin sairastuu. Suomi on valitettavasti siellä kolmannessa jengissä eli "toimenpiteitä vaaditaan" -luokassa. Käyrä saatiin jo laskuun sielläkin, mutta ei riittävällä voimalla tässä vertailussa pärjäämistä ajatellen.

Lähde www.endcoronavirus.org

Sijaintiensa puolesta voisi helposti ajatella tilanteen olevan toisinpäin. Suomi on aika etäällä Euroopan pahimmista epidemiakeskuksista kun taas täällä on Pohjois-Italia melkein rajanaapuri ja Itävalta samoin. Saksan ja Kroatian välillä oli ennen rajoituksia paljon ihmisvirtaa molempiin suuntiin. Vaan Kroatiapa pistikin Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan maailman kovimmat rajoitukset päälle heti kun ensimmäiset tartunnat ilmenivät. Ja tuota tiukkuutta tarkasteltiin tutkimukella siis siten, että vertailtiin tehtyjä päätöksiä tartunnan etenemisen vauhtiin. Monissa maissahan se kakki oli jo housuissa kun vaippaa alettiin asettelemaan paikoilleen. Täällä vaippa taisi ehtiä ajoissa. Ja rajoitukset koskivat heti koko maata vaikka ensin alkuun tartuntoja olikin vain tuolla pohjoisessa. Kovatkin rajoitukset saatiin tässä erikoistilanteessa voimaan nopeasti, ilman suurempia laki-ihmettelyjä. Sairaalat selvisivät taakastaan ja kuolleisuus ainakin vielä on todella pieni.

Nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa, että lähes kaikki rajoitukset on ainakin melkein kokonaan poistettu. Eilen pääsivät ihmiset viimein kahviloihin istumaan, toki tiettyjen ohjeistusten puitteissa. Rajatkin jo melkein avautuivat ainakin EU-kansalaisille, hyvällä perustellulla syyllä tänne pääsee taas eikä enää joudu edes parin viikon karanteeniin. Nyt on paljon ohjeistusta, suosituksia ja uusia toimintatapoja määräyksien sijaan, ehkä alamme olla aika pitkälti siinä uudessa normaalissa jonka avulla pitäisi elämän jatkua tästä eteenpäin.

Vaan totuus on tämä hetki eikä siitä seuraavasta tiedä. Miltä mahtavat maiden käppyrät näyttää vuoden tai kahden päästä? Ja miltä meidän elämämme niiden keskellä? Sen aika näyttää, sitä ennen mennään niillä mitä on. Ja tässä odotellessa aletaan nauttia kesästä vaikka eilen taisi isossa osassa Suomea kesä tuntua vielä kovin kaukaiselta lumipeitteen valkaistessa maat ja mannut. Vaan tulee se sieltä. Täällä on lupailtu loppuviikolle jo likimain kolmenkympin kelejä, saattaapa vaikka se kotirouvan talviturkkikin joutaa meren aaltoihin siinä kohtaa. Ainakin rannalla on tilaa pitää etäisyyttä muihin, vaikka kuulemma rajojen heltymisen myötä teille onkin jo paljon ilmestynyt ulkomaalaisia autoja matkaajineen. Niin ja jospa vaikka Vappukin uskaltautuu uimaan asti, nyt on vain hieman tassua ja masunalusta kasteltu ihmeelliseen uuteen elementtiin totutellessa. Se pieni töpsöttäjä ainakin saa taatusti hymyn huulille vaikka maailma näyttäisikin välillä pikkaisen pimeältä paikalta. Toivottavasti teillä kaikilla on oma ilontuoja elämässänne, ne ovat aina tärkeitä ja nyt vallankin.

Korona-arki Kroatiassa: Kohti parempaa

Sateen jälkeen tuli poutasaa ja harmaan sävyt muuttuivat kirkkaammiksi. Monella tavalla ollaan matkalla parempiin päiviin. Suurin kyynelvirta on kuivunut, lämmin kiitos kaikille tavalla tai toisella asian johdosta meitä muistaneille. Tänään aamulla meri tervehti minua tällä näkymällä, kauniina ja rauhallisena.

Korona-arki etenee, niin täällä kuin muuallakin. Kroatiassa kuten myös Suomesssa ja monessa muussakin maassa pohditaan kovasti, millaisin askelmerkein mennään kohti uutta normaalia. Sillä siihen vanhaan normaaliin ei liene paluuta, ehkä enää koskaan kuten joku asiantuntija totesi. Maanantaina täällä astuu voimaan seuraava rajoituskevennys, toukokuussa sitten seuraavat asteittain. Siis sikäli kun mitään odottamattomia muutoksia tartuntamäärissä ei ilmene. Tämän päivän lukujen mukaan uusia tartuntoja täällä ilmeni 31, kokonaismäärän ollessa siten 1981, joista 869 on parantunut ja menehtyneitä on 48. Varsin maltillisesti siis mennään ja epidemia on saatu pidettyä tasolla jolla terveydenhoito sen kanssa pärjää.

Suomessa on hirmuinen haloo yritystuista ja miten muuten valtion tulisi tai ei tulisi rahaa käyttää vaikkapa niitä suojavarusteita hankittaessa ja muutenkin kriisistä selviämisessä. Itse en ainakaan ole huomannut minkäänlaisia uutisia yritysten tai yhteisöjen merkittävistä osallistumisista talkoisiin. Täällä Kroatiassa useat yritykset, urheiluseurat ja muut organisaatiot ovat tehneet erittäin merkittäviä lahjoituksia esimerkiksi sairaaloille, ihan suoraan rahana tai vaikkapa tilaamalla suojavälineitä ja lahjoittamalla ne. Kun ottaa huomioon, että kaikki tässä kuitenkin ollaan enemmän tai vähemmän samassa sopassa, niin tämä malli on mielestäni aika todella hieno ja arvostuksen ansaitseva.

Vähän vähemmän hyvin täällä hoidetaan tuota maskihommaa. Monet niitä käyttävät, mutta kyllä näkemäni perusteella todellakin uskon niihin mielipiteisiin, joiden mukaan maskin käyttö lisää tartuntariskiä ennemmin kuin vähentää. Eilen kaupassa seurasin kassaneidin käytöstä. Hänellä oli maski ja suojahanskat. Maski taisi vähän ahdistaa, koska niillä hansikoiduilla käsillään hän sitten ihan jatkuvasti hiplaili ja siirteli maskiaan, veti sitä välillä pois nenän päältä ja kun piti edessäni olevalle asiakkaalle jotain enemmän puhua, vetäisi neiti sen maskin kokonaan leualle. Ja sitten taas takaisin. Niillä samoilla käsineillä, joilla koski ihan kaikkeen muuhunkin. Ei mennyt vissiin ihan ohjeistuksen mukaan. Samantyyppistä käytöstä maskien kanssa näkee kaikkialla, niitä roikkuu autojen taustapeileissä Wunderbaumien ja ruokousnauhojen kanssa, siitä se on sitten kätevä edestaas ottaa käyttöön ja laittaa taas takaisin. Enkä kyllä yhtään väitä, että tämä olisi vain kroatialainen versio aiheesta, harvassa ovat varmasti ne paikat joissa maskien käyttö hygieniaohjeistusta noudattaa. Itse en aio maskia käyttää, ellei sitä jossain pakolliseksi määrätä. Tai tietysti jos itse alkaisin kovasti pärskimään, mutta sitten toisaalta en kyllä liikkuisi missään ihmisten ilmoillakaan.

Viikon päästä on vappu. Taisin luvata miehelle, että leivon munkkeja. Nyt pitäisi löytää se paras resepti, en ole moisia nimittäin koskaan itse tehnyt. Saa siis vinkata, jos hallussa on se mehevimpien munkkien takuuvarma ohje. Täytyy toivoa, että sitä hiivaakin piakkoin alkaisi kauppojen hyllyiltä löytymään tai alkaa kotirouvan varastot tyhjenemään. Pari pussia kuivahiivaa on vielä jäljellä, että saadaan ne munkitkin tehtyä.

Korona-arki Kroatiassa: Kotoilu taisi riittää

Tänään oli nähtävissä selvä muutos: ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Autoja ajelee teillä enemmän, päiväkävelyllä piti tuossa pääväylän kohdalla oikein odottaa vuoroaan tien yli päästäkseen kun menijöitä ja tulijoita riitti tasaiseen tahtiin. Eipä ole tarvinut muutamaan viikkoon moista tehdä. Rannalla vastassa oli lukuisia auringonpalvojia, ihan siis asianmukaisine varusteineen uima-asuista kirjoihin ja pieneen välipalaan. Liikkeellä oli muutenkin väkeä vallan paljon, enemmän kuin yhtenäkään päivänä tähän asti. Keli helli, itsekin taisin taas voimistaa jo ilmestyneitä t-paitarusketusrajoja käsivarsissa.

Uusien tartuntojen päivittäiset pylväät. Lähde www.koronavirus.hr

Tänään julkaistut päivittäiset koronaluvutko kenties saivat ihmiset lähtemään ulos? Ainakin ne olivat sangen matalat elikkäs vain 23 uutta todettua tartuntaa mikä on alhaisin lukema yli kolmeen viikkoon. Kuolleita täällä on muuten nyt 36, mikä sekin on aika matala luku moneen muuhun maahan verrattuna. Alkaako väki nyt lepsuilemaan, kun "tämähän on nyt pikkuhiljaa taputeltu"?. Monelle selvästi joka tapauksessa on kotoilu riittänyt. Vielä on näkemättä pääsiäisen oikea vaikutus lukuihin, onkohan vain tässä nyt tyyntä myrskyn edellä ja sen tyvenen tuoman turvallisuuden tunteen myötä kaivetaan vain syvempää kuoppaa. Odotamme ja saamme nähdä.

Juttelin päiväkävelyllä pitkään tutun koiranulkoiluttajan kanssa, saman josta aiemmin kerroin. Siis lääkäriksi valmistunut tosi mukava nuori nainen, joka vuoden alussa haaveili Pohjoismaihin muuttamisesta. Hän tekee keikkatöitä eikä niitä kuulemma ole oikein ollut. Eli ainakaan lääkäreistä täällä ei ole pulaa, kun ei häntäkään ole kutsuttu töihin. Naisen äitikin on muuten lääkäri, hän on töissä mutta ei siellä kuulemma mitään paniikkia ole. On siis aikaa tehdä pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Muuttohaaveet on nyt haudattu kunnes tilanne tästä selkiintyy. Hän oli muuten todennut saman kuin minäkin, että nyt on väkeä liikkeellä.

Lopuksi päivitys pörriäisbaarista. Siitä on tullut yökerho. Päivisin asiakkaita on harvakseltaan, mutta joka yö siellä drinksutellaan niin, että meinaa varastot huveta. Tarkkaa käsitystä asiakaskunnasta ei ole, mutta veikkaisin lepakoita. Vaikka on täällä kyllä melkoisen isoja yöperhosiakin, että mene ja tiedä. Ovat kuitenkin käyttäytyneet siivosti ja ilman häiriöitä joiten tarjoilu jatkuu. 

Kotikaranteenissa Kroatiassa

Täällä sitä ollaan, kotona neljän seinän sisällä. Saavuimme Kroatiaan viime sunnuntaina ajettuamme halki Euroopan toivoen rajojen pysyvän auki edessämme, minkä ne onneksi tekivät. Täällä maahan tulevat määrätään siis 14 päivän kotona lusittavaan tiukkaan karanteeniin. Ja siis määrätään, tämä ei ole suositus. Ulos ei mennä, ei ulkoilemaan eikä muutenkaan haahuilemaan edes yksikseen saatikka että kauppaan mentäisiin. Koiran saamme viedä pikaisesti tarpeilleen viereiselle parkkialueelle. Jos määräyksen rikkomisesta jää kiinni, lätkäistään ensimmäisestä kerrasta reilun 1000 euron sakko ja jos ei siitä ymmärrä käytöstään terävöittää niin seuraavien sakkojen määrä kasvaa aika reippaasti. Täällä sitä siis ollaan, kotona. Ja ainakin toistaiseksi terveinä. Raportoimme joka päivä paikalliselle epidemiakeskukselle tekstiviestillä kuumemittarin lukemat ja että onko muita oireita. Poliisi voi tulla milloin vain tarkistamaan, olemmeko kotona.

Ovelle toimitettu kotikaranteenilounas, juuri grillistä otettu kalaa. Nautitaan aurinkoisella terassilla.

Kyllähän sitä huruhöpötyksiksi olisi sanottu, jos vielä vaikkapa joulukinkkua aattoiltana sulatellessa olisi viinilasillisen kera maalaillut kuvaa maailmasta, jossa nyt elämme. Että demokraattinen maa toisensa jälkeen sulkee rajansa, alkaa ensin rajoittaa kansalaistensa liikkumista suosituksin ja kun ei totella niin sitten ottaa ulkonaliikkumiskiellot käyttöön ja armeijat valvovat kaduilla niiden tottelemista. Ja että pörssit kaikkialla syöksyvät. Ja että miljoonakaupungit autioituvat. Ja että Venetsian kanaalien vesi on kirkasta. Ja että vessapaperit katoavat kauppojen hyllyiltä. Kaikki vain pienen silmillä havaitsemattoman viruksen vuoksi. Viruksen, jolle jokainen ihminen on potentiaalinen kohde ja koti. Joka säästää toiset aiheuttaen tuskin mitään oireita, vie toiset tehohoitoon ja valitettavasti osan se eliminoi kokonaan. Eipä olisi uskonut vaan tässä sitä ollaan. Kuin huonossa Hollywood-leffassa.

Meillä on miehen kanssa positiivinen svengi päällä, ymmärrämme asian tärkeyden vaikka se nyt meitä rajoittaakin. Tiuku ei ymmärrä, sitä alkaa ottaa aika pahasti pieneen päähän tämä kotona olo ja tylsyys. Mummeli mököttää jokaisen pissipiipahduksen jälkeen kun ulkoilu loppui taas kerran lyhyeen. Onneksi lähes 16-vuotias koira ei enää ihan hirmuisesti liikuntaa kaipaa, mitäpä olisikaan olla parivuotiaan tehoterrierin kanssa samassa tilanteessa....

Ruokaa meillä riittää ja auttavia käsiä sekä jalkoja. Oven taakse ilmestyy pyytämättä ja pyydettäessä niin juomaa kuin vaikkapa juuri grillattua kalaa kuten tänään. Kuunnellaan reggaeta tai Suomi-iskelmää, iloitaan auringosta ja töitäkin on molemmat tehty etänä. Tänään grillataan possunfilettä terassilla ja otetaan lasillinen pari viiniä Face Time -yhteyden välityksellä kera brittiläisten ystäviemme, jotka pääsivät hekin palaamaan täältä kotiinsa ja ovat niin ikään kotikaranteenissa siellä. Näillä reunaehdoilla mennään, mutta kyllä tässä hyvin pärjätään. Kaipaan ihan hirmuisesti kunnon kävelylle pääsyä mutta maltan mieleni ja nautin siitä sitten sitäkin enemmän kun pääsen liikkeelle ilman että rikon suurella tärkeydellä ja tilanteen edellyttämällä vakavuudella tehtyjä poikkeksellisia määräyksiä taikka riskeeraamatta ylenmäärin omaa saatikka muiten terveyttä.

Kroatia on aika kiinni. Eilisestä lähtien tänne ei ole enää ollut pääsyä ilman kansalaisuutta tai oleskelulupaa. Vain välttämättömät palvelut, kuten ruokakaupat, apteekit ja bensa-asemat ovat auki. Kahvilat, ravintolat, kampaamot, liikuntapaikat ja muut ei niin välttämättömät palvelut määrättiin suljettavaksi. Jopa kirkonmenot on loppu ja se on iso asia se näinkin uskollisessa maassa. Yli viiden hengen joukkoja ei suvaita. Ulkona pitää vähintään metri pitää eroa muihin, sisätiloissa vaikkapa kaupassa kaksi. Ihmisiä kehotetaan pysymään kotosalla ja välttämään niitä sosiaalisia kontakteja. Toistaiseksi vain kehotetaan kuten Suomessakin. Itse pelkään pahoin, että kohta määrätään jos ei totella. Osa ihmisista on täysin ylipeloissaan ja reagoi sen mukaisesti eristyen itse ja kytäten kiivaasti muita. Osa käyttäytyy asiallisesti ymmärtäen tilanteen ja sitten on niitä jotka eivät välitä joko tyhmyyttään, välinpitämättömyyttään tai huolimattomuuttaan. Sama tilanne taitaa olla kaikkialla maailmassa.

Kroatialle tämä on hurja isku. Toki talous kyykkää nyt kaikkialla, mutta tämän maan talous vielä vähän syvemmälle. Tämä maa elää aivan liikaa matkailusta. Tuleva turismisesonki alkaa aika suurella varmuudella olla täysin menetetty. Sitä kautta todella monen ihmisen toimeentulo seuraavan vuoden osalta. Kesällä pitäisi tehdä raha koko vuodeksi, nyt se ei onnistu. Valtiolla ei ole valmiuksia kovin järisyttäviin taloudellisiin tukiin vaikka niitäkin toki koitetaan ainakin jollakin tasolla tarjota. Ihmiset ovat osittain todella epätoivoisessa asemassa. Toivoa sopii, ettei epätoivo johda epätoivoisiin tekoihin. Toistaiseksi epidemia on täällä onnistuttu pitämään melko hyvin aisoissa, todettuja tapauksia on varsin vähän huomioiden esimerkiksi Italian, Saksan ja Itävallan läheisyyden ja maiden välillä tapahtuneen varsin ison ihmisliikenteen. Kuolleitakin on vasta yksi. Mutta mikä on sitten todellinen tartuntamäärä, sitähän ei kukaan tiedä. Eikä se vimmattu virus ole vielä kulkuaan lopettanut, ei lähimainkaan.

Kysymyksiä on paljon, vastauksia on joihinkin ja joihinkin ei sitten ollenkaan. Ei tämmöistä ole koskaan ennen ollut. Ei kukaan voi oikeasti tietää miten tämä homma lopulta menee. Päivä ja viikko kerrallaan, seuraavat kuukaudet nyt ainakin enemmän tai vähemmän menee poikkeustilassa itse kullakin. Niin se nyt vain on. Koitetaan kaikki pitää huolta itsestämme ja toisistamme. Eikä vaivuta synkkyyteen.

Pois Kroatiasta

Viimeisen kahden kuukauden aikana olemme viettäneet pari viikkoa Suomessa, viikon Ranskassa ja juuri nyt kirjoittelen tätä tekstiä englantilaisessa pikkukylässä Southamptonin kupeessa. Täällä olisi tarkoitus oleilla seuraavat kolme viikkoa, joten brittiläinen elämänmeno tulee jotakuinkin tutuksi. Paljon ei siis ole aikaa vietetty kotosalla, enemmän on pakattu kasseja lähtöjä varten.

Lähtemistä miettii myös moni muu Kroatiassa. Lähes poikkeuksetta tapaamani 20-35 vuotiaat ihmiset sanovat haluavansa pois maasta. Ja aika monet heistä myös tuon toiveensa toteuttavat. Eivätkä he ole palaamassa takaisin toisin kuten lähtijät tekivät vielä jokunen vuosi taaksepäin. Silloin nuoret lähtivät muutamaksi vuodeksi ulkomaille töihin ja rahaa tienaamaan palatakseen sitten takaisin perustamaan perheen ja asettumaan aloilleen. Nyt lähtevät paitsi ne yksittäiset nuoret, myös kokonaiset perheet. Eniten suunnataan Saksaan, mutta myös esimerkiksi Irlannissa on jo varsin vahva kroaattiväestö. Viimeisimmäksi juttelin asiasta koirakävelyn lomassa tutun Bongo-koiran emännän, juuri lääkäriksi valmistuvan nuoren naisen kanssa. Hän, kuten moni muu hänen kaltaisensa, ei näe itselleen minkäänlaista tulevaisuutta Kroatiassa. He ovat poikaystävänsä kanssa lähdössä vuoden sisällä pois, mahdollisesti Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen. Ruotsissa on jo tuttuja, se houkuttaisi ehkä eniten. Juttelimme paljon maiden olosuhteista ja mahdollisuuksista koulutetulle maahanmuuttajalle. Hän ei lähdettyään aio palata.

Kun kerromme muuttaneemme Kroatiaan Suomesta, kohtaamme poikkeuksetta suurta ihmetystä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa tehdä niin? Turistit ja vähän vakituisemmatkin loma-asukkaat toki ymmärretään, mutta että oikeasti joku haluaa kokonaan muuttaa maahan, josta alkuasukkaat vain haluavat pois. Se hämmästyttää ja kummastattaa.

Lehtien otsikot ja poliitikot käyttävät termejä joukkopako ja uhkaava väestökriisi. Sellaisesta alkaa oikeasti olla kyse. Kun maan väkiluku on nipin napin neljä miljoonaa, ei tarvita monimutkaisia kansantaloustieteiden tutkintoja ymmärtääkseen mitä kymmenien tuhansien nuorten koulutettujen ihmisten lähtö vuosittain tarkoittaa. Kouluja on jo jouduttu sulkemaan maaseudulla kun ei kylissä enää yksinkertaisesti asu muita kuin eläkeläisiä. Siinä on vaikea syntyvyyden lisäämisen kautta lähteä asiaa ratkaisemaan. Jo nyt alkaa olla pula osaavista työntekijöistä monella alalla. Eikä tilanne tule ainakaan helpottumaan.

Mistä tämä lähtemisen into sitten kumpuaa? Syitä on toki monia eivätkä ne ole niin yksiselitteisiä. Päällimmäisinä voisi kai mainita nuorten ihmisten liki täydellisen uskonpuutteen siihen, mitä tulee oman maan tulevaisuuteen ja poliittiseen systeemiin. Äänestysprosentit ovat todella alhaisia, kun ei ole uskottavaa vaihtoehtoa nykymallille. Korruptio ja vähintäänkin hyvä veli -verkosto elää edelleen, ei nähdä mitään merkitystä omalla koulutuksella ja osaamisella kun ne parhaat työpaikat, asunnot ja muut mukavat asiat menevät kuitenkin "pomon pojalle tai kaupunginjohtajan kummitytölle". Vähän ehkä kärjistettynä mutta ymmärrätte idean. Alhainen palkkataso ei myöskään motivoi. Ja tietysti se ruoho nyt vain ylipäätään nähdään kauhean paljon vihreämpänä siellä rajan toisella puolella, tämä myytti osittain varmasti vahvistaa itse itseään. Kun kaikki muutkin niin minä myös. Tahti on ollut isolla kierteellä kiihtyvä siitä asti, kun Kroatia liittyi EU:n jengiin vuonna 2013.

Me palaamme Kroatiaan kolmen viikon päästä, ainakin toistaiseksi. Se, miten kauan kotimme Adrianmeren rannalla on, riippuu ja roikkuu monestakin kiinnikkeestä. Seuraavat viikot nautin kuitenkin tästä länsieurooppalaisesta meiningistä. Sää nyt on täysin pyllystä, sataa ja tuulee eikä mittari millään pääse kymmentä astetta ylemmäs kun kotosalla samaan aikaan nautitaan auringosta ja noin tuplalämpötiloista. (Tosin tuossa eilen otetussa kuvassa taivas sentään vilauttaa sinistä sävyä, tuuli kuitenkin vihmoi vettä niskaan sieltä selän takana olleesta pilvestä.) Mutta kyllä vaikkapa ison Sainsbury's marketin tarjonta peittoaa aika heittämällä ne tutut Konzumit, seikka joka toteutui myös taannoin Ranskassa ja samoin kuin Suomessa Prisman tai Cittarinkin kohdalla. Kohtuullisen innokkaana kotikokkina tämä seikka on minulle aika iso juttu. Niin ja ihan vaan se fakta että ymmärrän niiden kaupan myyntiartikkeleiden etiketit ja muutenkin kaiken ympärilläni puhutun ja kirjoitetun antaa tietyn kuuluvuuden tunteen. Jälleen kerran voin toki vain itse suomia itseäni laiskuudesta opetella kroatian melkoisen haastavaa kieltä syvällisemmin kuin ihan vaan perusteita.

Taidampa paikalliseen tyyliin laittaa teeveden kiehumaan, illalla miehen tultua "kotiin" on tiedossa piipahdus viereisessä paikallispubissa ja fish & chips. Tämmöistä Emmerdale-elämäähän tämä täällä on.

Matkailun edistämistä kahteen suuntaan

Nämä tekstinpätkäni ja viime aikoina erityisesti Instagraminini tarinavideoinnit ovat saamani palautteen mukaan olleet vähintäänkin vahvasti vaikuttavina tekijöinä tai inspiraation lähteinä useammallekin matkaajalle, joka on suunnitellut lomaansa Kroatiaan ja erityisesti tänne Dalmatian rannikolle. Ovatpa jotkut vallan valinneet tämän kotikyläni Podstranan kohteekseen juurikin minun tuotosteni ja toimintani vuoksi, mikä tietysti sykähdyttää. Mukava on ollut viestien ja puheluiden myötä sekä ihan livenäkin olla auttamassa sen hartaasti odotetun loman pähkäilyssä ja toteuttamisessa.

Tie vie kahteen suuntaan, sinne ja takaisin. 

Nyt tämä matkailun edistäminen on kääntynyt toiseenkin suuntaan ihan konkreettisesti. Moneen otteeseen puolileikilläni olen tässä kevään ja kesän kuluessa maininnut vuokraemännälleni, että hänenhän pitää tulla käymään Suomessa nyt kun itse lennähdän sinne elokuuksi pakoon tänne rynnivää pääturistilaumaa sesongin huipentuessa. Ja kappas, ajatuksen siemen oli jäänyt itämään ja toissapäivänä hän sitten kysyi mitä mahtaisi lennot sinne kauas pohjoiseen kustantaa ja milloin hän voisi tulla? Siinä sitten tilanne eskaloitui niin, että iltaan mennessä oli lennot varattuna. Ja tämä on suurehko askel hyvin vähän matkanneelle lentopelosta hitusen kärsivälle ystävälleni. 

Ennen täältä Suomeen lähtemistä saan vielä kertaalleen toimia paikallisoppaana vieraakseni tulevalle suomalaisystävälleni ja elokuussa nyt sitten vuorostaan Suomi-oppaana kroatialaisystävälleni. Tänään opettelimme aamukaffen lomassa vähän suomenkieltä, "hyvää yötä" kuulostaa aina niin mainiolta kun täkäläiset y, ä ja ö -äänteettömät sitä koittavat sanoa. Mutta hyvin se jo sujui vaikka hän itse nauroi kuulostavansa siltä kuin yrittäisi sanoa erään kiinalaisen, presidentti Trumpin pannaan paneman elektroniikkayhtiön nimeä.

Täällä päässä opastukset ja vieraiden kanssa puuhastelut sujuvat jo aika rutiinilla, tiedossa on paikkoja ja asioita joista on helppo valita kulloisellekin vieraalle sopivia juttuja. Vaan mitenkäs sielä Suomessa? Mihin vien vieraani ja mitä näytän? Hän majoittuu kanssani mökillemme, joten rantasaunat ja muu maaseudun leppoisa mökkielämä tulee esitellyksi siinä sivussa. Vanhassa kotikaupungissani Helsingissa on tietysti käytävä, mutta olenko siellä jo turisti siinä missä hänkin? Onneksi sentään jotkin asiat sielläkin ovat pysyneet paikoillaan ja muuttumattomina vaikka paljon uutta onkin tullut.

Kerron sitten miten meni ja mitä tehtiin, pitäkää peukkuja. Ja jos tulee mieleen jokin ehdottomasti esittelemisen arvoinen juttu eteläisessä Suomessa, niin saa laittaa vinkkiä. Liikutaan ainakin akselilla Lahti-Helsinki. Sitä ennen laitetaan kuitenkin vierashuone valmiiksi täällä kotona ja vietetään vieraan kanssa muutama helteinen päivä Splitin lähialueen ihmeiden parissa.

Lomallakin voi käyttäytyä, eikös juu?

Kun loma koittaa ja arjen kiristävät köydet höllentyvät hitusen niin sitä usein rentoutuneessa mielentilassa myös käyttäytyy vähän toisella tapaa. Mikä onkin täysin ymmärrettävää ja varmasti monella tapaa jopa suotavaakin. Mutta ihan yleisen hyvän vuoksi tulisi tässäkin tilanteessa kuitenkin muistaa ne hyvät käytöstavat ja ylipäätään muut ihmiset ympärilläsi, olivat he sitten kanssasi lomafiiliksissä tai eivät. 

Aamuauringon noustessa on taatusti mukavampi herätä hotellihuoneen sängystä kuin aurinkotuoleilta.

Aiheeseen on tarttunut tänä vuonna myös Splitin pormestari Andro Krstulović, joka on julkaissut Kymmenen kultaista ohjetta turisteille. Ohjeiden ohella mukana on hitusen mainospuheeltakin kuulostavaa tekstiä, mutta ajatus sinänsä on tärkeä. Jo aiempina vuosina usempikin kaupunki ja saari on alkanut ohjeistaa lomalaisia hyvistä käytöstavoista ja jopa ryhtynyt sakottamaan niiden vastaisesta toiminnasta kuten turhan vähäpukeisena liikkumisesta uimarantojen ulkopuolella. Ainakin itselleni ja toivottavasti myös sinulle nämä asiat ovat melkoisia itsestäänselvyyksiä, mutta ihan vaan kertauksen vuoksi tässä muutama aihepiiri osittain omakohtaisen kokemuksenikin kautta peilattuna:

Se pukeutuminen. Täällä on kuuma, tiedetään. Uimarannoilla riittää pienempi kangasmäärä, kunhan nyt strategiset paikat on peitossa, mutta rantojen ulkopuolella pitäisi peittää vähän enemmän. Pari päivää sitten poikkesin pienessä lähikaupassamme ja siellä asioi samaan aikaan kolmen naisen seurue, joiden asusteena olivat vain ne Laila Kinnusen aikoinaan laulussakin mainitsemat pikku pikku bikinit. Siis sellaiset, joissa naru kulki pakaroiden väliin. Ei tainnut Lailakaan ihan niin pienistä laulaa. Myyjien ilmeet kertoivat varsin selkeästi heidän mielipiteensä asiasta enkä voi kuin olla samaa mieltä. Ei näin, ei ollenkaan. Kevyt rantapaita tai -mekko päälle ennen biitsiltä poistumista, sama koskee sen paidan osalta miehiäkin. Tämä jos mikä on kunnioitusta ympäristöäsi ja siellä jokapäiväistä elämää eläviä ihmisiä kohtaan. Jos ajatuksena on piipahtaa vaikka kylän tai kaupungin kirkossa sen suomasta viileästä varjosta arkkitehtuurin ohessa nauttimassa, on aina hyvä neuvo pitää mukana huivia, jolla peittää niitä helletopin paljastamia olkapäitä. Samainen huivi tarjoaa muutenkin toisinaan erittäin kaivattua suojaa auringon tehokkailta säteiltä. 

Dalmatialaiset ovat äänekästä kansaa, heidän ihan tavallinen keskustelu saattaa helposti intohimoisuudessaan kuulostaa enemmänkin riitelyltä. Mutta vaikka maailmaan ääntä mahtuu, olisi suotavaa sen sijoittua ennemminkin päivään kuin yön tunteihin. Vaikka itse on lomalla, on hyvä muistaa, että kaikki muut ympärillä eivät ole ja heille arki koittaa aamulla mielellään hyvin nukutun yön jälkeen. Siis pidetään vähän pienempää ääntä siellä majoituspaikan terassilla etenkin illan käännyttyä yöksi, soitetaan rokkia rannalla niin että itse kuullaan mutta säästetään se naapuri musiikkimakumme helmiltä. Hauskaa saa lomalla pitää, mutta mieluusti muitakin miettien. 

Kun kuumalla pitää juoda paljon niin pissahätäkin voi iskeä. Kukaan meistä ei halua kulkea urealle tuoksuvilla kaduilla tai puistojen poluilla. Siis etsitään se vessa. Täällä on pääsääntöisesti oikein siistit wc-tilat kahviloissa ja ravintoloissa, käytetään niitä. Vaikket asiakkaana olisikaan, voit kohteliaasti kysäistä josko voisit vessaa käyttää ja vaikka muutaman kunan siitä hyvästä maksaa. Myös julkisia helpotushuoneita löytyy ja nekin ovat oikein kelpoja, yleensä ne veloittavat 5 kunaa käynnistä joten varaa taskuun sellaisia kolikoita joissa on karhun kuva. 

Etenkin täällä Dalmatian rannikolla on aika paljon enemmän tai vähemmän taiteellisia graffitikyhäelmiä betonipintoja värittämässä. Varsin monissa niistä toistuvat sanat Hajduk, Torcidas sekä vuosiluvut 1950 ja 1911. Tarkempaa infoa näistä termeistä löytyy aikaisemmasta tekstistäni täältä, mutta todettakoon nyt vain että kaikki nuo liittyvät splitiläiseen jalkapalloseuraan nimeltään Hajduk ja se on kuulkaa sen verran vakava asia täällä, että en kyllä suosittele hahmottelemaan mitään omia poikkitaiteellisia hahmotelmia niiden päälle tai muutenkaan kovin negatiivisesti asiaan suhtautumaan. Piste. 

Vaikka yöt ovat lämpimiä ja pehmeitä, niin nukutaan kuitenkin kaikki sängyissä. Ei rannoilla tai puistojen puiden alla vaikka siihen illan tummuttua olisikin ehkä niin helppoa jäädä. Kun aamu koittaa ja paikalliset heräävät viiden jälkeen aloittamaan arkeaan, he eivät halua kohdata kuola poskella kuorsaavaa turistia. Olen itse tuolla rannalla pari kertaa aamulenkillä sellaisia todistanut eikä se kyllä ole kovin kaunista katseltavaa. Sitäpaitsi on paljon kivempi herätä sieltä majoituspaikan sängystä omaan tahtiin, kuin aamuauringon polttaviin säteisiin silmäluomilla ja illalla pehmeältä tuntuneen alustan painettua paikkasi puuduksiin. 

Pomalo tai polako, sanojasta riippuen. Tätä kuulet ehkä usein täällä Dalmatian rannikolla. Rauhallisesti, elä hättäile. Kyllä se siitä suttaantuu, ennemmin tai myöhemmin. Älä siis hermostu, jos jokin asia ei tapahdu pohjoismaisella täsmällisyydellä. Sinähän olet lomalla, mihin siis kiire? Voit itsekin omaksua ainakin vähän paikallista mielentilaa, fjakaa. Siis voimakasta halua olla tekemättä mitään. Se valtaa väen etenkin niinä päivän kuumimpina tunteina, joten heittäydy sinäkin sen valtaan ja nauti lomastasi. 

 

Eri rytmeissä

Niin se kesä sitten tuli. Ja kesäkelit. Muutos kevään sateista ja koleudesta näihin kolmenkympin tasaisen tylsiin mittarilukemiin tapahtui kuin sormia napsauttamalla ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Samalla muuttuivat päivän rytmityksen peruspilarit. Miehen ollessa muilla maailman merillä rakentuu minun ja Tiukun päivä aika toistuvatempoisesti kaikkina vuodenaikoina, mutta nyt se on kokenut jälleen rytminmuutoksen.

Aamun aikaisina hetkinä voi rannalta bongata vaikka kesäisen muuttolintumme, vaaleanpunaisen flamingon leipäilemässä omassa rauhassaan kalastajien veneiden lomassa. 

Kun vielä juuri äsken aamut alkoivat leppoisasti päivästä ja unen makoisuudesta riippuen yleensä 8-9 aikoihin, nyt noustaan puoli kuudelta. Joka aamu, oli tiistai tai suloinen sunnuntai. Sillä ennen kuutta on aamulenkille lähdettävä, jotta lämpötilat ovat vielä siedettävät mummokoiramme taaperrukselle. Aurinko kohoaa noiden vuorten takaa seitsemän aikoihin, siihen asti ilmassa on vielä yön jäljiltä ihanaa kevyttä raikkautta ja Tiuku jaksaa kirmailla rannalla kuin nuorehko neitonen konsanaan. Myönnän myös itse nauttivani suuresti noista aamun hetkistä, jolloin ranta ja rinteiden reitit ovat liki täysin meidän, vain muutama satunnainen lenkkeilijä ja toinen koiranulkoiluttaja jakaa aamun viileyden kanssamme. Niin ja kyllä sitä aika usein kohtaa hieman eri rytmissä olevia turisteja, jotka vasta kotiutuvat yön riennoista kuten eilen noin kymmenen neitosen ryhmä, jonka venetaksi toi mahdollisesti Hvarin saaren juhlintakeskuksesta. Vähän oli heikohkoa jo jaksaminen ja taisi eleistä päätellen venematkan jäljiltä pissahätäkin ahdistaa. Jätettäköön kansallisuus mainitsematta, mutta suomalaisia eivät olleet.

Kun aurinko porottaa täysillä ja aamun aikainen herätys muistuttaa itsestään lounaan jälkeen, on mitä paras hetki viettää siestaa ja mieluusti nauttia aina niin hyvästä ideasta eli päiväunista. Samaan aikaan kun minä käperryn onnellisena sohvalle ilmastoidussa olohuoneessani tai ilmasohvalleni vihreän viiniköynnöskatokseni varjoon terassille, suuntaavat nuo yön juhlijat jo rannalle toivuttuaan edellisestä. Toivottavasti muistavat nauttia juomista parhainta eli vettä riittävissä määrin.

Illalla auringon pikkuhiljaa sammutellessa tehojaan on aika lähteä Tiukun kanssa päivän toiselle pidemmälle ulkoilulle. Viimeiset rantaleijonat ja merenneidot poistuvat meren ääreltä auringon pehmentäminä ja osa lomalaisista on jo lähdössä iltakävelylle ja ruokapaikkaa etsimään. Mekin saatamme astella rannan jäätelökioskille, myyjä tietää jo pyöräyttää yhden vaniljapallon keksitötteröön. Jaettu jäätelö on rakkautta. Tai näin ainakin sanoi eräs ohitsemme kävellyt vanhempi herra. Olemme Tiukun kanssa samaa mieltä.

Illan jo tummuttua ja kellon käydessä yhdettätoista piipahdamme me vielä pikaisella pissilenkillä ennen lakanoiden väliin käymistä. Samaan aikaan lähtevät liikkeelle viimeiset yön iloihin suuntaavat, ehkä myös se neitoseurue uudella innolla ja energialla varustettuna. Semmoisia ne ovat rytmit, meillä ja heillä.

Podstrana - kotikyläni Adrianmeren ja Perun-vuoren välissä Kroatian rannikolla

Pääskyset lentelevät tuolla ulkona visertäen ja kotipesän paikkaa etsien. Kovasti kokevat houkuttelevaksi vaihtoehdoksi katon lipan terassini yllä, mutta tämä paikka on jo varattu. Tämä on ollut kotini täällä Podstranassa ja kahden vuoden ajan.

Podstrana ei ehkä millään mittarilla ole se ainutlaatuinen ja ehdottoman erinomainen paikka maailmassa tai täällä Dalmatian rannikollakaan, paitsi tietysti täällä ikänsä asuneiden mielestä. Mutta on tässä rantakaistaleessa kuitenkin sitä jotakin, joka on minut ja monet tänne vuodesta toiseenkin palaavat matkaajat vakuuttanut. Siispä nyt tulee tarinaa ja tietoa minun kotikylästäni Podstranasta, josko tästä olisi apua teille useille tulevan lomanne tänne sijoittaville tai sitä vähintäänkin vahvasti harkitseville.

Podstrana on noin kuuden kilometrin mittainen kaistale rantaa, joka jää Adrianmeren ja Perun-vuoren väliin Splitistä eteläänpäin mentäessä. Perun puolestaan on osa mahtavaa Dinaarisiin Alppeihin kuuluvaa Mosor-vuoristoa, joka kohoaa heti Perunin huippujen takana saavuttaen korkeimmillaan 1339 metrin korkeuden merenpinnasta mitattuna ja jatkuen tästä etelään 20 kilometrin matkan aina Cetina-joen kanjoniin asti Omišin kohdalle. Nämä vuoret ovat merkittäviä Podstranan kannalta paitsi siksi, että ne luovat mereltä katsottuna aika mahtipontisen taustan mutta myös siksi, että ne vaikuttavat säätilaamme. Usein nimittäin käy niin, että nämä huiput nappaavat pilvirintamia ja suuntaavat ne Klisin solan läpi Splitin päälle kun me täällä paistattelemme auringossa. Eivät siis hassumpia taustahahmoja nuo kukkulat. Lisäksi ne tarjoavat ihan mahtavia retkeilyreittejä monelle kuntopohjalle. Helposti on esimerkiksi saavutettavissa tuo Perunin korkein kohta, Križ-niminen huippu 533 metrissä. Vuoret antavat myös melkoista taustatukea ukkosille jyrinöiden kaikuessa niiden rinteistä. Ihmekös tuo, asuuhan siellä slaavilaisen mytologian mukaan Perun-niminen ukkosjumala.

Näköala Križ-huipulta yli Podstranan ja lähisaarien on huikea.

En tässä mene historian havinaan sen enempää, kuin että totean tämänkin alueen Kroatian rannikolla olleen monen vallan alla, on ollut roomalaisia ja venetsialaisia sekä lukuisia muita jengejä. Asutusta on ollut kauan ja vaikkei tässä rannan tuntumassa mitään varsinaista "vanhaa kaupunkia" olekaan, löytyy se tuolta vähän ylempää rinteestä. Oikein reipashenkinen kapuaa sinne johtavaa tietä pitkin jalan, autolla pääsee sitten muuten ihan mukavasti. Tuolta vanhasta Podstranasta avautuvat todella mahtavat maisemat yli Bračin saaren ja Splitin kaupungin. Suosittelen suuresti siellä käyntiä, yhä elävä ja asuttu kylä henkii historiaa ja toimii hyvänä lähtöpaikkana myös patikointiretkelle.

