Kuukausi Karibialla osa 4: Loppuyhteenvedon hetki

On aika summata kuukausi Karibialla, mitä jäi mieleen ja mitä mieltä koko saaristosta lopulta olen. Siis vielä kerran reggaerytmit soimaan ja nojatuolimatkalle. Kolme saarta: St Martin, Martinique ja Antigua. Toki vain pieni osa koko Karibian aluetta mutta jonkinmoinen otanta kuitenkin. Aiempi kokemukseni rajoittui kolmen vuoden takaiseen visiittiin Puerto Ricossa siellä saariketjun pohjoispäässä, Karibian espanjankielisellä alueella. Nyt sitten koettiin lähinnä ranskalaisvaikutteita vanhan kunnon brittivallan maustamana.

Minulla on paljon kokemusta matkustelusta Aasiassa, jollain tapaahan nämä kaksi aluetta voisi ajatella toisilleen vaihtoehdoiksi suomalaisen matkaajan valitessa kohdetta pakomatkalleen pois talven kylmyydestä ja pimeydestä tropiikin hellivään aurinkoon. Otettakoon tämä siis jos ei nyt punaiseksi niin jonkin sävyiseksi langaksi tekstiä laadittaessa: pientä vertailua idän ja lännen välillä.

Kuten tämän Karibia-sarjan aiemmissa eri saarista kertovissa teksteissä olen useasti maininnut, ensimmäinen silmiinpistävä asia kaikilla kolmella saarella oli siisteys. Tämä erottaa ne myös radikaalisti Aasian kohteista, joissa ympäristötietoisuus ja asenteet roskaamista kohtaan eivät vielä ole ihan niin justiinsa. (No, Singapore on tietysti aika oma osastonsa tässä kohdassa mutta säännöissähän on aina se poikkeus.) Vaikka näillä saarilla toki elintaso on osittain aika matalalla ja talot paikoin jos eivät nyt ihan hökkeleitä niin ei paljon parempaankaan, pidetään niiden pihat siistinä ja roskat laitetaan roskikseen joita muuten myös löytyy kiitettävästi. Saarten asukkaat selvästi arvostavat upeaa ympäristöään ja haluavat säilyttää sen sellaisena. Muovipillejä löytyi ainoastaan isojen hampurilaisketjujen ravintoloista, muutoin rantabaarien virkistävistä drinkeistä sojottivat kartonki-imuttimet. Pisteet siitä.

Kulttuuri on pohjolan pimeydestä saapuvalle matkaajalle helppo, koska siinä on historiallisista syistä vahva eurooppalainen sivukomppi. Siirtomaavallan ajat ovat toki ohi ja saaret joko itsenäistyneitä tai voimakkaasti itsehallinnollisia, mutta kulttuurileima on ollut niin vahvalla musteella lätkäisty ettei se varmaan koskaan haalistu kokonaan edes porottavan auringon alla. Väki on saarilla valtaosin surullisen orjatyövoiman aikakauden peruja, afrikkalaisgeenit ovat sittemmin hieman saaneet lisäystä niin eurooppalaisesta kuin aasialaisestakin punasolumassasta. Karibia on siten vähemmän eksoottinen kohde kuin Aasia, jossa jo uskonnollinenkin ympäristö asettaa kulttuurille omat luonteenpiirteensä. Edes rahanvaihtoa ei välttämättä tarvitse miettiä ja kaupassa kursseja pähkäillä, tutut eurot kelpaavat osalla saarista.

Eurooppalaisuus näkyy vahvasti ruokakauppaan astuttaessa tai ravintelin pöytään istahdettaessa. Tiuhaan operoitu ilmasilta ja toisaalta Atlantin ylittävät rahtialukset takaavat sen, että kaupoissa on hämmentävän laajakirjoinen tuotevalikoima eurooppalaisia tuotteita. Itse etsin Martiniquella maitoa kiertäen monta kertaa kaikki myymälän kylmähyllyt, kunnes totesin koko maitovalikoiman löytyvän juomaosaston vierestä tavallisilta hyllyiltä. Maitokarjan puuttuessa saarelta lähes täydellisesti tarjoaa ratkaisun aamukahvin valkaisuun ranskan mantereelta tuotu uht-maito. Ravintoloissa paikallinen ruokakulttuuri saisi näkyä mielestäni enemmän, etenkin ranskalainen keittiö on vahvasti läsnä. Kalat ja äyriäiset sekä kana ovat laajalti käytettyjä raaka-aineita, sisäfilepihviä ei listoilta löydy.

Kielimaailma on myös eurooppalaiselle tuttu. Paikalliset käyttävät laajasti aikoinaan plantaaseilla orjien ja isäntien väliseen kommunikaation syntynyttä kieltä, joka on sekoitus yksinkertaista englantia tai ranskaa ja siihen sekoittuneita afrikkalaisia kieliä. Englannilla pärjää aika mukavasti tietysti etenkin entisillä brittihallinnon alaisilla alueilla mutta etenkin ranskalaisilla saarilla kuten Martinique ja Guadeloupe on vähintään ranskankielen alkeista paljon hyötyä. Ei olisi muuten ollenkaan mahdotonta, että rakkaalla ruotsinkielelläkin pärjäisi kohteessa, onhan St Martinin vieressä oleva St Barthelemyn saari ollut aikoinaan Ruotsin siirtomaa-alueena ja jopa Guadeloupekin kuulunut 15 kuukauden ajan naapurikuninkaan omistukseen. Moniko muuten tiesi, että Ruotsilla ylipäätään on ollut siirtomaita? No jaa, kruunuilla ei saarilla hapansilakkaa ostella vaan sen sijaan tarjolla on euroilla erinomaisista ranskalaisista leipomoista tuoreita patonkeja. Mahtaakohan ruotsalaisia koskaan harmittaa, että menivät myymään saarensa ranskalaisille?

Yksi varsin suosittu tapa tutustua Karibian kohteisiin ovat risteilyt, jotka suoritetaan suomalaisten rakentamilla kohtuullisen prameilla paateilla. Tai siis on siellä ainakin osassa satamasta toiseen seilaavista aluksista Turun telakan hitsaajien saumat kovilla Karibianmeren aaltojen läimiessä laitoja. Sanon tähän aiheeseen sen, että jos itse tuommoisen matkamallin joskus valitsisin, niin sopisin jokaiseen satamaan oman auton ja vaikka kuskin, joka veisi sitten saarella haluamiini kohteisiin. En valitsisi niitä tarjolla olevia valmisretkiä bussikuljetuksella ja perillä kohteessa odottavilla punaisilla drinksuilla. Kuitenkin totean myös, että monille tuo tarjolla oleva valmiiksi paketoitu malli helppoudessaan ja turvallisuudessaankin on varmasti juuri hyvä ja parhaiten passaava.

Turvallisuus onkin oleellinen seikka seuraavaksi osa-alueeksi tässä yhteenvedossa. Ihan kuin missä vain reissatessa, se terve maalais- tai kaupunkilaisjärki auttaa ihmeesti oman terveyden ja omaisuuden säilyttämisessä. En suosittele kävelyretkeä pimeällä läpi paikallisten asutusalueiden, ne hienoimmat korut & kellot sekä kalleimmat käsilaukut kannattaa ehkä jättää kotiin ja rommin nauttimisen määrääkin on suotavaa ainakin paikoin säännöstellä. Karibialla on vähemmän turvallisia saaria ja sitten on näitä joilla edellämainittujen periaatteiden mukaan mentäessä pärjää ihan hyvin. Osa paikallisista on todella köyhiä ja heidän näkökulmastaan rikas turisti voi tilaisuuden tullen muodostua vastustamattomaksi kohteeksi. Toisaalta saaret ovat todella riippuvaisia turisteista ja heidän tuomastaan rahasta, mistä syystä tähän lypsävään lehmään kohdistuvaa rikollisuutta ei katsota vallan hyvällä. Itse kohtasimme suurta ystävällisyyttä ja avuliaisuutta emmekä yhtään uhkaavaa hetkeä. Antigualla miehen aloitettua työt huomasin tosin heti pienen muutoksen, yksin liikkuva nainen sai huomiota etenkin illan hämärryttyä, eikä se välttämättä ollut ihan toivotun kaltaista.

Jos mietitään eroavuuksia sinne itään Aasian kohteisiin, niin hintataso on kyllä yksi. Karibialla ei Aasian päiväbudjetilla kyllä mennä jos haluaa suht saman tason matkailussaan pitää. Niin majoitus kuin eläminenkin on enemmän tai vähemmän eurooppalaisella tasolla rahanmenon suhteen. Majoitusvaihtoehtoja löytyy huimalasta häimälään ja taatusti ihan jokaiseen vaatimustasoon kuten Aasiassakin, mutta samalla rahalla saa Karibialla vähemmän. Ravintolassa syöminen on selvästi kalliimpaa. Budjettia suunnitellessa suosittelen ehdottomasti sisällyttämään siihen vuokra-auton ja majoituksen suhteen ei ole hassumpi ajatus valita pienellä keittiöllä varustettua huonetta, jossa esimerkiksi aamiaiset ja miksei muutkin ateriat valmistuvat omatoimisesti. Mikäpä siinä on currykanaa tai pastasoossia kokkailla sammakoiden huudellessa taustalla ja aaltojen kohistessa rantaan. Samalla voi keitosten valmistuessa nauttia laadukasta ranskalaista viiniä, ne ovat kaupoissa sitten taas puolestaan niin halpoja että seuraavan kerran Alkon hyllyjä kierrellessä meinaa tulla itku.

Loppukaneettina sanottakoon, että kolmesta käydystä saaresta ensimmäinen, eli St Martin / Sint Maarten oli ehkä vähiten paratiisimainen, joskin pakko miettiä miltä se mahtoi näyttää ja vaikuttaa ennen viimeisintä hurrikaania. Martiniqueen ehdin tutustua parhaiten ja tykkäsin kovasti, sen monimuotoisuus tarjoaa paljon ja jätti vieläkin osan tutkimatta. Antigua ehti valloittaa kauneudellaan ja rannoillaan, mutta tutustumisemme jäi vielä vähän kevyelle small talk -tasolle. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä, ehkä voisin piipahtaa kahdella jälkimmäisellä saarella mutta myös tutustua uusiin kuten Dominicaan ja Guadeloupeen, miksei niihin muihinkin. Ja kyllä se Nusa Lembongan Indonesiassa tai Koh Tao Thaimaassakin ovat aika ihania... Tai joku ihan uusi paikka, jota en vielä ole nähnytkään. Sitä odotellessa muistelen suurella ilolla tätä kuukautta Karibialla.

Kuukausi Karibialla osa 3: Antigua

Kun saarella on oma ranta vuoden jokaiselle päivälle, ei lähtökohta voi olla huono. Kun ne pääsääntöisesti ovat valkoista koralliperäistä hienon hienoa hiekkaa ja niitä syleilee turkoosi kirkas meri niin, niin asiaintila kehkeytyy yhä paremmaksi. Eikä tilannetta heikennä yhtään valkoisen hiekan ylle taittuvat palmut ja vehreät pensaat. Paratiisista on monia mielikuvia ja se lienee jokaiselle meistä omamme, mutta kyllä tässä aika lähellä aletaan olla. Ainakin minun paratiisiani.

