Korona-arki Kroatiassa: Elämä jatkuu

Nyt on tainnut tulla se hetki kun arki on enää arki eikä enää korona-arki. Olen viime päivät miettinyt, ettei tämä epidemia tällä erää oikeastaan vaikuta elämääni enää mitenkään, olemme täällä Kroatiassa tainneet saavuttaa sen uuden normaalin josta monessa yhteydessä nyt puhutaan. Se uusi normaali näkyy käsidesipulloina siellä ja täällä, ainakin toistaiseksi vähempänä turistimääränä sekä edelleen jatkuvina korona-aiheisina uutisina ja media-aiheina. Mutta minun oma arkeni on varsin koronavapaata joten lienee aika jatkaa tätäkin blogia ihan vaan ilman koronaotsikointia. Sisällöissä saattaa virus edelleen esiintyä, kai se nyt sitten vaan toistaiseksi tähän elämään taustatekijänä vaikuttaa.

Lauantai oli täällä Kroatiassa merkkipaalu epidemian suhteen. Ensimmäinen tautitapaus todettiin maassa 26.2. ja 24.5. koitti se päivä kun uusia tartuntoja oli pyöreä nolla. Eilen listattiin yksi, viimeisen reilun viikon ajan ollaan pysytty selvästi alle kymmenessä per päivä. Menehtyneitä on eilisen tiedon mukaan 99 eli silläkin saralla täällä on ainakin tästä ensimmäisestä aallosta selvitty huomattavasti kevyemmin kuin monessa muussa maassa. Kroatiassa oli eilen vain 118 aktiivista tautitapausta kun kaikenkaikkiaan 2244 todetusta tartunnasta vähennetään parantuneet ja menehtyneet. Siinä numerodataa tähän viimeiseen varsinaiseen koronatekstiin.

Kävin todella pitkästä aikaa Splitin keskustassa lauantai-iltana. Lähdimme Vapun kanssa vähän katsomaan ihmisiä ja menevämpää elämää kuin mitä täällä Podstranassa on tällä erää tarjolla. Ja ihmisiä myös nähtiin. Sataman viereinen puisto kuhisi väkeä, oli jos jonkinmoista piknikkiä ja muuta kaveriporukkaa, taisipa olla jotkut synttärikekkeritkin päätellen koristeluista ja herkkuja notkuvasta retkipöydästä sekä isosta joukosta sinne tänne kirmaavia lapsukaisia. Rantabulevardilla ihmisiä kuljeskeli myöskin sankoin joukoin, pehmeän lämmin ilta oli selvästi houkutellut ihmiset ylös ulos ja liikkeelle. Moni oli varmasti vain kävelyllä katselemassa ihmisiä ja elämää kuten mekin, tapaamassa ystäviä ja iloitsemassa tuosta paikallisten olohuoneesta. Kahviloiden terasseilla väkeä riittä myös, olihan se lopulta myös itse pysähdyttävä lasilliselle ihan vaan koska se oli mahdollista. Yhtään kasvomaskia en nähnyt. Kaikki vaikutti ihanan normaalilta paitsi että turisteja joukossa oli vain nimeksi. Silloin ja siinä, raikkaan valkoviinilasillisen äärellä viereisten pöytien puheensorinaa kuunnellessa ja ohikulkevia ihmisiä katsellessa päätin, että nyt saa korona-arki riittää. 

Mitä se arki sitten on? Meillä palattiin omalta osaltaan myös yhdenlaiseen arkeen viime viikolla, kun merimiehen muija jälleen jäi rannalle miehen lähtiessä sinne ulapalla. Vielä jää nähtäväksi, millainen kesä tästä tämän asian suhteen tulee, kuinka paljon työ miestä merelle vie, mutta joka tapauksessa tämä on se toinen puoli arkeani johon toki on jo totuttu vuosien varrella. Kesän ajan aamulenkki starttaa ennen seitsemää välttyäksemme pahimmalta porotuksesta. Toistaiseksi Vappu herättää viimeistään kuudelta, joten siitä sitten rivakasti reippailemaan. Aika mukavasti tuo pikkuinen jo tepsuttaa menemään, toki aina välillä pitää vain istua ja ihmetelläkin. Ja napata suuhun ihan kaikkea mahdollista. En edes halua tietää, mitä kaikkea olen sieltä pienestä kidasta ulos kaivanut kun etenkin tuolla rannalla nyt vaan on vaikka mitä "ihanaa" kuollesta kaloista kuivuneisiin pikkurapuihin ja grillatun kanan jämistä käytettyihin puhdistusliinoihin.

Tänään otetaan ohjelmistoon myös maanantain Marjan-retki, eli ihan tuota pikaa auton nokka suuntaa kohti Splitiä ja tarkemmin sanottuna Marjanin metsäistä puistoaluetta. Tiukun kanssa meillä oli etenkin kesäisin aika vahvana tapana aina maanantaisin käydä siellä päiväretkellä ja tänään pääsee Vappukin ensimmäistä kertaa ihmettelemään tuon metsän haisuja ja ihmeitä. Toivottavasti myös muutama mukava koirakamu tavattaisiin, niin tulisi niitäkin kokemuksia lisää. On myös mielenkiintoista nähdä, miten Marjan alkaa toipumaan siellä viime vuonna tehdyistä rankoista hakkuutöistä, joiten tavoitteena on päästä eroon haitallisesta mäntyjä tuhoavasta ötökästä. Selvää on, että moneksi vuodeksi puistoalue on laajalti menettänyt sen ihanan varjoa antavan ominaisuutensa kun niin iso osa puista jouduttiin kaatamaan, mutta on siellä kuitenkin vielä jotain jäljelläkin. Viime kerrasta onkin aikaa, empä muista onko tämän vuoden aikana käyty kertaakaan.

Tämmöistä tänään, seuraavalla kerralla sitten toivottavasti vähemmän koronaa ja enemmän elämää. Kenties myös hieman haaveilua ja tulevan odottelua.

Podstrana - kotikyläni Adrianmeren ja Perun-vuoren välissä Kroatian rannikolla

Pääskyset lentelevät tuolla ulkona visertäen ja kotipesän paikkaa etsien. Kovasti kokevat houkuttelevaksi vaihtoehdoksi katon lipan terassini yllä, mutta tämä paikka on jo varattu. Tämä on ollut kotini täällä Podstranassa ja kahden vuoden ajan.

Podstrana ei ehkä millään mittarilla ole se ainutlaatuinen ja ehdottoman erinomainen paikka maailmassa tai täällä Dalmatian rannikollakaan, paitsi tietysti täällä ikänsä asuneiden mielestä. Mutta on tässä rantakaistaleessa kuitenkin sitä jotakin, joka on minut ja monet tänne vuodesta toiseenkin palaavat matkaajat vakuuttanut. Siispä nyt tulee tarinaa ja tietoa minun kotikylästäni Podstranasta, josko tästä olisi apua teille useille tulevan lomanne tänne sijoittaville tai sitä vähintäänkin vahvasti harkitseville.

Podstrana on noin kuuden kilometrin mittainen kaistale rantaa, joka jää Adrianmeren ja Perun-vuoren väliin Splitistä eteläänpäin mentäessä. Perun puolestaan on osa mahtavaa Dinaarisiin Alppeihin kuuluvaa Mosor-vuoristoa, joka kohoaa heti Perunin huippujen takana saavuttaen korkeimmillaan 1339 metrin korkeuden merenpinnasta mitattuna ja jatkuen tästä etelään 20 kilometrin matkan aina Cetina-joen kanjoniin asti Omišin kohdalle. Nämä vuoret ovat merkittäviä Podstranan kannalta paitsi siksi, että ne luovat mereltä katsottuna aika mahtipontisen taustan mutta myös siksi, että ne vaikuttavat säätilaamme. Usein nimittäin käy niin, että nämä huiput nappaavat pilvirintamia ja suuntaavat ne Klisin solan läpi Splitin päälle kun me täällä paistattelemme auringossa. Eivät siis hassumpia taustahahmoja nuo kukkulat. Lisäksi ne tarjoavat ihan mahtavia retkeilyreittejä monelle kuntopohjalle. Helposti on esimerkiksi saavutettavissa tuo Perunin korkein kohta, Križ-niminen huippu 533 metrissä. Vuoret antavat myös melkoista taustatukea ukkosille jyrinöiden kaikuessa niiden rinteistä. Ihmekös tuo, asuuhan siellä slaavilaisen mytologian mukaan Perun-niminen ukkosjumala.

Näköala Križ-huipulta yli Podstranan ja lähisaarien on huikea.

En tässä mene historian havinaan sen enempää, kuin että totean tämänkin alueen Kroatian rannikolla olleen monen vallan alla, on ollut roomalaisia ja venetsialaisia sekä lukuisia muita jengejä. Asutusta on ollut kauan ja vaikkei tässä rannan tuntumassa mitään varsinaista "vanhaa kaupunkia" olekaan, löytyy se tuolta vähän ylempää rinteestä. Oikein reipashenkinen kapuaa sinne johtavaa tietä pitkin jalan, autolla pääsee sitten muuten ihan mukavasti. Tuolta vanhasta Podstranasta avautuvat todella mahtavat maisemat yli Bračin saaren ja Splitin kaupungin. Suosittelen suuresti siellä käyntiä, yhä elävä ja asuttu kylä henkii historiaa ja toimii hyvänä lähtöpaikkana myös patikointiretkelle.

Varsinainen Podstrana täällä alhaalla alkaa Splitistä tultaessa Žrnovnica-joesta, joka laskee mereen kiemurreltuaan tuolta vuorten välistä. Tästä kohtaa on Splitin ytimeen noin 8 km. Toisessa päässä maamerkkinä on Mutograsin kukkula, joka katkaisee noin 6 kilometrin rantakaistaleen kohoamalla suoraan merestä. Täältä päästä on sitten taas noin 10 km Omišiin. Mitään varsinaista keskustaa ei missään kohtaa ole, Podstranan halkoo Splitistä aina Duvrovnikiin asti johtava rantatie, jonka varrella on pieniä kauppoja, ravintoloita ja kaffebaareja ripoteltuna tasaisesti tien molemmin puolin. Kirkkoja löytyy muutama, joista ehkä kiinnostavin on pieni Sv Martinin kappeli, jonka luona joidenkin käsitysten mukaan mahdollisesti ehkä jopa on Kuningas Arthurin viimeinen leposija. Varsinaisia hotelleja löytyy muutama, sitäkin enemmän pienempiä huoneistomajoituksia moneen makuun ja budjettiin. Suosittelen käyttämään sen oman majoituksen etsinnässä varaussivustoja kuten Booking.com, myös Airbnb toimii täällä aika hyvin etenkin noiden yksityisten tarjoamien majoitusten osalta.

Turistitoimistosta on saatavilla tällainen kartta "Podstranan Rivierasta", jossa näkyy myös osa vuorien retkeilyreiteistä.

Piipahdin itse tätä tekstiä varten Podstranan turistiofficessa, joka löytyy ihan sieltä Splitin puoleisesta päädystä pienvenesataman luota. Nyt on karttaa ja esitettä, tulimpa näitä lueskellessa itsekin oppineeksi uutta kotimaisemistani. Mainitsemisen arvoinen asia muuten on, että ihan siinä turistiofficen vieressä on legendaarinen ja paras pikaruokakoju nimeltään Bili Pivac. Ihan sen vieressä on toinenkin, mutta juuri tämä nimeltä mainittu on jostain syystä saavuttanut aivan ylimaallisen maineen ja sen herkkuja saadakseen on aina varauduttava vähän jonottamaan. Mutta 22 kunalla (siis noin 3 eurolla) saat kyllä sellaisen juustohampparin omilla täytevalinnoillasi, että nälkä lähtee taatusti etkä mäkkärin mättöä kaipaa. Jokainen paikallinen tietää Bili Pivacin, tälle iso peukku ja suositus myös minulta.

Podstranan merkittävä maamerkki on Le Meridien Lav -hotelli. Se on koko Splitin alueen suurimpia ellei suurin hotellikompleksi, josta löytyy ympäri vuoden sangen suositut kongressipalvelut ja juhlatilat, tenniskentät, juuri uusittu upea Spa-osasto ja aika mittavat sisä- ja ulkoallasalueet sekä hyvät uimarannat. Koko alue sisältää kuitenkin itse hotellin lisäksi myös huvivenesataman sekä pienen riva-tyyppisen rantabulevardin, josta löytyy pieniä (vähän hienompia) putiikkeja, pari ravintolaa, kahvila sekä kesäisin auki oleva rantabaari. Tämä alue houkuttelee paikallisiakin etenkin viikonloppuisin pysähtymään rantakävelyllään kahville ja lapset opettelevat sen tasaisella kivilaatoituksella rullaluistelemaan tai pyöräilemään. Itsekin suuntään lähes poikkeuksetta aamulenkilläni alueen läpi rantaa pitkin kulkiessani. Ei siis tarvitse majoittua hotelliin nauttiakseen silti alueen palveluista ja ilmapiiristä. Huvivenesatamasta lähtee myös paljon veneretkiä lähisaarille tai sieltä voit vuokrata seurueellesi oman veneen päiväretkeä tai vaikka koko viikon luxuslomailua varten. Ranta on muutenkin kaikkialla kaikkien käytössä, vaikka siinä kohdalla sattuisi juuri joku majoitusta tarjoava taho olemaankin. Voit siis huoletta etsiä juuri itseäsi parhaiten houkuttelevan kohdan ja levitellä pyyhkeet ja muut rantarekvisiitat siihen. Rannat eivät muuten ole hiekkarantoja, vaan koostuvat pienestä noin rusinan ja viinirypäleen kokoluokkien kivestä.

Rantaa täällä Podstranassa riittää ja vesi on huippukirkasta.

Hotellialueen ehkä hieman tyyriimpien ravintoloiden tai ehkä hintaluokan toisessa päässä olevan Bili Pivacin lisäksi ruokatarjontaa löytyy oikein mukavasti. Rantaa pitkin kulkiessa vastaan tulee useita vaihtoehtoja, joiden listat tosin muistuttavat aika pitkälti toisiaan. Täällä on vahvasti näkyvillä italialaisen keittiön vivahteet, eli pitsat, pastat ja risotot löytyvät lähes jokaisesta menuusta. Lisäksi on salaatit, kana- kala- ja äyriäisvaihtoehdot. Pihvejä en voi mitenkään lämpimistä täällä suositella, lihapuolella varteenotettava vaihtoehto on mausteiset jauhelihapötköt eli ćevapčići (ruokalistalla usein tuttavallisemmin cevapi). Ne tarjoillaan raa'an sipulin ja paprikapohjaisen ajvar-kastikkeen kanssa, yleensä vierellään kasa ranskalaisia. Erikoisruokavalioiden saaminen paranee jatkuvasti, mutta itsestäänselvyys se ei ole. Noin puolessa välissä Podstranan rantaa on Amigos-niminen ravintola, jonka yhteydessä on myös majoitusta. Sen menu poikkeaa hieman muista ja puitteetkin ovat mukavat. Ravintola on harvoja läpi vuoden auki olevia ja myös paikallisten suosima. Yksi erikoisherkku on peka, saviruukussa pitkään haudutettu lihakasvispata. Se pitää yleensä aina tilata edellisenä päivänä, eli tässä ei ole mistään pikaruoasta kyse. Podstranassa ei ole tietääkseni yhtään paikkaa, joka tarjoaisi avotulella vartaassa grillattua kokonaista sikaa tai lammasta, muualla Dalmatiassa näitä kypsyviä rasvaa tiriseviä paistoksia näkee teidenkin varsilla avogrilleissä aika usein etenkin iltapäivisin.

Mitenkäs sitten se liikkuminen muutoin kuin omia jalkoja käyttämällä? Suosittelen lämpimästi vuokra-auton ottamista, se on täällä edullista ja antaa ihan erilaista vapautta retkeilemiseen ja kulkemiseen muutenkin. Kun auton varaa etukäteen ja ottaa käyttöön jo lentokentältä, pääsee loman aloittamaan mukavasti saapumalla sillä varsinaiseen kohteeseen. Toisin kuin tuolla Splitin keskustassa, täällä parkkipaikkojakin löytyy ja useimmilla majoitusta tarjoavilla paikoilla on myös osoittaa autolle sopiva paikka. Jos kuitenkin haluaa vaikka käväistä Splitissä ja illallisella nauttia muutaman lasillisen hyvää kroatialaista olutta tai viiniä, niin eipä hätää. Podstranasta pääsee tosi kätevästi Splitin keskustaan kahdellakin eri bussilla, joiden toinen määränpää on Omiš. Paikallisliikenteen bussi numero 60 ja yksityinen liikennöitsijä Dalmatinac operoivat tätä väliä, aikuisen lippu maksaa täältä Splitiin 12 tai 13 kunaa riippuen kummalla bussilla menee. Hassua sinänsä, että tuo yksityinen bussi on se halvempi. Bussit pysähtyvät Splitissä aivan vanhan kaupungin ja sen vieressä olevan torialueen kulmalle, samasta kohtaa on lyhyt kävely myös lauttasatamaan, josta lähtevät lautat lähisaarille. Ja tosiaan, samoilla bussilinjoilla pääsee myös etelän suuntaan Omišiin. Aikatauluja voi kysellä majoituspaikasta ja ne löytyvät yleensä myös bussipysäkeiltä, kannattaa napata niistä vaikka kuvat puhelimeen. Tosin kun täysi sesonki on päällä, aikataulut ovat aika suuntaa antavia ruuhkien takia. Itse ainakin vain menen pysäkille ja odotan sitä seuraavaa bussia, kulkevat kuitenkin noin vartin tai maksimissaan puolen tunnin välein. Enemmän hyötyä aikataulusta on esimerkiksi lähtiessä takaisin Splitistä. Taksit toki kulkevat myös, mutta ovat tyyrimpiä. Uber on varsin hyvä ja toimiva vaihtoehto.