Varsinainen Podstrana täällä alhaalla alkaa Splitistä tultaessa Žrnovnica-joesta, joka laskee mereen kiemurreltuaan tuolta vuorten välistä. Tästä kohtaa on Splitin ytimeen noin 8 km. Toisessa päässä maamerkkinä on Mutograsin kukkula, joka katkaisee noin 6 kilometrin rantakaistaleen kohoamalla suoraan merestä. Täältä päästä on sitten taas noin 10 km Omišiin. Mitään varsinaista keskustaa ei missään kohtaa ole, Podstranan halkoo Splitistä aina Duvrovnikiin asti johtava rantatie, jonka varrella on pieniä kauppoja, ravintoloita ja kaffebaareja ripoteltuna tasaisesti tien molemmin puolin. Kirkkoja löytyy muutama, joista ehkä kiinnostavin on pieni Sv Martinin kappeli, jonka luona joidenkin käsitysten mukaan mahdollisesti ehkä jopa on Kuningas Arthurin viimeinen leposija. Varsinaisia hotelleja löytyy muutama, sitäkin enemmän pienempiä huoneistomajoituksia moneen makuun ja budjettiin. Suosittelen käyttämään sen oman majoituksen etsinnässä varaussivustoja kuten Booking.com, myös Airbnb toimii täällä aika hyvin etenkin noiden yksityisten tarjoamien majoitusten osalta.

Turistitoimistosta on saatavilla tällainen kartta "Podstranan Rivierasta", jossa näkyy myös osa vuorien retkeilyreiteistä.

Piipahdin itse tätä tekstiä varten Podstranan turistiofficessa, joka löytyy ihan sieltä Splitin puoleisesta päädystä pienvenesataman luota. Nyt on karttaa ja esitettä, tulimpa näitä lueskellessa itsekin oppineeksi uutta kotimaisemistani. Mainitsemisen arvoinen asia muuten on, että ihan siinä turistiofficen vieressä on legendaarinen ja paras pikaruokakoju nimeltään Bili Pivac. Ihan sen vieressä on toinenkin, mutta juuri tämä nimeltä mainittu on jostain syystä saavuttanut aivan ylimaallisen maineen ja sen herkkuja saadakseen on aina varauduttava vähän jonottamaan. Mutta 22 kunalla (siis noin 3 eurolla) saat kyllä sellaisen juustohampparin omilla täytevalinnoillasi, että nälkä lähtee taatusti etkä mäkkärin mättöä kaipaa. Jokainen paikallinen tietää Bili Pivacin, tälle iso peukku ja suositus myös minulta.

Podstranan merkittävä maamerkki on Le Meridien Lav -hotelli. Se on koko Splitin alueen suurimpia ellei suurin hotellikompleksi, josta löytyy ympäri vuoden sangen suositut kongressipalvelut ja juhlatilat, tenniskentät, juuri uusittu upea Spa-osasto ja aika mittavat sisä- ja ulkoallasalueet sekä hyvät uimarannat. Koko alue sisältää kuitenkin itse hotellin lisäksi myös huvivenesataman sekä pienen riva-tyyppisen rantabulevardin, josta löytyy pieniä (vähän hienompia) putiikkeja, pari ravintolaa, kahvila sekä kesäisin auki oleva rantabaari. Tämä alue houkuttelee paikallisiakin etenkin viikonloppuisin pysähtymään rantakävelyllään kahville ja lapset opettelevat sen tasaisella kivilaatoituksella rullaluistelemaan tai pyöräilemään. Itsekin suuntään lähes poikkeuksetta aamulenkilläni alueen läpi rantaa pitkin kulkiessani. Ei siis tarvitse majoittua hotelliin nauttiakseen silti alueen palveluista ja ilmapiiristä. Huvivenesatamasta lähtee myös paljon veneretkiä lähisaarille tai sieltä voit vuokrata seurueellesi oman veneen päiväretkeä tai vaikka koko viikon luxuslomailua varten. Ranta on muutenkin kaikkialla kaikkien käytössä, vaikka siinä kohdalla sattuisi juuri joku majoitusta tarjoava taho olemaankin. Voit siis huoletta etsiä juuri itseäsi parhaiten houkuttelevan kohdan ja levitellä pyyhkeet ja muut rantarekvisiitat siihen. Rannat eivät muuten ole hiekkarantoja, vaan koostuvat pienestä noin rusinan ja viinirypäleen kokoluokkien kivestä.

Rantaa täällä Podstranassa riittää ja vesi on huippukirkasta.

Hotellialueen ehkä hieman tyyriimpien ravintoloiden tai ehkä hintaluokan toisessa päässä olevan Bili Pivacin lisäksi ruokatarjontaa löytyy oikein mukavasti. Rantaa pitkin kulkiessa vastaan tulee useita vaihtoehtoja, joiden listat tosin muistuttavat aika pitkälti toisiaan. Täällä on vahvasti näkyvillä italialaisen keittiön vivahteet, eli pitsat, pastat ja risotot löytyvät lähes jokaisesta menuusta. Lisäksi on salaatit, kana- kala- ja äyriäisvaihtoehdot. Pihvejä en voi mitenkään lämpimistä täällä suositella, lihapuolella varteenotettava vaihtoehto on mausteiset jauhelihapötköt eli ćevapčići (ruokalistalla usein tuttavallisemmin cevapi). Ne tarjoillaan raa'an sipulin ja paprikapohjaisen ajvar-kastikkeen kanssa, yleensä vierellään kasa ranskalaisia. Erikoisruokavalioiden saaminen paranee jatkuvasti, mutta itsestäänselvyys se ei ole. Noin puolessa välissä Podstranan rantaa on Amigos-niminen ravintola, jonka yhteydessä on myös majoitusta. Sen menu poikkeaa hieman muista ja puitteetkin ovat mukavat. Ravintola on harvoja läpi vuoden auki olevia ja myös paikallisten suosima. Yksi erikoisherkku on peka, saviruukussa pitkään haudutettu lihakasvispata. Se pitää yleensä aina tilata edellisenä päivänä, eli tässä ei ole mistään pikaruoasta kyse. Podstranassa ei ole tietääkseni yhtään paikkaa, joka tarjoaisi avotulella vartaassa grillattua kokonaista sikaa tai lammasta, muualla Dalmatiassa näitä kypsyviä rasvaa tiriseviä paistoksia näkee teidenkin varsilla avogrilleissä aika usein etenkin iltapäivisin.

Mitenkäs sitten se liikkuminen muutoin kuin omia jalkoja käyttämällä? Suosittelen lämpimästi vuokra-auton ottamista, se on täällä edullista ja antaa ihan erilaista vapautta retkeilemiseen ja kulkemiseen muutenkin. Kun auton varaa etukäteen ja ottaa käyttöön jo lentokentältä, pääsee loman aloittamaan mukavasti saapumalla sillä varsinaiseen kohteeseen. Toisin kuin tuolla Splitin keskustassa, täällä parkkipaikkojakin löytyy ja useimmilla majoitusta tarjoavilla paikoilla on myös osoittaa autolle sopiva paikka. Jos kuitenkin haluaa vaikka käväistä Splitissä ja illallisella nauttia muutaman lasillisen hyvää kroatialaista olutta tai viiniä, niin eipä hätää. Podstranasta pääsee tosi kätevästi Splitin keskustaan kahdellakin eri bussilla, joiden toinen määränpää on Omiš. Paikallisliikenteen bussi numero 60 ja yksityinen liikennöitsijä Dalmatinac operoivat tätä väliä, aikuisen lippu maksaa täältä Splitiin 12 tai 13 kunaa riippuen kummalla bussilla menee. Hassua sinänsä, että tuo yksityinen bussi on se halvempi. Bussit pysähtyvät Splitissä aivan vanhan kaupungin ja sen vieressä olevan torialueen kulmalle, samasta kohtaa on lyhyt kävely myös lauttasatamaan, josta lähtevät lautat lähisaarille. Ja tosiaan, samoilla bussilinjoilla pääsee myös etelän suuntaan Omišiin. Aikatauluja voi kysellä majoituspaikasta ja ne löytyvät yleensä myös bussipysäkeiltä, kannattaa napata niistä vaikka kuvat puhelimeen. Tosin kun täysi sesonki on päällä, aikataulut ovat aika suuntaa antavia ruuhkien takia. Itse ainakin vain menen pysäkille ja odotan sitä seuraavaa bussia, kulkevat kuitenkin noin vartin tai maksimissaan puolen tunnin välein. Enemmän hyötyä aikataulusta on esimerkiksi lähtiessä takaisin Splitistä. Taksit toki kulkevat myös, mutta ovat tyyrimpiä. Uber on varsin hyvä ja toimiva vaihtoehto.

Mitäs täällä sitten muuta voisi tehdä kuin syödä ja maata rannalla? Itse olin juuri sattumoisin reilun viikon verran emäntänä ja oppaana Suomesta tulleille vieraille, mukana oli aikuinen ja pari teiniä. Meidän viikkoomme mahtui paitsi sitä rannalla oleilua, niin myös seuraavia juttuja:
* Päiväretki Krkan vesiputouspuistoon, matka sen vieressä olevaan Skradinin ihanaan pikkukylään kestää täältä moottoritietä tunnin, sieltä puiston sisäänpääsymaksuun kuuluva jokivenekuljetus itse puistoon, lounas Skradinissa ja paluu rantatietä poiketen iltapäiväkahville idylliseen Primostenin kylään.
* Puolipäiväretki Omišiin ja siellä mereen laskevan Cetina-joen kanjoniin. Omiš sijaitsee todella jylhien vuorenrinteiden juurella ja sen pieni mutta ihastuttava vanha kaupunki tarjoaa löytäjälleen mukavan hengähdyspaikan vaikka lounaan merkeissä. Retkeen voi yhdistää aktiivisempaa toimintaa kuten vaijeriliukumista tai kumiveneseikkailua jokikanjonissa, molempia voin kovasti suositella.
* Shoppailupäivä. Ihan tässä lähellä on kaksi isoa ostoskeskusta, City Center One ja Mall of Split. Näistä löytyy vaatetta ja kenkää sekä muutakin mukavaa, tarjolla on tuttuja liikkeitä kuten Mango tai H&M, mutta myös monta muuta vaihtoehtoa. Etenkin jos sattuu osumaan alennusmyyntien aikaan paikalle, saattaa paluumatkalle olla tarvetta lisämatkalaukulle...
* Iltapäivä Splitin vanhassa kaupungissa ja illallinen sen muurien katveessa.
* 7 kilometrin kevyt vaellus tuolla Perun-vuoren rinteillä, myös siellä korkeimmalla kohdalla käyminen. Maisemat palkitsivat kiipeäjät.

Tuossa nyt siis pieni katsaus siihen, mitä lomaansa täällä voi sisällyttää. Etenkin kesäsesongin aikana erilaiset veneretket ovat varmasti mukava vaihtoehto, niille tosiaan pääsee kätevästi tuosta hotellialueen satamasta. Urheilullinen tempaisee ennen paahtavinta aurinkoa aamulenkin pitkin koko tätä Podstranan rantaa, rauhallisemmin matka taittuu leppoisasti kävellen ja vaikka välillä kahvikupilliselle tai vilvoittavalle juomalle pysähtyen.

Ja jos satutte lomanne aikana bongaamaan minut pienen valkoisen Tiuku-koiran kanssa jostain, niin nykäiskää hihasta tai hihkaiska terve. Niin on itseasiassa yllättävän monesti jo tapahtunutkin. Jos käytätte Instagram-palvelua, niin ottamalla siellä seurantaan @kaikukieku pääsette erityisesti niiden 24 tuntia näkyvien tarinaosioiden myötä seuraamaan menoa ja maisemia täältä. Ja jos olette tänne tulossa tai sitä pohditte, saa laittaa viestiä tuolta sivun ylälaiden yhteydenottokohdan kautta. Autan jos jossain asiassa voin ja ehkä sitten tavataan vaikka sen kahvin tai virvoittavan juoman äärellä.

Tähän loppuun listaan muutaman aikaisemman tekstin, joista voi olla apua ja iloa. Käyttämällä noita tunnistehakuja löytyy lisää esimerkiksi Mitä tehdä ja nähdä Kroatiassa -teemaisia tekstejäni. Siihen liittyen, tässä on ensimmäisenä linkki retkiä ja muutakin ohjelmaa järjestävän yrityksen Open Water Croatian sivuille. Tunnen omistajat ja voin heitä ja heidän yritystään aidosti suositella. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, eli en hyödy  mitenkään jos heidän palvelujaan käytätte. Sivusto antaa ehkä vielä enemmän käsitystä siitä, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Yrityksellä on toimipiste myös tuossa hotellialueella.

Tässä siis muutama lukuehdotus Podstranaan liittyen:
Podstranan Via Dolorosa - vähän enemmän tuolla vuorilla retkeilystä
Kuningas Arthur, oliko vaiko eikö ollut? - tarinaa siitä lengendasta ja Podstranassa olevasta kappelista
Podstranan äänet - montako näistä sinä bongaat lomallasi?

Sitten pari yleisemmällä tasolla olevaa mutta erittäin suositeltavaa tekstiä:
Matkaajan vinkit Kroatiaan - tästä vastauksia muutamiin yleisimpiin asioihin 
Autoilu Kroatiassa - koska tosiaan sitä auton vuokraamista suosittelen

Kroatian tulijat ja menijät

Matkamessut on noteerattu täällä Adrianmeren rannallakin. Blogini kävijäseurannassa pomppasivat raketin lailla muutamat vanhemmat kirjoitukset messujen aikana ja nyt niiden jälkimainingeissa. En tiedä miten Kroatia on messuilla ollut esillä, mutta selvästi tänne matkaamista mietitään taas monessa kodissa. Ensi kevään, kesän ja syksynkin lomamatkojen suunnittelijat ovat armoitetun Googlen etsintäkoneen kautta päätyneet erityisesti lueskelemaan matkaajan vinkkejä Kroatiaan, autoilusta Kroatiassa ja hieman yllättäen myös koiran kanssa Kroatiaan matkustamisesta. Nämä kolme tekstiäni ovat kokeneet renesanssimaisen paluun tilastojen kärkeen, joskin ne ovat tasaisesti kiinnostaneet aiemminkin. Lisäksi sähköpostiin on mm. tuon sivun reunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta alkanut kiihtyvällä tahdilla tipahdella erinäisiä kyselyitä kiinnostuneilta, täällä on jo majoituksia mietitty ja retkikohteita ratkottu. Vaikka niin Suomessa kuin täällä Dalmatian rannikollakin vielä talvi jyllää täysillä, niin kyllä se kesä ja kesälomat sieltä tulevat, vääjäämättä. 

Oliivipuut ovat ja pysyvät, vuodesta ja vuosisadoista toiseen. Mutta ihmiset tulevat ja menevät.

Jos tänne taas parin kuukauden kuluttua alkaa tulijoiden virta niin on sitä virtaa toiseenkin suuntaan. Taas on julkaistu tutkimusta ja arvioita maastamuuttajista, eli Kroatian jättäneistä ja muualle muuttaneista. Kroatia kärsii kovasta muuttotappiosta, väkilukuun suhteutettuna valtava joukko nuoria koulutettuja työikäisiä liukenee muualle maailmaan, suurimmat joukot Saksaan ja Irlantiin. Siinä missä ennen yksi perheestä lähti muutamaksi vuodeksi Saksaan töihin ja hankkimaan rahaa paitsi itselleen niin koko perheelle, nyt lähtevät kokonaiset perheet ja tekevät sen jäädäkseen. Sisämaan kylissä on jouduttu sulkemaan kouluja lapsien loppuessa ja vanhukset jäävät yksin kaalimaan vartijoiksi. 

Samaan aikaan kun väki lähtee, niin etenkin täällä rannikolla kärsitään sitten työvoimapulasta. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi rakennusalalla ja turismiin liittyvissä toiminnoissa on huutava tarve tekijöille. Viime keväänä osa ravintoloista ei päässyt avaamaan oviaan suunnitellusti kun ei yksinkertaisesti ollut kokkia keittiössä eikä tarjoilijoita terassilla. Saapa nähdä, mikä on tilanne tulevana sesonkina. Nuoret ihmiset ovat totaalisen kyllästyneitä näköalattomuuteen, jota tässä maassa kokevat. Palkat ovat heikkoja, sesonkimainen työ ei auta talven koittaessa etenkään kun sitten toisaalta täältä rannikolta on sesongin koittaessa vaikea saada kortteeria kaiken tarjonnan ollessa suunnattuna matkailijoille palkkoihin suhteutettuna huimaan hintaan. Maassa toimiva hyväveliverkosto takaa menestystä oikeat ihmiset tunteville ja oikeaan perheeseen syntyneille tai muuten oikeassa paikassa oikeaan aikaan sattumalta olleille. Koulutuksella ja ahkeruudella ei tässä vallitsevassa tilanteessa koeta olevan merkitystä. Kun vaikkapa Saksassa saavutetaan kotimaan oloihin verrattuna oikein mukava elintaso, jonkinmoinen eläke kertyy tulevaisuutta ajatellen ja ympärillä on vielä kivasti kotimaan kansalaisiakin, niin lähteminen alkaa houkutella monia. Likimain kaikki tapaamani alle 35-vuotiaat täkäläiset puhuvat ulkomaille lähtemisestä ja sinne jo lähteneistä sisaruksista tai muista tutuista. Ja monet eivät vain puhu, he myös toimivat.

Samaan aikaan tänään Hesarissa oli iso juttu siitä, miten Suomeen asiantuntijoiden mukaan tarvittaisiin huimasti enemmän työperäisiä maahanmuuttajia ja siten myös uusia veronmaksajia. Sielläkin on keittiöt vailla kokkia, ainakin Amican opiskelijaravintolassa Malmilla. Ongelma on se, miten tehdä Suomesta houkutteleva maa töitä tekeville ja miten helpottaa heidän maahan tulemista byrokratian osalta. Asia vaatisi poliittisia toimia, mutta maahanmuuttajat ei terminä oikein ole trendien aallonharjalla juuri nyt, vaikka kuinka koitettaisiin puhua nimenomaan työperäisistä tulijoista eikä turvapaikan perässä pyrkivistä joiden työllistyminen taitaa olla valitettavan matalalla tasolla. Jännä nähdä, miten tämä yksityiskohta mahtaa näkyä tulevissa vaalikeskusteluissa ja -teemoissa vai näkyykö mitenkään. Olisiko tässä paikka kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen järjestämiselle? Kroatiasta halutaan lähteä muualle töihin, miksipä ei sitten Suomeen? Vuokraemäntä totesi asiasta puhuttuamme, että kieli voi olla yksi haaste mietittäessä Suomen houkuttelevuutta täkäläisten muuttokohteeksi. Heti perään hän ehdotti, että mitäpä jos alkaisin opettaa hänelle Suomea?. Hänenkin sukulaisiaan on jo lähtenyt.

Sesonki loppuu ja jatkuu kuitenkin - Kroatia houkuttelee edelleen

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja mittari kivunnee tänäänkin sinne noin 25 asteeseen. Rannalla ja muuallakin tarkenee mukavasti, illalla sentään viileys tuntuu jo selkeästi päivänpaisteen vaihtuessa pimeydeksi. Kesäsesonki Adrianmeren rannalla alkaa kuitenkin vääjäämättä olemaan lopuillaan, johan sen heppoisempikin pää tajuaa kalenteria katsomalla.

Eilinen pastellinsävyinen hetki auringonlaskun aikaan täällä Podstanassa. 

Eilen oli tuo lähin rantaravintolamme auki viimeistä kertaa tänä vuonna. Piipahdin siihen iltapäiväkävelyn päätteeksi ajatuksena ottaa kauden päättymisen kunniaksi lasillinen. Tykkään paikasta itse ja olen aika monelle täällä lomailleelle sitä suositellutkin kun on tullut kyselyitä hyvistä ravintoloista. Paikka on perushyvä hintalaatusuhteeltaan ja oikeinkin mukava tunnelmaltaan suoraan tuossa rannalla. Vaan kas, päädyinkin sitten syömään annoksen katkarapu-kesäkurpitsa tagliatellea, joka onkin yksi lempiannoksistani kyseisessä paikassa. Halusivat tarjota, kun kerran oli se viimeinen ilta ja kun nyt kerran satuin paikalle. Ja koska tapaan rampata siitä ohi ainakin kerran päivässä rantaan mennessäni tai sieltä palatessani. Ja ehkä koska on tainnut omistajan kanssa tulla joskus puheeksi, että olen heitä suositellut. Pasta oli hyvää ja se lasi viiniäkin maistui kyytipoikana. Lopuksi toivoteltiin hyvät talvet, nähdään ensi keväänä.

Vaikka hiljaisempien alueiden rantabaarit ja -ravintolat sekä majoituspaikat alkavat sulkea oviaan ja puhutaan sesongin päättymisestä, niin oikeastaan pitäisi varmaan puhua vain kesäsesongin päättymisestä. Sillä kyllä tänne vieläkin maailmalta matkaajia tiensä löytää, Splitin keskustassa voi tulevina talvikuukausinakin bongailla etenkin aasialaisista matkaajista koostuvia ryhmiä ihmettelemässä vanhan kaupungin tunnelmaa ja digitaalimuotoon matkamuistojaan tallentamassa. He kun eivät tykkää niinkään matkustaa kuumimpaan aikaan, vaan suosivat tätä vähän lauhkeampaa keliä. Ja kyllä sieltä taitaa muitakin etnisiä ryhmiä ja kansallisuuksia löytyä ihan niinkuin muistakin rannikon isoimmista kaupungeista, Dubrovnikista ja Pulasta nyt Splitin ohella ainakin. Ihan oma tarinansa on sitten Zagreb tuolla sisämaassa, siellähän oikeastaan kovin sesonki taitaa olla alkamassa kun yhdet Euroopan upeimmista joulumarkkinoista aloittavat ensi kuussa. Silloin on kaupunki täynnä ja hotellit tuuttaavat tiittulaa huoneiden ollessa loppuunmyytyjä. Parina vuonna nuo upeat adventtimarkkinat on käyty katsastamassa, nyt näyttää siltä että jäävät väliin mikä kyllä hiukka piukka harmittaa.

Tänään aamulla näin ystäväni, jolla on miehensä kanssa turisteille retkiä järjestävä matkatoimisto. Ei ollut sesongin hidastumisesta tietoakaan, hoppu oli ja sitä kuulemma riittää kalenterissa eteenpäinkin. Nytkin piti kiiruusti toimittaa maastopyörät kypärien kera asiakkaille, että pääsevät tuonne vuorenrinteille seikkailemaan. Ja kiire todella oli, kun ei edes ehtinyt kahville istahtamaan, se jos mikä kertoo täällä paljon. Enää ei suunnata saariretkille ja snorklaamaan, nyt touhutaan aktiviteetteja jotka kesäkuumalla olisivatkin vähän sulan hulluuden harjoitusta, likipitäen kirjaimellisesti.

Tullessani pari päivää sitten Suomesta oli kone viimeistä penkkiä myöten täysi. Tosin kyseessä oli astetta pikkaisempi kone kuin mitä tätä väliä Finnairilla on kesällä lentänyt, mutta täynnä silti. Vielä kuuli eilenkin tuolla rannalla suomea puhuttavan ja näyttivät jopa vesileikit meressä maittavan pohjoisen viileämmissä vesissä karaistuneille. Ensi keskiviikkona täältä lähtee viimeinen Finskin suora lento Helsinkiin, pari päivää siitä Norvegiankin päättää kauden. Sen jälkeen voikin olla harvinaisempi tapaus suomalaismatkaajiin täällä rannikolla törmätä, vaikka pääseehän Splitiin toki talvellakin yhden pysähdyksen taktiikalla.

Minä taidan nyt lähteä Tiukun kanssa iltapäiväkävelylle rannalle, kun niin mukavasti aurinkokin paistelee. Huomenna ollaan vielä näissä ihan leppoisissa kesäisissä lämmöissä, sunnuntaina alkaakin sitten pohjoisen puhallus tuomaan tännekin viileämpää ilmaa ja taitaa tulla aika ainakin muutamaksi päiväksi unohtaa shortsit ja vaihtaa pidempää punttia tilalle. Mutta nyt mennään vielä pätkäpunteilla.

P.s Instagramin puolella muuten on aika tiheään tahtiin siellä tarinat-osiossa elävää kuvaa täältä ja missä nyt satunkin olemaan ja miten päiväni viettämään. Eli jos kiinnostaa niin katsoppa @kaikukieku ja seuraa sitä, niin pääset itsekin rannalle.

Paluu Kroatiaan - rekka läpi ravintolan

Täällä sitä taas ollaan, kotona Adrianmeren rannalla. Täältä on muuten Antarktikselle noin suunnilleen 13 253 kilometriä, jos se jotakuta kiinnostaa. Pingviinejä täällä on vähemmän mutta jäitä löytyi ainakin eilen drinksulasista.

Ensimmäiset päivät ovat menneet kotia siivotessa (uskomatonta, miten paljon asumattomaan kämppään tulee siivottavaa 2,5 kuukauden aikana), ruokakaappeja täyttäessä ja ystäviä tavatessa. Aamulenkit ovat venähtäneet, kun vähän väliä on joku pysäyttänyt ja kysellyt miten kesä Suomessa meni ja ompa tässä jo suomilomailijoitakin tavattu. Vähintään on käsiä noussut tervehdykseen naapurien pihoista ja ohi ajavista autoista. On ollut mukava palata.

Eilen kävin syömässä ystäväparistkuntamme kanssa tuossa rantaravintelissa. Kesken kaiken kuorma-auto ilmeistyi kuin tyhjästä ja sihtasi pöytien välistä läpi ravintolan. Kyseessä ei suinkaan ollut mikään terroristitolvanoiden epätoivoinen yritys herättää kansainvälisen median huomio vaan ihan rauhanomainen ja rauhallinen suoritus paikallisten yrittäjien toimesta. Samalla se oli muistutus pikkuhiljaa päättyvästä turistikaudesta. Kuorma-auton lavalle oli nimittäin kasattu meressä pari kuukautta kellunut ilmatäytteinen pomppulinnaseikkailukeskus, jonka kausi siis näköjään päättyi eilen. Reitti ravintolan läpi nyt vain sattui olemaan ainut keino päästä lastauspaikalta takaisin varsinaiselle tielle. Toivottavasti pomppijoita on kesällä ollut paljon ja yrittäjä voi nyt hyvillä mielen aloittaa hiljaiselon tulevan talven ajaksi.

Vaikka sesonki suuressa mittakaavassa alkaa hiipua, on täällä mielestäni nyt ihan erinomaiset olosuhteet lomailulle. Lämpötilat paukuttavat edelleen päivisin sitä 30 asteen rajapyykkiä, merivesi on lämmin lillua pidempäänkin ja suurten etelä-eurooppalaisten väkimassojen lähdettyä täällä mahtuu taas olemaan ja elämään. Jos siis tuleva syksy alkaa ahdistaa, niin ei muuta kuin lennot varaukseen. Finnair ainakin lentää tänne Splitiin vielä lokakuun loppupuolelle asti joten hyvin ehtii. Jos ajatuksissa on muutakin kuin rannan aaltojen meditatiivinen tuijottelu ja kaipaat vinkkejä tekemisen suhteen, niin saatampa tietää erään kotirouvan, jolla on jo vähän kokemusta pienimuotoisista matkaopaspalveluista täällä. Pistä viestiä tuolta yhteydenottokohdasta ja laitetaan loma toivomaasi jiiriin.

Tänään ajattelin itsekin tehdä sellaisen lomailijan tempun, että lähden biitsille kirjan ja pyyhkeen kera. Hassua, että vaikka ihan mahtava ranta on tuossa suoraan rinnettä alas 200 metriä, niin vaikkapa viime kesänä en käynyt siellä varsinaista ranta-aikaa viettämässä kuin muutaman kerran, nekin lähinnä täällä käyneiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Muutenhan siellä tulee käytyä lähes päivittäin koiran kanssa kävelyllä, mutta tänään päätin rempaista ja lähteä lataamaan aurinkoenergiaa kera uimisen. Pomppulinnasettiin ei nyt sitten enää pääse, mutta ehkä kestän sen.

Ston ja Mali Ston, muurin yhdistämät kylät Dalmatiassa

Tänään se sitten tapahtuu: Kroatia pelaa ensimmäisen ottelunsa jalkapallon MM-kisoissa, illan pelissä viheriölle vastaan ryhmittyy Nigeria. Voinen aika varmana faktana todeta, että illalla on melko tiivis ja jopa fanaattinenkin tunnelma likipitäen jokaisessa kuppilassa, josta löytyy televisionäyttö. Todettakoon tässä, että itsekin katson kyseisen lajin otteluita lähinnä neljän vuoden välein. Jotenkin tämä MM-huuma aina tempaa minutkin ihailemaan maailman parhaita pelaajia ja heidän suorituksiaan. Kun sitten ihmiset elävät ja hengittävät jalkapalloa muutenkin niin voimakkaasti kuin tässä maassa tehdään, voitte vain kuvitella miten iso juttu tämä kerran neljässä vuodessa tapahtuva ilmiö täällä on. Kaupat pursuavat maajoukkuerekvisiittaa, löytyy paitaa, pöksyä, pyyhettä, lippua, lakkia, viittaa, viiriä, palloja, pulloja... Autoihin on kiinnitetty Kroatian lippuja ja hetkellisesti jopa paikallisjoukkueiden Hajdukin ja Dinamon kannattajat ovat hellyyttävän yksimielisessä rintamassa kannustamassa omia poikia siellä Venäjän maalla. Jos jalkapallomania valtaa näinä viikkoina koko maailmaa enemmän tai vähemmän, niin täällä se on ehdottomasti enemmän. Toivottavasti illan peli menee voitollisissa merkeissä, niin tiedossa on iloinen lauantaiehtoo. Itse saatan piipahtaa ottelua alakerran kaffe-baariin katsomaan, onhan siellä lainassa meidän toinen televisiomme että ruutuja saatiin myös terassille. Tunnelma on varmasti ainakin katossa vaikka siinä terassilla katto onkin kovin ylhäällä ja tähtien koristama.

 

Stonin kylä ja taustalla suolakuivattamo. Muuri ympäröi kylää ja lähte sitten ylös rinteeseen.

Ennen illan urheilujuhlan suurta humua voisin vielä viedä teidät pienelle retkelle tuonne etelämmäs. Siellä Pelješacin niemimaan tyvessä on kaksi kylää, Adrianmeren puolella pieni Ston ja mantereen puolella vielä pienempi Mali Ston (kirjaimellisesti Pikku Ston). Jo itsessään nämä ovat aika ihastuttavia mutta eivät ehkä niin poikkeuksellisia verrattuna Kroatian satoihin vanhoista kivitaloista muodostuviin kyliin vaikka Stonin pohjakaava onkin poikkeuksellisen särmikäs eikä se rönsyile miten sattuu ja mihin sattuu. Mikä tekee näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoisen paikan, on niitä yhdistävä muuri. Se luikertelee kuin käärme niemimaan yli, sen vartiotornit erottuvat muurista tasaisin välimatkoin saaden sen muistuttamaan erästä toista muuria. Walls of Ston eli Stonin muuri onkin useasti esitelty myös Euroopan Kiinanmuurina.

Muurin toisessa päässä on "Pikku Ston" eli Mali Ston. Taustalla Kroatian mannermaa, josta Pelješacin niemimaa tässä kohtaa lähtee.

Stonissa on myös kaksi muuta asiaa, joiden vuoksi sinne kannattaa mennä. Toinen niistä on ensiluokkaiset meren antimet, erityisesti äyriäiset. Simpukoita ja ostereita tuoreena ihan vierestä, Pelješacin niemimaan lähivedet ovat tunnettuja yhtenä Kroatian parhaista paikoista simpukoiden kasvattamiseen ja kasvattamoiden riveissä kelluvat ponttoonitynnyrit ovatkin toistuva näky rantatietä ajellessa. Täältä voit ostaa simpukoita suoraan rannalta kun niitä irrotetaan köysistä. Itsekin nautin friteerattuja sinisimpukoita lounaaksi Mali Stonin rantaravintolassa, päälle vielä hyppysellinen suolaa ja lopputulos on täydellinen. Niin ja se suola. Se on se toinen syy saapua Stoniin. Ja se on myös syy muurin olemassaoloon.

Stonissa sijaitsee Euroopan vanhin ja suurin edelleen perinteisesti toimiva merisuolan tuotantolaitos. Suola erotetaan merivedestä siellä edelleen vain aurinkoa ja tuulta hyödyntäen, 1-2 kuukautta kestävän prosessin lopputuloksena on todella arvostettua ja laadukasta merisuolaa. 1300-luvulta lähtien alue kuului itsenäisesti elävälle Dubrovnikille ja muodosti aikoinaan 1/3 sen tuloista. Juuri siksi paikka piti suojata ulkopuolisilta hyökkääjiltä ja sen turvaksi rakennettiin huomattavan laaja muurien ja linnoitusten kokonaisuus johon kuuluivat myös nämä kaksi kylää. Suola oli siihen aikaan suuri rikkaus jos on sitä jossain määrin yhä edelleen.

Muuria pitkin pääsee kävelemään kylien välillä ihaillen samalla avautuvia maisemia. Jos ei halua kävellä samaa reittiä takaisin, voi paluumatkan tehdä myös kylien välisen tien vierellä kulkevaa polkua pitkin. Isomman Stonin puolella on hyvät pysäköintitilat, joten retki kannattaa ehkä aloittaa sieltä ja käydä vaikka lounaalla Mali Stonin puolella. Muuriseikkailun jälkeen voikin lopuksi istahtaa Stonin keskusaukion kahvilan terassille lepuuttamaan jalkoja ja mieltä kahvikupillisen tai vaikka virkistävän oluen tukemana.

Rauhallinen aamupäivä Stonin keskusaukiolla

Ston ei ole mikään rantakohde vaikka rannalla onkin. Se ranta vain on suolakuivattamoa. Siellä ei esimerkiksi ole kovin paljon majoituspalveluita verrattuna muihin vastaaviin kohteisiin, lähinnä paikka on päiväretkikohteen maineessa. Etenkin Dubrovnikista sinne on mukava tulla piipahtamaan, ajomatka kestää alle tunnin ihastuttavaa rantatietä pitkin. Itse me saavuimme miehen kanssa Stoniin illalla pimeän jo laskeuduttua, majoituimme ihastuttavassa asunnossa aivan kylän ytimessä ja nautimme rauhallisen illallisen sen kapeiden kujien suojassa. Aamulla sitten tuorein jaloin kiipesimme muurille.

Stonin ja muurikävelyn voi yhdistää myös vaikkapa retkeen Pelješacin niemimaalle, tunnetulle viininviljelyelueelle. Ajelu viiniviljelysten halki on todella ihastuttava, paikallisia tuotteita voi hankkia edullisesti mukaan lukuisilta viinitiloilta. Ja lopulta tie johtaa niemimaata halkoen aina Korculan saarelle vievän lautan lähtöpaikalle Orebićiin asti. Siitä eteenpäin seuraavalla kerralla, nyt voi alkaa valmistautumaan illan peliin seuraamalla vaikka ensin Kroatian kanssa samassa lohkossa pelaavien Islannin ja Argentiinan peliä. Saattaa tämä kotirouvakin ihan vähän kannustaa pohjolan viikinkejä, HU...HU...HU!

Kotirouvan elämää Kroatiassa. Ja kohta hetken Suomessakin.

Kahden viikon päästä on juhannus. Keskikesän juhla on minulle joulun jälkeen täpärästi kakkonen näissä isoissa juhlapyhissä, siihen kiteytyy jotenkin mielessäni sellainen suomalaisuuden ydin: valkeat yöt, koivut, sauna, järvimaisema ja laitetaan nyt vielä vaikka se kuikan huutokin vielä päälle. Viime juhannuksen vietin täällä Kroatiassa, oli muuten elämäni toinen jussi ulkomailla ensimmäisen ollessa vuonna 1992 kielikurssillä Eastbournessa Englannissa. Molemmilla kerroilla hengailtiin meren äärellä, Suomessa juhannus on liki poikkeuksetta juhlittu järvimaisemissa.

Tässä voisi olla juhannusaaton iltamaisema Kroatiassa Podstranan kylässä

Tulevaa juhannusta vietän taas tutusti Suomessa, näillä näkymin omalla mökillämme noiden edellä mainitsemieni kiteytymien ympäröimänä. Tulen itse asiassa viettämään suurimman osan kesästä Suomessa, eli täällä blogissa on tiedossa juttusarjaa havainnoistani pohjolan perukoilta näiden ulkosuomalaisen siniharmaiden silmien läpi ihmeteltynä. Pari vuotta ulkomailla etäännyttää jo kummasti siitä ympäristöstä, joten varmasti kaikkea kummaa tarttuu havainnoijan sihtiin. Mutta siitä sitten tuonnempana, vielä ollaan Podstranassa ja naputellaan tässä kotitoimistonani toimivassa viiniköynnöksen suojaamassa varjoisassa terassikulmauksessa. Taustalla kuuluu alakerran kaffebaarista kantautuvaa dalmatialaista mieslaulantaa lauantai-iltapäivän ratoksi. Se saa minut jotenkin aina hymyilemään.

Kesäinen kotitoimistoni. Viiniköynnös antaa oivan varjoisan suojan päivän paahteelta.

Tässä kohtaa voisin muuten vähän mainostaa. Nimittäin jos tämä elämäni perusarki täällä Kroatian maassa, Dalmatian alueella ja vielä tarkentaen Podstranan kylässä sattuu jotakuta kiinnostamaan, niin siitä löytyy enemmän tarinaa ja kuvaa tuolla Instagramin puolella. @kaikukieku nimikkeen alla on toki niitä perinteisiä kuvia mutta etenkin sinne instastoorien puolelle putkahtelee aika taajaan kaikenmoista videomateriaalia palvelun hengen mukaisesti 24h ajaksi. Joten ei muuta kuin seurailemaan siellä somekanavalla tiiviimmän materiaalituotannon äärellä. Tämä blogihan ei ole mikään varsinainen päiväkirjakuvaus kotirouvan elämästä vaan enemmänkin satunnaisotantaa milloin mistäkin. 

Tässä päivänä eräänä olin auttamassa erästä ystäväpariskuntaamme tuolla satamassa. He muodostavat yhden aika hulppean paatin miehistön, alus on pääosin vuokrauskäytössä eli tekee charterikeikkaa täällä Kroatian rannikolla. Heillä sattui olemaan vähän kiire aikataulu ennen seuraavaa asiakasta, joten tarjosin auttavat (joskin hieman vaurioituneet) käteni ja vietin kuusi tuntia puunaten neljää hyttiä priimakuntoon. Ja nyt puhutaan siis 5-tähden jutusta, kaikki pinnat kiillotetaan ja puhdistetaan viimeisen päälle ja lopputuloksena on aika hulppea ympäristö viettää lomaa omassa rauhassa. Vähän kuin olisi oma huippuhotelli joka vielä liikkuu sinne minne haluaa. No mutta siis se hitusen kadonnut ajatukseni tässä jutussa oli se, että kappas jos olisi joku tullut reilut kolme vuotta sitten juttusilleni silloiseen työpaikkaani rahastoyhtiön priimaan konttoriin Helsingin keskustassa sanomaan, että tulen kontillani kuuraamaan jahdin hyttejä brittipariskunnan kanssa jossain Splitin viereisessä pikkukylässä Kroatiassa. Olisin saattanut tuumata että never say never mutta epäilen vahvasti. Vaan täällä ollaan. En tosin kuuraa niitä hyttejä kuin ihan satunnaisesti, mutta melkoinen muutoshan tämä on ollut siihen kliseiseen "entiseen elämääni" verrattuna. Ja olen enemmän muin iloinen, että tässä kävi näin.

Juuri nyt ja tässä tilanne on toki se, että miehen työ vie sitä maailman merille antaen vain aika harvoja tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä. Tuli pari muuttujaa -lausahdus on kuvannut elämäämme näiden kolmen viime vuoden aikana niin tiiviisti, että siitä on tullut jo perhepiirissäkin käsite. Paljon ei edes jossain määrin varmoja suunnitelmia eteenpäin voi tehdä ja lyhyelläkin tähtäimellä moni asia menee vähintään pariin kertaan uusiksi. Siinä on ollut oppimista ja hyväksymistä sen suhteen, että elämäni on huomattavasti vähemmän omissa käsissäni kuin mitä olen tottunut. Sanoisin, että tämäkin prosessi on varmasti tehnyt minusta hitusen paremmin ihmisen. Minähän olin juuri se suunnitelmien tekijä jolla meinasi aina mennä herne johonkin sieraimeen siinä epäonnisessa tilanteessa, että joku tai jokin uhmasi minun hienoja suunnitelmiani ja pakotti tekemään uusia suunnitelmia. Juuri nyt se kuulostaa jo lähinnä naurettavalta.

Se alkaa nyt jo kuitenkin näyttämään kohtuullisen varmalta, että puolentoista viikon päästä minä ja Tiuku lennämme Finnairin siipien avulla Suomeen. Sitä ennen olisi tiedossa vielä yhden isomman suomalaisryhmän retkipäivä, jolle lupauduin lähtemään oppaaksi ja pitäisi tuota murtunutta sormeakin kuulemma kertaalleen mennä sairaalaan näyttämään. Ja hankkia Tiukulle ekinokokkoosipilleri ja siitä merkintä passiin. Ja varmaan vielä vaikka mitä. Yksityiskohdista noiden osalta tulee olemaan lisää siellä Instagramin puolella, täällä on seuraavaksi varmaankin tiedossa pieni esittely erinomaisesta retkikohteesta eli Stonin muurista. Joten pysykää kanavilla. Nyt minä jään kuuntelemaan tuota alakerran laulantaa ja pääskysten liverrystä.