Antiguan saari on osa Antigua ja Barbuda -nimistä valtiota, joka muodostuu kolmesta lähekkäin olevasta saaresta. Kahden valtion nimessä esiintyvän saaren lisäksi siihen kuuluu pieni Redondan saari, joka lienee enemmän luoto kuin varsinainen saari. Valtionpäämiehenä on edelleen Englannin monarkki, vaikka saarivaltio itsenäistyikin lopullisesti vuonna 1981. Pitkä brittihallinnon aikakausi näkyy saarella vahvasti, liikenne on vasemmanpuolista ja englanti on yleisesti käytetty kieli joskin paikalliset höpöttelevät englanninkielestä muotoutunutta patoisia. Valtaosa väestöstä on afrikkalaistaustaisia orjien jälkeläisiä, saarelle on aikoinaan sokeri- ja puuvillapelloille rahdattu valtavat määrät orjia, jotka vielä orjien vapauttamisen jälkeenkin olivat varsin riippuvaisia plantaasien työllistävästä vaikutuksesta. Nykyisin maatalous muodostaa enää pienen osan saaren taloudessa, matkailu ja turismiin liittyvät palveluammatit ovat se iso tulonlähde ja parhaan palkan takaava puuha. Tämä johtaa osittain jopa työvoimapulaan joillakin pienemmillä, alhaisempaa toimeentuloa antavilla sektoreille. Yksi erikoinen bruttokansantuotteen lisääjä ovat postimerkit, joita saarivaltio painattaa huomattavasti yli oman tarpeen. Ne ovat suosittu matkamuisto ja keräilijöiden suosiossa. Rahayksikkönä on Itä-Karibian dollari, jonka setelit ovat muuten todella kauniita kaloineen ja kilpikonnineen.

Itse vierailin valtion pääsaarella, eli Antiqualla, viettäen aikaa lähinnä sen etelä- ja länsirannikolla. Miehen loma oli tässä vaiheessa jo päättynyt ja hän aloitti työt joten lomailin kohteessa itsekseni. Tästä syystä saaren kiertely jäi vähän rajoittuneemmaksi, en oikein uskaltanut ottaa vuokra-autoa kun ei tuo vasemmanpuoleinen liikenne ja ratti auton oikealla laidalla ollut ihan se tutuin juttu. Keskityin siis ottamaan ilon irti loman viimeisistä päivistä niistä valkoisista hiekkarannoista ja auringosta nauttien.

Saaren suurin kaupunki St John's sijaitsee luoteisnurkassa, sinne parkkeeraavat myös isot risteilyalukset. Itseltäni jäi kaupunki nyt näkemättä, joten eipä siitä sen enempää. Sen sijaan voin lämpimästi suositella tutustumista etelärannikolla sijaitsevaan Nelson's Dockyard -nimiseen alueeseen. Se on Unescon maailmanperintökohde ja pitää sisällään upean 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennetun ja hienosti historiallisen hengen säilyttäen ylläpidetyn satama-alueen, joka toimi aikoinaan brittilaivaston tärkeänä tukikohtana. Alueella on majoituspalvelua, ravintoloita ja erinomainen museo. Todella viihtyisä kokonaisuus, jolle oman leimansa antavat satamassa kelluvien purje- ja moottorialusten miehistöt. Lyöttäydy baarissa porukkaan ja saat kuulla värikkäitä tarinoita maailman meriltä. Lisäksi viereinen Shirley Heights -kukkula tarjoaa upeat näkymät yli satama-alueen ja vieressä oleva Pigeon Beach -ranta oli kenties koko reissun kaunein. Piti historiasta tai ei, uskon jokaisen löytävän ihasteltavaa tästä paikasta.

Saaren länsirannalla avautuvat laajat käsittämättömän turkoosit rantavedet. Toki olen monia hienoja rantoja nähnyt, mutten missään kyllä moisia pehmeän turkoosin sävyjä tuossa mittakaavassa. Kuvat eivät tee oikeutta vaikka niitä kuinka käsittelisi, tyydyn siis antamaan pienen välähdyksen ilman väriviilauksia.

Antigua on pinnanmuodoiltaan varsin matalaprofiilinen. Se oli aikoinaan lähes kokonaan rehevän metsän peittämää, mutta sokeri- ja puuvillapellot valtasivat niiltä alaa ja nykyisin suuria metsäalueita ei enää ole. Lounaiskulmassa, saaren korkeimman kohdan eli Boggy Peakin ympärillä metsää kuitenkin vielä löytyy, ajettaessa etelästä länsirannalle tie vie metsän läpi ja tarjoaa upeaa sademetsää nähtäväksi. Siellä keskellä vehreyttä löytyy myös vaijeriliuku, jota valitettavasti en itse pääsyt testaamaan mutta varmasti aika messevä kokemus.

Kuten muutkin vierailemani saaret, myös Antigua on yleisilmeeltään todella siisti, roskia ei ympäristössä näy. Talot hehkuvat kirkkaissa väreissä kilpaa luonnon omien vahvojen sävyjen kanssa. Ihmiset vaikuttivat iloisilta ja ainakin itse sain ystävällistä apua kun sitä kyselin. Kun istuu pienen kirkailla väreillä maalatun puisen kojun terassilla nauttien lounaaksi mukavan mausteista roti-kääröä ja jälkiruokana mutustelee Antigualla kasvavaa maailman makeinta ananasta, taustalla soi calypsomusiikin rennot rytmit ja aurinko hehkuu, niin paljon ei elämä juuri sillä hetkellä paremmaksi muutu. 

Kuukausi Karibialla osa 2: Kukkien saari Martinique

Karibian saarten välillä on melko runsas lentoliikenne, pienet potkurikoneet suhahtelevat saarelta toiselle ja tarjoavat näin eräänlaista paikallisliikennettä niiden asukkaille ja muille matkaajille. Mekin olimme buukanneet St Martenilta Martiniquelle siirtymistä varten lennot Air Caraïbes -nimisen yhtiön tarjonnasta, pääsin käyttämään hieman ruostunutta ranskankielen taitoani kyseisen yhtiön sivustolla, jossa ei kielivalikkoa löytynyt. Vaan niin vain kiipesimme koneeseen St Martenin ranskalaisen puolen pieneltä lentokentältä, jonka koko olemassaolo jäänee monelta tiedostamatta kaikkien keskittyessä vain hollantilaispuolen isompaan ja kuuluisampaan kenttään. Lento poikkesi matkalla Guadeloupen kautta, osa matkustajista jäi sinne ja tilalle tuli uutta väkeä meidän odotellessa koneessa istuen. Tämäkin on varsin tyypillistä Karibialla, lento kohteesta A määränpäähän B saattaa pitää sisällään useitakin välilaskuja koneiden pysähtyessä järjestyksessä jokaisella rivissa olevista saarista.

Perille päästyämme saimme kokea miltä tuntuu, kun matkatavarahihna pysähtyy eikä omaa laukkua ole sen kuljetettavana näkynyt. Ensimmäistä kertaa minun laukkuni ei tullut, miehelle on joskus niin käynyt aiemminkin. Luulimme tietysti värikkäiden Samsonite-kuutioidemme koristavan paraikaa Guadeloupen matkatavarahihnaa, mutta selvittely paljastikin niiden olevan edelleen lähtöpisteessä. Tuuliolosuhteet ja matkustajien määrä oli pakottanut lentoyhtiön jättämään suosiolla osan matkatavaroista kokonaan pois kyydistä, tietenkään ilman minkäänlaista informaatiota niiden omistajille. Hienoisen verenpaineen nousun tasaannuttua pääsimme meitä palvelleen virkailijan kanssa siihen yhteisymmärrykseen, että hän varmisti puhelimitse laukkujen pääsevän perille seuraavalla, parin tunnin päästä saapuvalla lennolla. Odotellessa me kävimme ottamassa käyttöön vuokra-automme ja piipahdimme läheisessä supermarketissa hankkimassa aamiaistarpeita seuraavaan majoituspaikkaamme. Loppu hyvin kaikki hyvin, laukkumme pääsivät nekin pienen viivästyksen jälkeen illan jo tummuttua aloittamaan oleskelun seikkailumme seuraavassa etapissa, Martiniquen saarella.

Martinique on paikallisten käyttämän nimen Madinina veroinen: kukkien saari. Vehreys ja värikäs kukkaloista tervehtivät saarella kulkijaa niin upeiden hiekkarantojen reunoilla kuin sisämaan viidakoidenkin uhkeassa eloisuudessa. Etenkin saaren itäosassa maisemaa tasoittavat laajat banaani- ja sokeriruokoviljelmät, pohjoisessa saarta hallitsee uljas Pelée-tulivuori, joka kohoaa rehevien trooppisten metsien ympäröimänä. Hiekkarannoissa löytyy pitkää ja pätkää, valkoista ja vulkaanista mustaa. Parhaat sijaitsevat saaren lounais- ja länsirannikolla, Atlantin puolen rannat idässä ovat turhan tyrskyisiä. Ja se hiekka on hienoa, juuri sellaista joka kulkeutuu ihan joka paikkaan ja takertuu aurinkorasvattuun ihoon kuin rautanaulat magneettiin.

Martinique on ranskan hallintoalue ja sen kyllä huomaa. Kieli on ehdottoman ensisijaisesti ranska, eikä esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoja monesti ole edes saatavilla muilla kielillä. Muutenkin paikallisten kielitaito ei välttämättä kanna kovin pitkälle, englannilla nyt yleensä pärjää jotenkin mutta pakko sanoa että oma ranskankielentaitoni tuli tarpeeseen muutamaankin otteeseen. Valuutta on tutusti euro ja esimerkiksi matkapuhelinten käyttö on kuin Pariisissa olisi eli sen pelottavan data roamingin pystyi pitämään päällä ja käyttämään liittymääni kuuluvaa EU-datapakettia huoletta. Sama mahdollisuus on muuten myös Guadeloupessa. Muutenkin Martinique on eurooppalaiselle helppo kohde, juuri sopivasti eksotiikkaa mutta kuitenkin tuttu kulttuuriympäristö. Ei ollut vaikea arvata, että etenkin ranskalaisturisteja oli jo nyt paikalla runsain mitoin.

Pääkaupunki Fort-de-France on ihan reilusti iso kaupunki jos vertaa Sint Maartenin isoon kylään Philipsburgiin. Onhan saarilla toki mittakaavaeroa muutenkin, pinta-alat 93 neliökilometria vastaan 1128, väkimäärässä Martinique jyrää lukemin 71 500 - 386 000. Kuitenkin saari tuntuu helposti lähestyttävältä ja asumatonta seutua riittää edelleen paljon. Autoretket saaren eri osiin antavat kokonaiskuvan sen monimuotoisuudesta, suosittelenkin todella vahvasti kulkupelin vuokraamista.  Liikenne on sujuvaa ja tiet hyvässä kunnossa, joten ei muuta kuin matkaan.

Itse tykkäsin Martiniquesta todella paljon. Sen rannikon pienissä kylissä tunsi usein olevansa BBC:n mainion tv-sarjan Murha paratiisissa (Death in paradice) kulisseissa, riemukkaan kirjavat talot ja heleästi raikuva kreolin kieli loivat mukavasti karibialaista tunnelmaa. Pääsimme myös nauttimaan vedenalaisista maisemista snorklaamisen muodossa bongaten useita merikilpikonnia ja yllättävänkin laajan lajivaikoiman trooppisia kaloja. Toisen erittäin hyvän tv-sarjan Eränkävijöiden Manua lainatakseni saatoin vedestä ylös noustessa todeta, että "on tää kiva laji". Myös pinnan yläpuolella pääsi saaren eläimistöön tutustumaan paitsi vapaiden otusten (liskoja, opossumeja, kolibreja, haikaroita, sammakoita) myös eläintarhan asukkien myötä. Zoo Martinique tarjosi suppeahkon lajivalikoiman, mutta hienosti vanhan plantaasin aluelle rakennettu eläintarha merirosvousmuseoineen on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Käymisen arvoisia paikkoja ovat myös saarella toimivat rommitislaamot. Martiniquen rommi on laadukasta ja suurin osa siitä on Rhum Agricole -laatuista eli se tehdään suoraan murskatusta sokeriruosta saadusta nesteestä. Teollisesti valmistettu rommi valmistetaan sokerinvalmistuksen sivutuotteena saadusta melassista. Tarjolla on paitsi etenkin drinkeissä usein käytettävää vaaleaa rommia myös ikäännytettyä tummaa rommia. Sokeriruoko menestyy saarella erinomaisesti ja siellä onkin vahvat perinteet sen kasvattamiseen eurooppalaisten valloittajien toimesta. Alunperin sokeriruokoa alettiin kasvattamaan arvokkaan sokerin saamiseksi, mutta sokerijuurikkaan käyttö Euroopassa vähensi tuontisokerin tarvetta ja teki sen tuotannon kannattamattomaksi. Samaan aikaan alkaneen teollisen vallankumouksen ja sen myötä käyttöön otetun höyrykoneen avustamana Martiniquellakin päädyttiin tuottamaan hieman jalostetumpaa tuotetta: rommia. Ennen sitä rahdattiin tynnyreissä maailmalle, nykyisin matkaaja voi pakata laukkuunsa vaikka kätevän hanapakkauksen helposti särkyvän lasipullonkin sijasta. Siis hei hoi ja rommia pullo. Tai hanapakkaus. 

Kuukausi Karibialla osa 1: Sint Maarten / Saint Martin

Nyt rakkaat lukijat lähdetään Karibialle. Sinne missä turkoosi meri kohtaa valkoisen hiekkarannan palmujen kaartuessa yllä, värikkäät talot ja vähintään yhtä varikkäät ihmiset siemailevat onnellisina rommia reggaesävelten keinuttaessa pehmeästi ja aurinko hellii lämmöllään.

Vaivaa, aikaa ja erityisesti hikeä säästämättä vietin kuukauden kohteessa tutustuen ja perehtyen sen ihmeellisyyksiin voidakseni nyt tarjota tämän matkaelämyksen teille kaikille. Joulukiireiden keskellä huokaise siis hetkeksi ja voit jo melkein maistaa pina coladan virkistävän aromin. Laita taustalle soimaan vaikka rantabaarissa kohtaamamme reggae rasta miehen Dread'i:n musiikkia niin jo vain pääset tunnelmaan. Tämä ja seuraavat tekstit vievät sinut ja minutkin uudelleen tuonne Länsi-Intian saaristoon, kohteina ovat Sint Maarten / St Martin, Martinique ja Antigua. Siis hiiohoi ja katse horisonttiin, maata on näkyvissä. 

Marraskuun puolivälissä alkoi hartaasti odotettu reissu yhdessä miehen kanssa. Tihkusateinen Helsinki jäi taakse ja määränpäänä häämötti aurinkoinen Sint Maarten ja Saint Martin. Kyseessä on yksi pieni saari, joka on jakautunut hollantilaiseen etelään (Sint Maarten) ja ranskalaiseen pohjoiseen (Saint Martin). Perille päästiin viimein muutaman mutkan ja muuttujan myötä. Sanotaan vaikka näin, että empä tiennyt olevan mahdollista myöhästyä koneesta olemalla lähtöportilla. En myöskään olisi arvannut, kuinka vaikeaa on uudelleenreitittää kaksi ihmistä Panamasta määränpäähän. Enkä tiennyt matkaan lähtiessäni päätyväni yhdeksi yöksi Dominikaaniseen Tasavaltaan. Matkailu totisesti avartaa ja opettaa.

Perillä meitä odotti saari, joka toipuu kaikin voimin reilun vuoden takaisesta Irma-hurrikaanista. Eri arvioiden mukaan saaresta ja sen rakennuskannasta tuhoutui 85-95 prosenttia. Kuolonuhreja ei onneksi ollut montaa, mutta aineelliset tuhot näkyivät yhä. Rannoille huuhtoutuneita veneitä köllötteli siellä täällä, autokannassa erotti hieman normaalia risteyskolarointia erikoisempia peltivaurioita ja kattopellit repsottivat vielä paikoin. Mikään katastrofialue saari ei kuitenkaan enää ole, se alkaa olla valmis yhden välivuoden jälkeen toivottamaan matkaajat jälleen tervetulleiksi. Molemmissa majoituspaikoissamme tehtiin vielä viimeisiä remonttitöitä loppujenkin petipaikkojen saamiseksi kuntoon, tämän sesongin onnistuminen on monelle todella tärkeää tulevaisuuden kannalta. Pahimmin tuhot näkyvät vielä saaren läntisimmässä kulmassa ranskan puolella, siellä on edelleen nähtävissä kokonaisia valtavia hotellirakennuksia, joiden kunnostustöitä ei ole aloitettu tai ne ovat vielä aivan alkutekijöissään. 

Majoituimme itse aluksi ranskalaiselle puolelle Orient Bayn alueelle. Siellä tuhojen jäljet alkavat olla jo aika hyvin poissa ja rennolle lomailulle on mainiot puitteet. Rannalla voi bongailla edellisenä yönä syntyneiden kilpikonnanpoikasten merta kohti suuntaavia jälkiä rauhassa, valkoinen hiekka ei ole muoviroskan peitossa, hieman merilevää on paikka paikoin rannalle ajautunut. Miten ihanaa olikaan antaa Karibianmeren aaltojen keinuttaa ja auringon lämmittää. Ties miten pitkään aikaan saimme vain olla ja rentoutua yhdessä miehen kanssa. Juuri täällä täysin uusitun Bikini-rantabaarin terassilla tapasimme alussa mainitun mainion reggaehemmon, hänellä oli suunnitelmat käynnissä seuraavan konsertin osalta ja soittelipa hän meille uusinta musiikkiaankin puhelimeltaan. 

Paitsi rannat, myös koko muu saari iskee silmään siisteydellään, tienvarsilta saa roskia etsiä ja vaikka asumukset saattavat paikoin olla vaatimattomia pidetään niiden ympäristöt siisteinä. Ihmiset ovat ylpeitä kauniista saarestaan ja hurrikaanin jälkeen jätehuoltoon on selvästi panostettu nopeasti. Muovipillit ovat vaihtuneet kartonkisiin eikä muovipusseja tyrkytetä. Tämä siisteys ja ihmisten asenne pätee muuten kaikkiin vierailemiimme saariin ja muodostaa suuren eron esimerkiksi Aasian alueen kohteisiin. 

Jälkimmäinen majoituksemme sijaitsi hollantilaisella puolella Simpson Bayn alueella, vähän enemmän palveluiden ytimessä. Sieltä käsin piipahdimme tietysti myös legendaarisella Maho Beachillä, jonka yli lentokoneet laskeutuvat saaren suuremmalle kentälle. Pitihän se odottaa päivän isoin kone ja napata se perinteinen otos itsekin... Kuva voi näyttää epätodelliselta ja muokatulta, mutta yhtään ei ole kuvankäsittelyä käytetty. 

Sint Maartin / Saint Martin on hauska pieni saari. Kahtiajakautuneisuus näkyy niin, että pohjoisessa käytetään tuttuja euroja ja kielenä on ranska vaikka englannillakin pärjää oikein hyvin. Etelässä valuuttana on joko USD tai paikallisempi Alankomaiden Antillien guldeni ja englanti on se pääkieli. Ajettaessa puolelta toiselle tarkkasilmäinen huomaa rajapyykin, mutta muuten puolet eivät toisistaan eroa. Saaren sisäosat on kukkulamuotoisia, mitään huiman korkeita huippuja ei ole, mikä vähentää myös saarelle osuvien sateiden määrää kun eivät korkeat vuoret nappaa pilviä mereltä. Siellä täällä näkyy lehmiä ja vuohia, mitään varsinaista suurempaa maanviljelystä ei ole vaan saaren ehdottomasti suurin tulonlähde on turismi. Voitte siis kuvitella, miten tärkeää sen on saada lomailijat palaamaan kauniille rannoilleen. Saaren suurimmassa kaupungissa, hollantilaispuolella sijaitsevassa Philipsburgissa risteilymatkustajia houkuttelevat tax free -kaupat hyllyillään elektroniikkaa, hajuvesia ja koruja. Ravintolatarjonnassa eurooppalaisuus näkyy vahvasti, samoin ruokakauppojen valikoimissa. Hygieniataso on hyvä ja tottumattomampikin matkaaja pärjää täällä oikein mainiosti. 

Jäädään siis nyt nauttimaan tästä mielikuvamaisemasta, seuraavassa jaksossa kadotetaan sitten laukut mutta lopulta päästään Martiniquen paratiisisaarelle.