Mitäs täällä sitten muuta voisi tehdä kuin syödä ja maata rannalla? Itse olin juuri sattumoisin reilun viikon verran emäntänä ja oppaana Suomesta tulleille vieraille, mukana oli aikuinen ja pari teiniä. Meidän viikkoomme mahtui paitsi sitä rannalla oleilua, niin myös seuraavia juttuja:
* Päiväretki Krkan vesiputouspuistoon, matka sen vieressä olevaan Skradinin ihanaan pikkukylään kestää täältä moottoritietä tunnin, sieltä puiston sisäänpääsymaksuun kuuluva jokivenekuljetus itse puistoon, lounas Skradinissa ja paluu rantatietä poiketen iltapäiväkahville idylliseen Primostenin kylään.
* Puolipäiväretki Omišiin ja siellä mereen laskevan Cetina-joen kanjoniin. Omiš sijaitsee todella jylhien vuorenrinteiden juurella ja sen pieni mutta ihastuttava vanha kaupunki tarjoaa löytäjälleen mukavan hengähdyspaikan vaikka lounaan merkeissä. Retkeen voi yhdistää aktiivisempaa toimintaa kuten vaijeriliukumista tai kumiveneseikkailua jokikanjonissa, molempia voin kovasti suositella.
* Shoppailupäivä. Ihan tässä lähellä on kaksi isoa ostoskeskusta, City Center One ja Mall of Split. Näistä löytyy vaatetta ja kenkää sekä muutakin mukavaa, tarjolla on tuttuja liikkeitä kuten Mango tai H&M, mutta myös monta muuta vaihtoehtoa. Etenkin jos sattuu osumaan alennusmyyntien aikaan paikalle, saattaa paluumatkalle olla tarvetta lisämatkalaukulle...
* Iltapäivä Splitin vanhassa kaupungissa ja illallinen sen muurien katveessa.
* 7 kilometrin kevyt vaellus tuolla Perun-vuoren rinteillä, myös siellä korkeimmalla kohdalla käyminen. Maisemat palkitsivat kiipeäjät.

Tuossa nyt siis pieni katsaus siihen, mitä lomaansa täällä voi sisällyttää. Etenkin kesäsesongin aikana erilaiset veneretket ovat varmasti mukava vaihtoehto, niille tosiaan pääsee kätevästi tuosta hotellialueen satamasta. Urheilullinen tempaisee ennen paahtavinta aurinkoa aamulenkin pitkin koko tätä Podstranan rantaa, rauhallisemmin matka taittuu leppoisasti kävellen ja vaikka välillä kahvikupilliselle tai vilvoittavalle juomalle pysähtyen.

Ja jos satutte lomanne aikana bongaamaan minut pienen valkoisen Tiuku-koiran kanssa jostain, niin nykäiskää hihasta tai hihkaiska terve. Niin on itseasiassa yllättävän monesti jo tapahtunutkin. Jos käytätte Instagram-palvelua, niin ottamalla siellä seurantaan @kaikukieku pääsette erityisesti niiden 24 tuntia näkyvien tarinaosioiden myötä seuraamaan menoa ja maisemia täältä. Ja jos olette tänne tulossa tai sitä pohditte, saa laittaa viestiä tuolta sivun ylälaiden yhteydenottokohdan kautta. Autan jos jossain asiassa voin ja ehkä sitten tavataan vaikka sen kahvin tai virvoittavan juoman äärellä.

Tähän loppuun listaan muutaman aikaisemman tekstin, joista voi olla apua ja iloa. Käyttämällä noita tunnistehakuja löytyy lisää esimerkiksi Mitä tehdä ja nähdä Kroatiassa -teemaisia tekstejäni. Siihen liittyen, tässä on ensimmäisenä linkki retkiä ja muutakin ohjelmaa järjestävän yrityksen Open Water Croatian sivuille. Tunnen omistajat ja voin heitä ja heidän yritystään aidosti suositella. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, eli en hyödy  mitenkään jos heidän palvelujaan käytätte. Sivusto antaa ehkä vielä enemmän käsitystä siitä, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Yrityksellä on toimipiste myös tuossa hotellialueella.

Tässä siis muutama lukuehdotus Podstranaan liittyen:
Podstranan Via Dolorosa - vähän enemmän tuolla vuorilla retkeilystä
Kuningas Arthur, oliko vaiko eikö ollut? - tarinaa siitä lengendasta ja Podstranassa olevasta kappelista
Podstranan äänet - montako näistä sinä bongaat lomallasi?

Sitten pari yleisemmällä tasolla olevaa mutta erittäin suositeltavaa tekstiä:
Matkaajan vinkit Kroatiaan - tästä vastauksia muutamiin yleisimpiin asioihin 
Autoilu Kroatiassa - koska tosiaan sitä auton vuokraamista suosittelen

Paluu Kroatiaan - rekka läpi ravintolan

Täällä sitä taas ollaan, kotona Adrianmeren rannalla. Täältä on muuten Antarktikselle noin suunnilleen 13 253 kilometriä, jos se jotakuta kiinnostaa. Pingviinejä täällä on vähemmän mutta jäitä löytyi ainakin eilen drinksulasista.

Ensimmäiset päivät ovat menneet kotia siivotessa (uskomatonta, miten paljon asumattomaan kämppään tulee siivottavaa 2,5 kuukauden aikana), ruokakaappeja täyttäessä ja ystäviä tavatessa. Aamulenkit ovat venähtäneet, kun vähän väliä on joku pysäyttänyt ja kysellyt miten kesä Suomessa meni ja ompa tässä jo suomilomailijoitakin tavattu. Vähintään on käsiä noussut tervehdykseen naapurien pihoista ja ohi ajavista autoista. On ollut mukava palata.

Eilen kävin syömässä ystäväparistkuntamme kanssa tuossa rantaravintelissa. Kesken kaiken kuorma-auto ilmeistyi kuin tyhjästä ja sihtasi pöytien välistä läpi ravintolan. Kyseessä ei suinkaan ollut mikään terroristitolvanoiden epätoivoinen yritys herättää kansainvälisen median huomio vaan ihan rauhanomainen ja rauhallinen suoritus paikallisten yrittäjien toimesta. Samalla se oli muistutus pikkuhiljaa päättyvästä turistikaudesta. Kuorma-auton lavalle oli nimittäin kasattu meressä pari kuukautta kellunut ilmatäytteinen pomppulinnaseikkailukeskus, jonka kausi siis näköjään päättyi eilen. Reitti ravintolan läpi nyt vain sattui olemaan ainut keino päästä lastauspaikalta takaisin varsinaiselle tielle. Toivottavasti pomppijoita on kesällä ollut paljon ja yrittäjä voi nyt hyvillä mielen aloittaa hiljaiselon tulevan talven ajaksi.

Vaikka sesonki suuressa mittakaavassa alkaa hiipua, on täällä mielestäni nyt ihan erinomaiset olosuhteet lomailulle. Lämpötilat paukuttavat edelleen päivisin sitä 30 asteen rajapyykkiä, merivesi on lämmin lillua pidempäänkin ja suurten etelä-eurooppalaisten väkimassojen lähdettyä täällä mahtuu taas olemaan ja elämään. Jos siis tuleva syksy alkaa ahdistaa, niin ei muuta kuin lennot varaukseen. Finnair ainakin lentää tänne Splitiin vielä lokakuun loppupuolelle asti joten hyvin ehtii. Jos ajatuksissa on muutakin kuin rannan aaltojen meditatiivinen tuijottelu ja kaipaat vinkkejä tekemisen suhteen, niin saatampa tietää erään kotirouvan, jolla on jo vähän kokemusta pienimuotoisista matkaopaspalveluista täällä. Pistä viestiä tuolta yhteydenottokohdasta ja laitetaan loma toivomaasi jiiriin.

Tänään ajattelin itsekin tehdä sellaisen lomailijan tempun, että lähden biitsille kirjan ja pyyhkeen kera. Hassua, että vaikka ihan mahtava ranta on tuossa suoraan rinnettä alas 200 metriä, niin vaikkapa viime kesänä en käynyt siellä varsinaista ranta-aikaa viettämässä kuin muutaman kerran, nekin lähinnä täällä käyneiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Muutenhan siellä tulee käytyä lähes päivittäin koiran kanssa kävelyllä, mutta tänään päätin rempaista ja lähteä lataamaan aurinkoenergiaa kera uimisen. Pomppulinnasettiin ei nyt sitten enää pääse, mutta ehkä kestän sen.

Kumiveneseikkailu Cetina-joella

Nyt on pakko sanoa, että alkaa olla aika paljon painetta kerääntyneenä eikä auta muu kuin hienoisesta tukaluuden tunteesta piittaamatta sitä ainakin vähän purkaa. Nimittäin kirjoituspainetta. Tässä menneinä viikkoina on kasaantunut niin paljon sellaista, jota täällä haluaisin jakaa ja teille lukijoille kertoa, mutta olosuhteiden pakosta on ollut pakko vain kerätä niitä samaan kasaan mieleni perävintille odottamaan. Nyt päätin ainakin vähän avata niitä vintin ovia ja ottaa osan ulos aurinkoon.

Syy kirjoitustaukoon on tuossa oikeassa kädessäni. Sen nimetön on tiukasti teipattuna viereiseen pikkurilliin ja nytkin jokainen kirjoitusnapautus hieman tuntuu. Ja koska normaalisti kirjoitan aika sujuvalla 10-sormijärjestelmällä, aiheutuu tästä nyt käytössä olevasta epämääräisestä 8-sormijärjestelmästä paitsi paljon virheitä korjattavaksi myös lisäahdistusta entiseen vauhtiin tottuneen ajatuksenjuoksun kohdatessa nykyisen rajoittuneen kirjoitustahdin. Vaan näillä mennään nyt tämä teksti, jossa paljastuu myös syy tähän lievästi vammautuneeseen tilaani.

Siskoni kävi täällä luonani kauan odotetulla talvilomallaan. Vietimme mahtavan viikon, jonka aikana koimme ja näimme paljon ja puhuimme vielä enemmän. Sisko on aina sisko, olemme koko ikämme olleet paljon tekemisissä toistemme kanssa eikä pahasti kertynyttä siskopuutostilaa korvaa kunnolla mikään muu kuin livenä yhdessä oleminen. Nyt pärjää taas kuukauden kunnes seuraavan kerran tapaamme Suomessa. Yksi yhteisistä kokemuksistamme oli heti hänen tultuaan kumiveneseikkailu tuolla Cetina-joella ja sen pienissä koskissa, eli kansainvälisemmin sanottuna rafting.

Ympäristö oli todella vehreää ja kaunista, vesi alla täysin kirkasta.

Minulla on aikaisempaa kokemusta aiheesta yhden kerran verran Balilta, siskolle tämä oli ensimmäinen jokiseikkailu kumiveneellä. Olimme ainoat asiakkaat, kanssamme joelle lähtivät kokenut kroatialainen kippari Toni sekä opaskoulutuksensa loppuvaiheessa oleva Nickolas, joka suoritti samalla arviointikokeensa Tonin testatessa hänen osaamisensa tasoa. Saavuttuamme lähtöpaikalle meille puettiin tarpeellinen varustus, eli kypärät ja pelastusliivit. Otimme tarjolla olevista asusteista käyttöön myös neopreenishortsit. Sitten opastus ja eikun menoksi. Koska meitä oli vain me kaksi varsinaista melojaa, sai paikoin aika rauhallisesti virtaavassa joessa tehdä ihan töitäkin, aika pian auringonpaiste yhdistettynä tähän touhuamiseen saikin ensimmäiset hikikarpalot valumaan selkää pitkin. Meloessa ehti kuitenkin nauttimaan myös upeasta luonnosta ympärillämme, kirkas vesi paljasti hyvin siellä uivat kalat ja muutaman käärmeenkin näimme uivan rantapusikoissa. Jokeen valuvat vesiputoukset ja jylhä kanjonimaisema loivat kyllä sellaiset puitteet, ettei paremmasta väliä.

Jossain tässä rytäkässä tuo sormi otti osumaa, ei vaan juuri sillä hetkellä huomannut itsekään.

Kolme tuntia kestävä jokimatka, yhteensä noin 11 kilometriä oli suurimmaksi osaksi melko rauhallista, muutamia pieniä helppoja koskia tuli aina silloin tällöin vastaan ja niistä selvisimme oikein helposti läpi. Vähän puolenvälin jälkeen tuli koko matkan haastavin osuus, jossa yhdessä kohtaa opas jopa komensi meidät pois kumiveneen laidoilta istumasta sinne pohjalle. Ja siinä rytäkässä tuo sormi sitten otti osumaa johonkin. Suuresti ei sattunut, nauroimme vain kuohuista läpi puskiessamme, vasta menon tasoituttua huomasin nimettömän haluavan kuin jousella viritettynä asettuvan vänkään asentoon: rystysen jälkeen ensimmäisestä nivelestä lähes 90 asteen taitokselle alaspäin ja sitten loppu sormi aivan piikkisuoraksi. Kyllä sen ilman kipua sai suoraksikin, mutta taittuneena se halusi olla. Kokeneempi opas tutki sormeni, siinä ei ilmennyt mitään murtumaan viittaavaa kovaa tai äkillistä vihlovaa kipua mutta selvästi se alkoi jo turvota. Ilmeisesti olin sen ihan suoraan kärjestä iskenyt johonkin kovaan ja nivelet olivat saaneet melkoisen tällin. Vaihdoimme toviksi paikkoja niin, että minä makoilin veneessä ja uitin kättäni kylmässä jokivedessä Tonin meloessa tilallani. Noin vartin päästä pyysin päästä taas melomaan, ei tuo sormi siinä haitannut eikä sitä juurikaan särkenyt. Loppumatkasta suoritimme vielä Nickolaksen testiin kuuluvan pelastustehtävän, jossa siskoni pääsi Tonin kanssa jokeen esittämään vedenvaraan joutunutta ja heidät sieltä köydellä kiskottiin takaisin rantaan. Minä kellotin tilannetta ja hyvinhän se sujui reippaasti maksimiaikaa nopeammin.

Kivaa oli kuohujen keskellä.

Vaikka itselleni vähän ottikin sormeen kipeää, niin voin kyllä suositella tuota kumiveneilykokemusta isosti. Reitin aikana on mahdollisuus pysähdellä uimaan, minäkin kävin lopuksi pulahtamassa virkistävässä jokivedessä. Luontokokemuksena aivan huippu, Cetina-joen kanjoni on todella vaikuttava ja jokiympäristö sen pohjalla ihanan vehreää. Jos siis täällä Splitin suunnalla liikutte niin tässä yksi hyvä aktiviteettivaihtoehto.

Sormi on toipilaana varmaan vielä viikon tai pari, turvotus ja mustelmat ovat lähes kokonaan poissa mutta tuon hassun asennon se vielä haluaa pitää. Turvotuksen poistuttua huomaan tuon ensimmäisen nivelen olevan päältä vähän arka ja koitankin tällä teippauksella suojata sitä ja antaa parantua rauhassa. Onneksi nyt sain vähän näitä paineitakin purettua, kun yksi tarina pääsi pois perävintiltä.

Matkaajan vinkit Kroatiaan

Kun pakkanen paukkuu alkaa moni varmasti miettimään jo lomareissuja lämpimään. Ehkä mielessä on jopa Kroatia, kenties vaikka tämä meikäläisen naapurusto Splitin vaikutusalueella. Niimpä päätin tähän sepustukseen listata kootusti muutamia sellaisia juttuja, jotka saattavat olla matkaajalla mielen päällä tai muuten vaan lisätä onnistuneen loman toteutumisprosenttia. Siis olkaapa hyvä, tässä matkaajan vinkit lomalle Kroatiaan.

Milloin tulla?

