Kilometri kivistä polkua, joka kohoaa aina vain ylemmäs ja ylemmäs kohti korkeuksia. Askeleissa saa olla varovainen, irtokivet pyörähtävät herkästi tossun alla kuin huonosti laakeroidut rullaluistimet. Reitti mutkittelee rinteessä siksakkia, suoraan kipuaminen kohottaisi nousukulman vähän turhan haastavaksi. Aurinko lämmittää kirkkaan siniseltä taivaalta helmikuun alkupäivinä jo aika mukavasti, mustat ulkoiluhousut imevät lämpöä niin että reisissä tuntuu. Miltähän tämä homma tuntuisi keskikesän reilussa kolmenkympin porotuksessa...?
 |
| Seitsemäs kivipaasirasti matkalla ylöspäin. |
Podstrana on pitkulainen, rantatien reunoille muodostunut kuuden kilometrin pituinen asutuskeskittymä, joka koostuu lähinnä viimeisen sadan vuoden aikana valmistuneesta rakennuskannasta. Sen sijaan se "Vanha Podstrana" eli Stara Podstrana löytyy ylempää rinteestä ihan omana talojen ryhmittymänään kapean mutkatien päässä. Siellä rakennusten keski-ikä onkin sitten ihan jotain muuta, värinä toimii varsin yhtenevästi kiven harmaa ja rakennusten kunto vaihtelee sulassa sovussa vierekkäin katottomiksi kaatuneista raunioista hiljattain remontoituihin versioihin, joissa asuvat saavat nauttia melkoisen messevistä maisemista yli alhaalla olevan tuoreemman Podstranan ja jopa lähisaarien. Kylän keskellä on 1600-luvulla rakennettu kirkko, jonka kello kilkattaa iloisesti muistutellen tunnin välein ajan vääjäämättömästä etenemisestä.
 |
| Stara Podstranan 1600-luvulta peräisin oleva vanha kirkko |
Vanhasta Podstranasta lähtee ylös vuorijonon laelle Via Dolorosa -reitti. Kilometrin mittaisen polun varteen on pystytetty kivipaaseja, joissa jokaisessa muistutetaan yhdestä Jeesuksen viimeisten hetkien tapahtumasta. Pääsiäisen aikaan papin johtama isoa puista ristiä mukanaan kantava kulkue nousee reitin kerraten jokaisella rastilla kyseisen tapahtuman. Ylhäällä 450 metrin korkeudessa odottaa pieni kappeli, pari kivistä pöytää ja ennenkaikkea näköala, joka saa kyllä hiljentymään. Reitti opasteineen ja kivipaaseineen valmistui vuosien 2006-2009 välisenä aikana, huipulla oleva kappeli onkin sitten rapiat 1000 vuotta vanha. Nykyisen habituksensa se on tosin saanut vuonna 2005 päättyneessä renovaatiossa.
 |
| 1000-luvulla alunperin rakennettu pieni kappeli vuorijonon harjalla. |
Kappelin luota lähtevät merkityt vaellusreitit molempiin suuntiin vuorijonon harjalla. Mekin jatkoimme termospullosta kuksiin loroteltujen kahvien nauttimisen jälkeen vielä polkua eteenpäin aina läheiselle 533 metrin korkeuden saavuttavalle Kričin huipulle.
 |
| Kahvi ja pulla maistuivat taukoeväänä. |
Vaeltaminen näillä vuoristopuluilla on oikein mukavaa touhua tämmöisillä 10-20 asteen keleillä, kuumimmilla kesähelteillä homma voi olla jo vähän turhan extremeä. Viime kesänäkin palastuspartiot joutuivat noutamaan nestehukan uuvuttamia reippailijoita, joille retken rankkuus oli ollut liikaa. Vettä siis mukaan etenkin mitä lämpimämpi on keli. Toki ylhäällä on hieman viileämpää kuin ihan täällä merenpinnan tasolla, mutta varjopaikkoja on toisaalta vähemmän tarjolla. Tuo pelkkä Via Dolorosa -reitti on sen verran lyhyt ja helppokulkuinen, että sille voi normaalikuntoinen lähteä vähän lämpimämmälläkin ilmalla eikä se vaadi mitään erikoisempia vaellusvarusteita esimerkiksi kenkien suhteen. Suosittelen vahvasti vaihteluksi rannalla lekottelulle ja kyllä jo pelkästään tuo Stara Podstrana on itsessään näkemisen arvoinen historiallinen kylä.
 |
| Vanhan Podstranan rakennuskanta muodostuu todella vanhoista ja hieman tuoreemmista rakennuksista. |
 |
| Luonto on ottanut omakseen osan rakennuksista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti