maanantai 23. heinäkuuta 2012

Luonnollista

Puhdasta, luonnollista ruokaa. Luonnonkosmetiikkaa ja kauneutta luonnosta. Hidastamista, olennaiseen keskittymistä.

Siinä käsitteitä, jotka ovat yhä vahvemmin esillä käydyissä keskusteluissa. Ja valehtelematta myös omassa sisäisessä keskustelussani, ajatusteni satunnaisina pyörityksen kohteina. Yksinkertaista ja paluuta juurille. Samaan aikaan kun maailmamme teknistyy yhä vain huimempaa tahtia ja kaikenlainen kehitys muutenkin tuntuu välillä pistävän tämmöisen aikaansa seuraavankin ihmisen pään vähintään pikkaisen pyörälle. Voita kuluu enemmän kuin ties milloin, luomuruokaa saa Ikean ravintolastakin ja iltapäivälehdet kertovat niksejä koivuhauteen tekemiseksi siellä mökkisaunassa. Tänään kerrottiin naisjohtajan irrottautuneen hetkeksi hektisestä työstä ja lähteneen maailmanympärysmatkalle.

Kyllä minäkin uskon puhtaan, lisäaineettoman ruoan hyvää tekevään vaikutukseen. Fanaattinen en ole, mutta valintoja voin tehdä. Yhä enemmän kaipaisin aikaa ja mahdollisuutta hankkia ruokani etenkin eteläisessä Euroopassa vallalla olevaan tyyliin: liha lihakaupasta, leipä leipomosta, kasvikset viljelijältä. Tuoretta ja puhdasta, vailla välikäsiä ja suojakaasupakkauksia. Onneksi sentään meidän supermarketeissammekin lihatiskit tekevät paluutaan ja muutenkin valikoimassa on mahdollisuus luovia omia periaatteitaan myötäillen. Ja omaa laiskuuttahan se on, etten käy kauniita punaisia tomaatteja ja hehkeitä salaatteja torilta ostamassa, ihailen niitä siellä vain ohi kävellessäni. Tai miksen käy kauppahallin tiskiltä rehevän punaista lihaa hankkimassa, vierestä kiiltäväpintaista kalaa? Miksi työnnän hehtokokoisia ostosrattaita pitkin jättimarketin käytävää haalien niihin vanhat tutut tuotteet? Tätä mietin juuri viikonloppuna. En suoranaisesti löytänut itseäni tyydyttävää vastausta.

Kosmetiikkaa käytän, kyllä. Muuton yhteydessä sitä taas tajusi niiden puteleiden ja purkkien määrän. Sielläkin rintamalla olen kuitenkin huomannut kääntäneeni katseeni yhä vain luonnollisempien tuotteiden suuntaan, ihonhoitotuotteissa varsinkin. Kun muutenkin tuo suurin elimemme saa osakseen jos jonkinmoista rasitetta päivän aikana, miksi lisätä sen taakkaa erinäisillä teknokemian kehittämillä aineilla jos valittavana on luonnon omia ainesosia? Juhannussaunassa kyllä painoin huumaavantuoksuisen vihdan hetkeksi kasvoilleni, mutta muuten olen vielä toistaiseksi kuitenkin päätynyt ostamaan valmiita tuotteita itse tehtyjen sijaan. Mutta yksinkertaisempia ja kenties, myös tehokkaampia.

Entä sitten se hidastaminen? Siitä en tiedä, mutta omaan henkiseen hyvinvointiin haluan ja parhaani mukaan yritänkin panostaa. Nautin estetiikasta, luonnosta ja pienistä hetkistä. Arvostan itseäni. Ei siihen välttämättä tarvita maailmanympärimatkaa tai totaalista irrottautumista työelämän pyörityksestä. Mihin tämä maa menisikään, jos kaikki vain asettuisivat metsämökin rauhaan viljelemään pientä maapläntiä kotitarpeiksi? Täytyyhän työtä tehdä, mutta elämän ei pidä olla pelkkää työtä, oli se sitten tätä ansiotyötä tai niitä kotiaskareita. Maalaisjärki olisi varmasti se luonnollinen tuote, jota monesti kaivattaisiin. Arjessa voi nauttia, hidastaa ja keskittyä olennaiseen. Vaikkapa puhtaita kotimaisia torilta hankittuja mansikoita mökkisaunan laiturilla nauttien. Tai hardcore-versiona itse koivuhaasta heinänvarteen poimittuja metsämansikoita maistellen.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Maistiaisilla

Maailman monia kasvoja, kuvia kauniista kylästä tai tekstiä historian häikäisevistä hetkistä. Herkkuja himottavia, reseptejä retiiseistä riisivanukkaisiin. Tarinoita takkavalkean tunnelmaan tai faktaa fiktion takana. Kirjakauppa.

Vietin eilen aikaani Akateemisessa kirjakaupassa. Kiertelin hyllyjen välissä, selailin Provencen kauniimpien kylien kuvia ja tutustuin elämänkertaosastolla ihmisiin. Muistin taas, miten paljon pidän kirjoista. Luen paljon, mutta aivan liian vähän. Kotona on monia lukemista odottavia kirjoja, joita olen hankkinut juuri eilisen kaltaisten kirjakauppakiertelyjen tuloksena. Voi miten nyt haluaisinkaan uppoutua erilaisten sisustuskirjojen ihaniin ja erilaisiin interiööreihin, olenhan vasta muuttanut. Ja ne puutarhakirjat, onhan minulla nyt oma piha (vaikkakin kovin pieni, mutta kuitenkin). Niin ja miehelle grilliherkkuopus, nyt kun on hänellä hieno kesäkeittiökin. Ai ja kuvateos "Barcelona ennen ja nyt", olemmehan syksyllä lähdössä taas tuonne lempikaupunkiini piipahtamaan.

Hillitsin itseni, palautin kaikki niin kova- kuin pehmeäkantisetkin takaisin omille paikoilleen. Muistin kotona odottavat opukset ja rajalliset aikaresurssini. Ehkä sitten syksyn tullen viimeistään on aikaa pesiytyä uuden upottavan sohvan nurkkaukseen kera kirjan. Tunsin heti kaipaavani tuota hetkeä.

Olin kuitenkin saanut taas hetken hemmottelua siellä hyllyjen välissä. Pidän kovin Akateemisen tunnelmasta, etenkin siellä ylemmissä kerroksissa. Saa rauhassa katsella ja selailla, tunnustella omaa haluaan omistaa juuri tämä nide, tarkastella sen tarpeellisuutta juuri minulle. Lukeakin rivi tai pari, maistella tekstiä mielessään ja tämän maistiaisen perusteella päättää. Tai sitten vain maistella, kuten minä eilen tein. Palanen sieltä, toinen täältä.