Jos minä saisin valita, tulisin etenkin tänne rannikolle lomalle joko touko-kesäkuussa tai syys-lokakuussa. Kelit ovat silloin lähtökohtaisesti oikein mukavat, lämmintä ja kuumaakin muttei hulluhellettä. Myös tilaa riittää paremmin kun ei olla ihan niiden pahimpien sesonkien kohdalla. Elokuuta en suosittele ollenkaan, silloin täällä on hirmuinen määrä ihmisiä eteläisestä ja keskisestä Euroopasta. Alkukesästä luonto on vielä vehreää  ja rehevää ennen kesän kuumuuden kuivattavaa vaikutusta. Uimavedet ovat ehkä vielä vähän viileitä varsinkin toukokuussa, mutta jo kesäkuussa pulahtamaan pystyy jo vähemmän avantouintia harrastaneenakin oikein hyvin. Loppukesästä sitten taas vedet ovat vielä usein oikein passelissa uintikunnossa ja luontokin alkaa kesän jäljiltä vähän toipumaan etenkin jos muutama virkistävä vesisade saadaan. 

Mitä tehdä?

Ihmiset tykkäävät erilaisista jutuista, onneksi täällä voi tehdä aika monenmoista. Rannoilla voi viettää auringonpalvontapäivää, historiallisia linnoituksia ja vanhoja kaupunkeja riittää vaikka kuinka, oikeastaan koko maassa. Patikointireittejä löytyy monenlaiselle kuntopohjalle niin jylhissä vuoristomaisemissa kuin vähän metsäisemmissäkin maastoissa. Miten olisi vierailu viinitilalle tai vaikka liitely vaijerin varassa korkealla joen yllä? Tai veneretki upeiden saarten ympärillä, vähän snorkkelointia kristallinkirkkaissa vesissä ja sitten lounas pienen satamakylän rantaravintolassa ennen paluuta lähtösatamaan niin, että retken päätteeksi ehtii vielä nauttimaan lasilliset auringonlaskua katsellen? Tai ne kansallispuistot vesiputouksineen ja sykähdyttävine maisemineen? Miten olisi purjehtiminen? Tai jotain ihan muuta. Veikkaisin, että vaativampikin loma-ohjelman suunnittelija löytää täältä mieleisensä. Tässä pari linkkiä aiempiin juttuihini erilaisesta tekemisestä täällä:

Linkki 1: Autoretki Knin-linnoitukseen ja viinitilalle Skradinissa

Linkki 2: Vaijeriliukusuositus

Linkki 3: Purjehdusjuttua 

Valuutta

Täällä ei euroilla pelata vaan valuuttana on kuna. 1 euro on noin 7,3 - 7,5 kunaa vaihtokurssista riippuen. Kauhean vaikeita jakolaskuja siis tiedossa kun hintoja päässään euroiksi vääntää. Kunia ei kannata Suomesta tänne tuoda, vaihtokurssit siellä päässä ovat niitä huonoimpia. Paras lopputulema saadaan, kun ottaa mukaan nipun euroseteleitä ja vaihtaa ne täällä loman edetessä tarpeen mukaan paikalliseen valuuttaan. Vaihtopisteitä löytyy paljon etenkin yhtään isommista kaupungeista, lentokentillä on semmoiset heti saapuessa ja niissä on hyvät kurssit. Korttimaksu toki toimii aika hyvin, sekin on myös järkevä tapa toimia etenkin jos ei halua seteleitä niin paljoa mukana kantaa. Käteistäkin kuitenkin tarvitaan, aina ei siinä rantaravintelissa kortti kelpaa ja muutenkin pikkupuodeissa kova käteinen on usein ainut toimiva vaihtoehto. Kortilla rahan nostaminen automaateista toki onnistuu, mutta se tulee kalliiksi johtuen käytetystä valuuttakurssista ja etenkin sen oman pankin veloittamista kuluista.

Autoilu Kroatiassa

Yksi ehdottomasti suositeltava juttu täällä on vuokrata auto ja lähteä tutustumaan Kroatiaan sitä omaa hotellirantaa kauemmaksikin. Tässä kohtaa oikaisen ja laitan linkin aiemmin aiheesta kirjoittamaani tekstiin, joka pätee yhä mainiosti. Siis vilkaise täältä, mitä autoilijan kannattaa täällä muistaa.

Turvallisuus

Kroatia on yleisesti ottaen turvallinen maa. Itse en esimerkiksi naisena ole kertaakaan kokenut minkäänlaista ahdistelua tai pelännyt muutenkaan turvallisuuteni puolesta. Luonnollisesti se terve järki on hyvä pitää aina mukana, kovassa kännissä örveltäminen ei varmasti missään ole se eniten omaa turvallisuutta tukeva toimintamalli. Tungoksessa kannattaa pitää se lompakko jossain muualla kuin näkyvästi takataskussa mutta mihinkään suurempiin erityisjärjestelyihin omaisuuden suojaamiseksi en koe tarvetta. 

Hintataso

Kroatia on jonkin verran edullisempi maa kuin Suomi, jossain asioissa selvästi ja toisissa sitten mennäänkin ihan samoissa. Ihan kuin missä tahansa muuallakin, ne kaikken parhaimmalla paikalla olevat ravintelit ovat kalliimpia kuin kenties siellä hieman sivummalla olevat. Joissain paikoin hintataso juuri esimerkiksi ravintoloissa nousee hieman sinne kovimman sesongin melskeeseen mentäessä, mikä sekin tukee tuota ehdotustani joko ennen tai jälkeen heinä-elokuuta matkustamisesta. Tinkiminen ei täällä ole käytössä, toki jossakin torikojuilla saattaa varsinkin useampia artikkeleita ostaessa olla mahdollista pyöristää loppusummaa hieman. 

Vesi

Tärkeä juttu etenkin niiden kuumimpien kesäkuukauksien aikana. Pelkällä oluella (joka täällä on kyllä tosi hyvää) ei hyvä heilu eikä pitkälle pääse. Hanavesi on erittäin juomakelpoista, joten kun pari pikkupulloa ensin ostaa on niitä sitten helppo hotellihuoneen tai apartomentoksen hanasta täyttää ja aina mukana kantaa. 

Rannat

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta rannat täällä ovat kivisiä, hienoa sileää hiekkarantaa saa todella etsiä. Tyypillisiä ovat pienistä, rusinan kokoisesta ja siitä isommasta kivestä muodostuvat rannat, joille toki rantapyyhkeen saa jo ihan kivasti leviteltyä ja sen aurinkovarjonkin saa pystyyn. Eipähän ole sitä hiekkaa sitten kaikki paikat täynnä ja rantojen vedet pysyvät todella kirkkaina kun ei siinä ole hiekkaa sekoittuneena. Paljon on myös ihan kalliorantoja, joilta löytyy helposti hyvinkin mainioita leiriytymispaikkoja. Uimatossut on ihan hyvä idea, niiden kanssa rannalla liikkuminen ja veteen meneminen ovat kenties miellyttävämpiä. 

Pärjääkö suomen kielellä?

Kroatiassa ei ainakaan vielä löydy ruokalistoja suomeksi eikä tarjoilijatkaan huutele kovin usein "Terve terve" tai "Mitä kuuluu?" Suomen kieltä täällä kuulee toisten suomalaisten puhumana eli kun paikallisten kanssa alkaa juttelemaan, pitää vaihtaa murretta. Englannilla pärjää etenkin turistien suosimissa paikoissa ihan mainiosti, saksa on myös laajalti hallussa ainakin perusteiden osalta. Mitä pohjoisemmaksi maassa varsinkin rannikolla sijoittuu, sitä paremmin myös italia alkaa sujumaan. Se kaikkein parhaiten ymmärretty kieli on kuitenkin hymy. Kun pienessä sisämaan kylässä pääsee asioimaan ihan vaan kroaattia puhuvan kanssa, on viittomalla ja avoimella ystävällisellä hymyllä pärjätty tähän asti hyvin. Etenkin ruokakaupoissa kannattaa huomioida, että täällä ei tuotekuvauksia yleensä purkeissa ja pussukoissa englanniksi ole vaan käytössä on tämä itäisemmän Euroopan kielivalikko. Suosittelen matkapuhelinten käännössovelluksia, niiden avulla välttyy monilta sekaannuksilta.

Hotelli vai apartementos?

Koko rannikkokaistaleella ja sen edustan isoilla saarilla on huikea määrä majoitusvaihtoehtoja. On isoja massahotelleja, on hienoja luksusvilloja omine uima-altaineen, on niitä perushotelleja ja sitten on pieniä yksityisomisteisia huoneistoja eli apartomentoksia. Tässä taas pitää miettiä, mitä itse arvostaa ja haluaa. Huoneistot, eli apartementokset ovat täällä hyvin suosittuja ja niitä on paljon tarjolla. Monesti omistava perhe asuu itse samassa talossa tai ainakin ihan vieressä. Kyseessä voi olla asunto, jossa he itse asuvat talvikaudella ja kesäksi he siirtyvät turistien tieltä asumaan vaikkapa kotikylään hieman sisämaan puolelle tai vaikkapa naapurustossa asuvan sukulaisen luo. Huoneistoissa ja kokonaisissa villa-tyyppisissä taloissa on se etu, että esimerkiksi aamupalat ja muut pienet syömiset voi valmistaa itse ja muutenkin vaikkapa isomman porukan kanssa yhdessä oleilu sujuu luontevammin kuin yksittäisten hotellihuoneiden ollessa kyseessä. Voi myös olla, että etenkin isäntäperheen asustaessa lähistöllä pääset kokemaan hieman enemmän paikallista elämää esimerkiksi yhteisten illallisten muodossa. Vähintääkin heiltä saa varmasti hyviä vinkkejä lähialueen jutuista. Vaikka tarjontaa on paljon, kannattaa majoitus varata ajoissa. Tämä koskee etenkin sitä kovinta sesonkiaikaa heinä- ja elokuussa, jolloin monessa paikassa on täpötäyttä. 

Pula, Split ja Dubrovnik

Nämä kolme isoa rannikkokaupunkia ovat matkailijoiden suuressa suosiossa. Ne ovat myös isojen risteilyalusten pysähdyspaikkoja. Tämä johtaa siihen, että monesti päivisin kaupunkien upeat historialliset keskustat ovat täynnä niitä tuhansia isojen laivojen matkaajia, jotka pyrkivät sen muutaman maissaolotunnin aikana kokemaan kaupungin sykettä maksimaalisesti. Se tarkoittaa tungosta. Mikäli siis haluat näihin upeisiin kaupunkeihin tutustua mahdollisimman rauhassa, kannattaa tutkailla risteilijäaikatauluista sellaista päivää, jolloin paatteja ei ainakaan hirmuisen montaa ole samaan aikaan satamassa. Päivissä on nimittäin eroja kuten kroatialaisissa viineissä. Toinen hyvä idea voi olla ajoittaa se oma kaupunkikävely illemmalle, yleensä risteilymatkustajat poistuvat takaisin aluksille viiteen mennessä ja vapauttavat tilaa ihastella historiallisia kaupunkeja. Suosittelen lämpimästi sen historian aistimista myös lähistön pienemmissä kylissä ja kaupungeissa, monesti meno on rauhallisempaa, olut halvempaa ja matkamuistokuviin tallentuu enemmän Kroatiaa ja vähemmän muita turisteja. 

Zagreb

Moni lomailija suuntaa tänne rannikolle, mutta Kroatia on paljon muutakin. Jos nyt vaikka lähdetään pääkaupungista Zagrebista, niin siinäpä mainio kaupunkilomakohde vieläpä suorilla lennoilla sesonkiaikana. Zagreb on tyyliltään näistä rannikkokaupungeista selvästi eroava, enemmän Keski-Euroopan kaupunkeja muistuttava. Sieltä löydät upean vanhan kaupungin, hyvät ostosmahdollisuudet ja laajan ravintolatarjonnan. Mikseipä siis yhdistäisi kesälomaan vähän sisämaan kaupunkia ja sitten tätä rannikon meininkiä? Tässä kohtaa voin jo mainostaa myös Zagrebin ilmiömäistä joulutoritunnelmaa, ehkä Euroopan parasta sellaista. Siis viimeistään loppuvuodesta kannattaa suunnata tuonne pääkaupungin humuun. 

Tässä siis tämmöinen lista. Tyhjentävä se ei toki ole, mutta jospa se antaisi joitain vastauksia ja auttaisi lomareissun suunnittelussa. Mahdollisuuksien ja resurssien mukaan voin etenkin tänne Splitin suunnalle tulevia avustaa henkilökohtaisemminkin. 

Mitä minä oikeen teen?

"Mitä sä siellä oikein teet päivät pitkät? Eikö sulla tule aika pitkäksi?" 

Tämän tyyppisiin kysymyksiin olen nyt viime aikoina törmännyt aika usein. Tilannehan on se, että näin kesäkaudella mies on tosi paljon pois työnsä takia, milloin viikon, milloin kolme viikkoa tai pidempäänkin. Kotona se käy ehkä muutaman päivän kääntymässä. Tämähän sitten tarkoittaa sitä, että vietän suuren osan ajastani ihan vaan Tiukun kanssa kaksistaan. Positiivista tilanteen tarkastelussa on se, että viihdyn mainiosti itseni kanssa ja tuon mummelikoiran seura nyt on tietysti ihan parhautta. En siis ole yksin, mulla on joku elävä olento täällä kanssani päiviä viettämässä. Sitä voi siis rauhassa puhua pälättää ääneen jollekin, joka jaksaa kuunnella tai ainakin esittää loistavasti kuuntelevansa. Tosin mainittakoon, että viimepäivät on sen pälättämisen kanssa ollut hiljaisempaa, kun ääni lähti taas livohkaan pienen vilustumisflunssan myötä ja edelleen se kumpuaa ilmoille hitusen Paula Koivuniemi -tyyppisenä kähinänä. 

Jos palataan tuohon ensimmäisen rivin kysymysteemaan, niin onhan se ihan aiheellinen pohdinnan aihe. Murterissa talvella ei aika todellakaan tullut pitkäksi, siellä oli kaikenmoista kommuunin hoitelua ja toki mies tuli muun jengin kanssa aina illaksi kotiin, joskin välillä vähän myöhempään mutta tuli kuitenkin. Täällä mä ruokin näinä yksinolokausina vain itseni ja koiran, eikä pyykkiä ja siivoamistakaan nyt niin kauheasti synny. Kerran viikossa pesen terassin, jolle ilmasta laskeutuu ihmeen paljon kaikkea roskaa ja pölyä. Samoin kerran viikossa siivoan sisällä valssaten imurin kanssa ja taivuttaen tangoa luutun kera. 

Ei mulla silti tylsää ole. Ihmeesti sitä saa aikansa ja päivänsä kulumaan, vaikkei muka mitään sen erityisempää tee. Päivään herätään seiskan aikoihin ja lähdetään Tiukun kanssa noin tunnin lenkille ennen lämpötilan kipuamista liian korkealle. Aikaisin aamulla myös rannat ovat vielä tyhjiä ja sinne kehtaa koirankin kanssa mennä. Täällähän ainakin teoriassa näin kesällä ei koirien kanssa saisi rannalla liikkua ollenkaan, mutta aamuisin ja iltaisin auringonpalvojien ollessa muissa puuhissa ulkoiluttavat siellä myös paikalliset koiriaan. Mekin teemme päivän toisen pitkän lenkin auringon painuessa kohti horisonttia ja ilman hieman viilentyessä, silloin  suuntana on yleensä nuo takanamme nousevat rinteet. 

Aamulenkin jälkeen on tietysti aamiainen, päivän tärkein ateria. Yksin ollessani se koostuu useimmiten kahvista, mehusta ja puurosta, kunnon kaurapuurosta lisukkeiden kera. Ja kyllä, mä väkerrän joka aamu tuon kuvan kaltaisia annoksia ihan vaan itselleni. Kun kerran ei ole kiire, voi asiat tehdä just niin kuin haluaa. Mintunlehdet muuten sopii hirveän hyvin tohon settiin mustikoiden ja raejuuston sekaan, minttupuskani sitäpaitsi tunkee satoa siihen tahtiin, että johonkinhan sitä pitääkin käyttää. Ruoka ravitsee siis myös henkisesti visuaalisen ilmeensä kautta. Tuollaista lautasta kun katselee, niin sehän pakosti buustaa hyvää mieltä. 

Aamiaisen nautin terassilla, siihen ei vielä siihen aikaan paista aurinko, joten olosuhteet ovat liki täydelliset. Kahvia siemaillessa lueskelen netistä maailman kuulumiset, vanhana tapana selailen edelleen talouslehtien otsikot ja Hesarin digilehden luen joka aamu, kaikesa rauhassa. Siinä se päivä vierähtääkin jo taas kivasti eteenpäin. 

Jos lähtee autolla mihin tahansa, vaikka vain kaupassa käymään, ottaa se etenkin nyt sesongin aikana oman aikansa. Liikenne soljuu eteenpäin, mutta toisinaan aika hitaasti. Joskus se myös ihan pysähtyy jatkaakseen sitten taas etenemistään omalla tahdillaan. Mutta kun ei ole kiire ja autossa on ilmastointi, niin ihan sama. Muutamana päivänä viikossa suuntaan täydentämään ruokavarastoja ja hoitelen mahdollisia muita kauppa-asioita. Siinä sitä on taas täytettä kotirouvan päivään.  

Kerran tai pari viikossa lähdemme Tiukun kanssa jonnekin vähän kauemmas ulkoilemaan, esimerkiksi Marjanin puistoalueelle. Siellä puiden suomassa varjossa pystyy ihan keskellä päivääkin ulkoilemaan useamman tunnin, kunhan on riittävästi vettä mukana ja tahti sopeutetaan mummelin menohalujen mukaisesti. Metsikössä kulkee isompia sekä pienempiä polkuja ja tietysti sitten on rannat, joita riittää koirankin uittamiseen muita häiritsemättä. Välillä pysähdytään, istutaan ja ihmetellään metsän ääniä ja tuoksuja. Vaikka kaikkialla tuntuu nyt olevan hirmuisesti ihmisiä, saa tuolla Marjanilla liikkua todella rauhassa. Tuntuu uskomattomalta, kun se on kuitenkin ihan siinä Splitin kuhisevan keskustan vieressä. Luonto on aina ollut minulle todella tärkeä elementti ja on ihanaa saada täälläkin nauttia siitä monipuolisesti. Kiipeily rinteiden poluilla ja rantakallioilla tekee hyvää mielelle ja ruumiille. 

Keskipäivän ruuhkaa Marjanin ulkoilualueella.

Luontoon liittyen myös puuhastelulla tuolla mun terassipuutarhassani on oma osansa päivien täyttämisessä. Jännityksellä seuraan sitruspuuni sadon kehittymistä, olen vähän opiskellut sen hoitoa ja kasvatusta. Joka päivä virittelen viiniköynnöstä varjoisaksi viherkatoksi sen kasvaessa huimaa vauhtia kurotellen yhä uusia tukilankoja koukeroillaan. Yrttiosastolla vähän nypin sieltä, nuuhkin tuolta. Niin ja oliivipuumme. Se tuli Suomesta muuttokuorman mukana kieltämättä vähän rassukan näköisenä, muutaman talven Suomessa kituuttaneena. Nyt se ilokseni kukoistaa ja kasvaa päästyään omaan elementtiinsä, satoakin on tulossa. Kaiken muun pienen touhun lisäksi jo pelkkä kasvien kastelu näillä keleillä on ihan jopa päivä ohjelmassa. 

Kirjat ovat myös vahvasti läsnä tässä nykyisessä elämässäni. Olen toki aina nauttinut lukemisesta, uppoutumisesta tarinaan oli se sitten faktaa tai fiktiota. Valitettavasti vain etenkin viime vuosina aikaa tälle harrastukselle on ollut kovin vähän. Pakkasin muutettaessa yhteen laatikkoon sellaisia kirjoja, joita en koskaan ollut ehtinyt lukea, mutta joita ajattelin Murterissa talven päivien ratoksi ahmia. En lopulta edes avannut tuota laatikkoa ennen kuin nyt täällä Splitissä, vasta nyt minulla on aikaa ja miten ihanaa se onkaan ollut. 

Toki tapaan myös muita ihmisiä, ei tässä nyt ihan olla erakkoelämää kuitenkaan viettämässä miehen paluuta odotellen. Pieni ystäväpiiri takaa sen, että välillä voi istua kahvin tai viinilasillisen äärellä rupattelemassa. 

Tapani tehdä töitä on - tai siis oikeastaan oli - aika 24/7 -tyyppistä. Eli vaikka lähdin toimistolta, työjutut yleensä jäivät enemmän tai vähemmän itämään ja kuplimaan tuonne aivolohkoihin ja varasivat osan kapasiteetista itselleen. Koirakävelyt olivat usein hetkiä, jolloin sain ahaa-elämyksiä työhaasteisiin liittyen, ideoita ja oivalluksia. Nyt tuntuu, että pääkoppani vasta alkaa tajuta, että sillä on tuota kapasiteettia käytössään ihan uudella tavalla, osittain kovalevyn uudelleen alustaminen on varmaan vieläkin käynnissä. Aiemmin kuukauden loma, jolloin yleensä ainakin yritin jättää kaikki työjutut pois, nollasi ehkä vähän välimuistia, mutta täytyy sanoa että 20 vuotta kestäneen yhtämittaisen työputken jälkeen taisin olla tämmöisen täydellisemmän nollauksen tarpeessa. Mistä sen sitten huomaa? 

Luovuus kukkii. Huomaan kehitteleväni ihan eri tavalla kaikenlaisia ideoita. Tekaisin tuossa parina iltana tämmöisiä kivistä koottuja alustoja. Minulla oli sattumoisin jemmassa useampi kappale paria eri muotoista vanerilevyä ja kas, niiden päälle kivet kuumaliimalla, ympärille köyttä ja saumauslaasti päälle. Hienoja tuli, vaikkein ikuna ollut mitään tuollaista tehnyt. Oma hommansa oli keräillä tarpeeksi sopivia litteitä kiviä rannalta ja löytää oikeanlainen saumauslaasti paikallisesta rautakaupasta. Kätevä kotirouva oli jo aiemmin väkertänyt noita tuikkumukeja tyhjistä lasipurkeista. Tämmöistäkin voi siis päiviensä täytteeksi tehdä. 

Luovuus näkynee myös parempana ongelmanratkaisukykynä. Tässä on vastaan tullut kaikenmoista tilannetta, joihin olen ihan itsenikin yllättäen tempaissut luoviakin ratkaisuja varsin näppärästi. Kun ei ole niin tiiviisti sen kuuluisan boxin sisällä, niin sen ulkopuolelle on paljon hempompi nähdä ja mennä. Osittain tässä on tietysti joutunut välillä ihan suoranaisesti kiskotuksi kauas siitä boxin ehkä näennäisen turvallisesta suojasta, niihinkin tilanteisiin koen nykyisin suhtautuvani paljon paremmin ja joustavammin samoin kuin jatkuvasti elämässämme läsnä oleviin enemmän tai vähemmän yllättäviin muuttujiin. 

Ei minulla siis ole tylsää. Teen arkisia juttuja ja nautin elämän ihan pienistäkin asioita enemmän kuin ehkä ikinä aiemmin. Kun on kerrankin aikaa.   

1911 - 1950 - Torcida - Hajduk. Mitä kummaa?

Nyt kun turistisesonki heinäkuun myötä on oikein viimeisen päälle alkanut täällä Kroatiassa, täyttyvät tiet ruuhkaisiksi ja siinä jonossa on sitten aikaa ihmetellä kaiken moista ympärillä näkyvää aikansa kuluttamiseksi. Erityisesti täällä Dalmatian rannikolla saattaa huomio kiinnittyä upeiden rantamaisemien lisäksi lukuun 1950, jota on spraymaalattu sinne tänne, jopa liikennemerkkien takapuolelle. Itse kiinnitin tähän nimenomaiseen sijaintiin huomiota erityisesti rantatiellä Sibenikistä Splitiin pian maahan saavuttuamme, vaikkei silloin loppuvuodesta mitään ruuhkia ollutkaan. Tietyillä pätkillä numerot olivat ihan jokaisen vastaantuleville tarkoitetun liikennemerkin tai kyltin takana, joku oli nyt nähnyt oikeasti vaivaa. Koitimme siinä autossa istuessamme miehen kanssa pohtia, mitä niin kovin erikoista tuona vuonna olisi Kroatian tai oikeastaan siis Jugoslavian historiassa tapahtunut. Kun merkinnät selvästi olivat vielä ihan tuoreitakin. Ja oliko kyseessä edes vuosiluku vai liittyisikö numerosarja johonkin ihan muuhun? Emme kuitenkaan päätyneet mihinkään tyhjentävään ratkaisuun ja sen pähkäily sitten jäi, kunnes taas seuraavan kerran luvun jossain betoniseinässä töhrittynä näin. Tämä piti selvittää ja selvyyden myös sain. 

Kroatiassa jalkapallo on aika iso juttu. Siis jos mietitään jääkiekon merkitystä vaikkapa Suomessa, niin se ei ole yhtään mitään verrattuna tähän pallohommaan täällä. Jos sitten lähdetään tarkentamaan, niin täällä Splitissä on sellainen paikallinen jalkapalloseura kuin Hajduk. Nyt aletaankin olemaan asian ytimessä. Osalle paikallisista on kaksi ylintä, Jumala ja Hajduk. Elämää suurempia molemmat, ei kuitenkaan välttämättä tuossa järjestyksessä. Mutta miten se 1950 tähän sitten liittyy? Seura itsessään on perustettu jo vuonna 1911, joka on toinen satunnaisesti maisemassa vilahtava vuosiluku, muttei jostain syystä läheskään niin usein kun tämä toinen. Kyse on vuodesta, jolloin Hajdukin kannattajakerho Torcida perustettiin. Ja nämä on sitten oikein tosifaneja, ei mitään nimelliskannattajia. Torcida on Euroopan vanhin jalkapalloseuran fanclub, joten mistään uudesta trendijengistä ei ole kyse. Sillä on alajaostoja paitsi muualla Kroatiassa, myös muissa maissa erityisesti tietysti kroatialaisyhteisöjen keskuudessa. Osalla näistä superkannattajista on sitten näemmä melkoinen pakkomielle mainostaa tuota fanikerhon perustamisvuotta hyvinkin jännissä paikoissa. Paitsi angstisen teinin tekemältä töherrykseltä vaikuttavia numerosuttauksia, on nähtävillä myös enemmän aikaa ja lahjakkuutta vaativia kannatuksenilmaisuja. Alla olevan kuvan seuralogo on maalattuna ihan tässä lähellä olevan tönön seinään, olisiko tuo nyt sitten joku sähkökeskus vai mikä lie. 

Joukkorahoitus kun tuntuu olevan kova sana Suomen yritysmaailmassa, niin täällä se on ängennyt urheilun puolelle. Tällä hetkellä on menossa toinen kierros, jonka myötä Hajdukin kannattajat voivat ostaa rakkaan seuransa osakkeita ja olla näin entistä enemmän osa sitä. Taustalla on ajatus saada seuran johtoportaaseen ja päätöksentekoon vähemmän poliitikkoja ja enemmän jalkapalloa eläviä ja hengittäviä ihmisiä. Tähän asti kun seuran suurin omistaja on ollut Splitin kaupunki. 

Jalkapallossa on tietysti aina myös se vastustaja. Kroatian omassa liigassa pelaa useita joukkueita, mutta ihan kuin Suomen jäillä, on täälläkin vastustajia ja sitten on "vastustajia". Täällä se pahin ja tunteita eniten kuohuttava on pääkaupungin Dinamo Zagreb. Näiden kahden joukkueen kohtaamiset ovat kipinäherkkiä ja viranomaiset varustautuvat aina kannattajien yhteydenottoihin. Jos siis satut olemaan Splitissä tai Zagrebissa kun nämä kaksi jengiä nurmella kamppailevat, suosittelen pysymään poissa kannattajajoukkojen ja erityisesti niiden mahdollisten keskinäisten kohtaamisten tieltä. Ei ole mitenkään tavatonta, että baarien sisustukset menevät otteluiltoina uusiksi tai pari bussia päätyy poltetuksi. Ja muutama nenä saattaa saada uuden muotoilun siinä ohessa. Se on kuulkaa iso juttu tuo potkupallo. Ja Hajduk. 

Pieni jalkapallotietämys on ollut paitsi moniin omituisuuksiin selvyyttä antavaa, myös jopa ihan muutenkin hyödyllistä. Olempa jo kertaalleen ansainnut yhdet ilmaiset oluet vain koska ulkomaan otuksena osoitinkin keskustelussa hallitsevani tämä tärkeät vuodet ja asiat niiden takana. Torcida-ihminen on siitä kovin iloinen ja otettu. 

                            

Täällä ollaan, Podstrana

Täällä sitä nyt ollaan. Ei ihan isolla kirkolla Splitissä mutta sen kainalossa ainakin. Podstranassa. Kartalta katsottuna tämä uusi asuinympäristömme sijaitsee hippuriikkisen Splitistä etelään, matkaa keskustaan tästä on alle 10 km. Tuossa vieressä, vaan ei ihan näkyvillä, on Splitin alueen kenties hienoin hotellikompleksi Le Méridien Lav, siniselle merelle katsottuna näkyy Bračin ja Šoltan saaret. Ja kun kääntyy ympäri, esiin tulevat jylhät kalliot jotka erottavat ylänköalueen tästä rannikosta. Ei olla puun ja kuoren vaan kiven ja meren välissä.

Roseeta omalla terassilla omasta lasista. Elämä on. 

Koti alkaa näyttää kodilta, olipa ihanaa kaivaa muovikääreistään omat Arabian ja Marimekon astiat, Iittalan lasit ja kaikki muut keittiön härpättimet. Murterissa käytimme asunnon varustusta enkä kaivanut omista kätköistäni kuin pari uunivuokaa ja juustohöylän. Siitäpä muuten hauska juttu tulikin, kun paikallisvahvistuksemme ihmetteli mitä mieheni tekee kakkulapiolla juuston kanssa. Olipa hän ihmeissään, kun kakkulapion reiästä tuli juustosiivu. Täällä ei ilmeisesti tunneta juustohöyliä, juusto leikataan itse veitsellä tai siivutetaan jo kaupassa. Hän tilasi heti neljä höylää jotka Suomesta tullut seuraava matkaaja toi, nyt saavat koko suvun väki höyläillä tällä mullistavalla vempeleellä makoisia juustojaan. Että siinä yksi hieman erikoisempi tuliaisidea paikallisille. Tämä nykyinen vuokraemäntä kun aikoinaan kyseli toiveitamme asunnon varustelun suhteen, niin vastasimme tuovamme kaikki keittiön tarvikkeet sekä omat peti- ja liinavaatteet. Ne luovat uskomattoman paljon kotoisuutta, kun muutoin kyseessä on kalustettu asunto johon ei suuremmin tarvitse mitään hankkia. Terassille kävin ostamassa pienen kalusteryhmän, pöytä ja pari tuolia antavat mahdollisuuden istuskella merelle katsellen ja olostaan iloiten. Lisäksi siellä majailee jo legendaarikseksi muodostunut Suomesta tuomamme oliivipuu, joka on saanut kaverikseen sitrus- ja laakeripuut sekä rosmariinipuskan. 

Moni mieltää tämän rannikkoseudun juurikin rannaksi, toki tuo meri lyö isolla leimasimella kaiken päälle oman merkintänsä, kirkas vesi kohisee rannan pikkukiviin ja rantabaarit houkuttelevat vilvoittavaan varjoon pöytiensä ääreen. Vaan kyllä sitä varjoa löytyy muualtakin.

Olemme tässä nyt Tiukun kanssa ottaneet tuntumaa lähimaastoon ja etenkin tästä tuonne "takapihan" suuntaan eli ylämäkeen. Ihan muutamien minuuttien kävelyn jälkeen jäävät asfaltti ja talokeskittymä taakse, tilalle aukeaa hiekkatie, metsikköä, viljelyksiä laventelipeltoineen, hedelmä- ja oliivipuineen sekä viiniköynnöksineen. Ja tietysti nuo vuorenseinämät. Olen löytänyt harhailureissuillani jo monia polkuja erilaisia ulkoilureittimuodostelmia varten, välillä on törmätty umpikujiin tai muuten vaan haihtuviin polkuihin mutta yleensä seuraamamme urat ovat meidät  jonnekin johdattaneet. Kiitos eräällä kävelyllä kohtaamani paikallisen Petra-nimisen naisen, tiedossa on myös hyvä vaellusreitti ihan tuonne huipulle asti. Sinne lähdetään tutustumisretkelle lähipäivinä, kun on luvattu vähän viileämpää (vain noin 15 astetta) ja siten siis Tiukukin jaksaa paremmin vaeltaa. Reppuun evästä ja juotavaa, vaelluskengät jalkaan ja menoksi. Osataan sitten tulevan kesän vieraatkin viedä sinne maisemia ihailemaan. 

Toki se merikin tuossa on ihan neniemme edessä ja sitäkin on käyty ihmettelemässä. Tiuku totesi veden olevan täällä ihan yhtä suolaista kuin Murterissakin, mutta vilvoittaa se mukavasti auringon lämmittäessä välillä jo hyvinkin reippaasti. Itse odottelen sen veden kyllä vielä lämpeävän lisää, ennen kuin heitän talviturkkini.