Vaivaa, aikaa ja erityisesti hikeä säästämättä vietin kuukauden kohteessa tutustuen ja perehtyen sen ihmeellisyyksiin voidakseni nyt tarjota tämän matkaelämyksen teille kaikille. Joulukiireiden keskellä huokaise siis hetkeksi ja voit jo melkein maistaa pina coladan virkistävän aromin. Laita taustalle soimaan vaikka rantabaarissa kohtaamamme reggae rasta miehen Dread'i:n musiikkia niin jo vain pääset tunnelmaan. Tämä ja seuraavat tekstit vievät sinut ja minutkin uudelleen tuonne Länsi-Intian saaristoon, kohteina ovat Sint Maarten / St Martin, Martinique ja Antigua. Siis hiiohoi ja katse horisonttiin, maata on näkyvissä.
Marraskuun puolivälissä alkoi hartaasti odotettu reissu yhdessä miehen kanssa. Tihkusateinen Helsinki jäi taakse ja määränpäänä häämötti aurinkoinen Sint Maarten ja Saint Martin. Kyseessä on yksi pieni saari, joka on jakautunut hollantilaiseen etelään (Sint Maarten) ja ranskalaiseen pohjoiseen (Saint Martin). Perille päästiin viimein muutaman mutkan ja muuttujan myötä. Sanotaan vaikka näin, että empä tiennyt olevan mahdollista myöhästyä koneesta olemalla lähtöportilla. En myöskään olisi arvannut, kuinka vaikeaa on uudelleenreitittää kaksi ihmistä Panamasta määränpäähän. Enkä tiennyt matkaan lähtiessäni päätyväni yhdeksi yöksi Dominikaaniseen Tasavaltaan. Matkailu totisesti avartaa ja opettaa.
Perillä meitä odotti saari, joka toipuu kaikin voimin reilun vuoden takaisesta Irma-hurrikaanista. Eri arvioiden mukaan saaresta ja sen rakennuskannasta tuhoutui 85-95 prosenttia. Kuolonuhreja ei onneksi ollut montaa, mutta aineelliset tuhot näkyivät yhä. Rannoille huuhtoutuneita veneitä köllötteli siellä täällä, autokannassa erotti hieman normaalia risteyskolarointia erikoisempia peltivaurioita ja kattopellit repsottivat vielä paikoin. Mikään katastrofialue saari ei kuitenkaan enää ole, se alkaa olla valmis yhden välivuoden jälkeen toivottamaan matkaajat jälleen tervetulleiksi. Molemmissa majoituspaikoissamme tehtiin vielä viimeisiä remonttitöitä loppujenkin petipaikkojen saamiseksi kuntoon, tämän sesongin onnistuminen on monelle todella tärkeää tulevaisuuden kannalta. Pahimmin tuhot näkyvät vielä saaren läntisimmässä kulmassa ranskan puolella, siellä on edelleen nähtävissä kokonaisia valtavia hotellirakennuksia, joiden kunnostustöitä ei ole aloitettu tai ne ovat vielä aivan alkutekijöissään.
Majoituimme itse aluksi ranskalaiselle puolelle Orient Bayn alueelle. Siellä tuhojen jäljet alkavat olla jo aika hyvin poissa ja rennolle lomailulle on mainiot puitteet. Rannalla voi bongailla edellisenä yönä syntyneiden kilpikonnanpoikasten merta kohti suuntaavia jälkiä rauhassa, valkoinen hiekka ei ole muoviroskan peitossa, hieman merilevää on paikka paikoin rannalle ajautunut. Miten ihanaa olikaan antaa Karibianmeren aaltojen keinuttaa ja auringon lämmittää. Ties miten pitkään aikaan saimme vain olla ja rentoutua yhdessä miehen kanssa. Juuri täällä täysin uusitun Bikini-rantabaarin terassilla tapasimme alussa mainitun mainion reggaehemmon, hänellä oli suunnitelmat käynnissä seuraavan konsertin osalta ja soittelipa hän meille uusinta musiikkiaankin puhelimeltaan.
Paitsi rannat, myös koko muu saari iskee silmään siisteydellään, tienvarsilta saa roskia etsiä ja vaikka asumukset saattavat paikoin olla vaatimattomia pidetään niiden ympäristöt siisteinä. Ihmiset ovat ylpeitä kauniista saarestaan ja hurrikaanin jälkeen jätehuoltoon on selvästi panostettu nopeasti. Muovipillit ovat vaihtuneet kartonkisiin eikä muovipusseja tyrkytetä. Tämä siisteys ja ihmisten asenne pätee muuten kaikkiin vierailemiimme saariin ja muodostaa suuren eron esimerkiksi Aasian alueen kohteisiin.
Jälkimmäinen majoituksemme sijaitsi hollantilaisella puolella Simpson Bayn alueella, vähän enemmän palveluiden ytimessä. Sieltä käsin piipahdimme tietysti myös legendaarisella Maho Beachillä, jonka yli lentokoneet laskeutuvat saaren suuremmalle kentälle. Pitihän se odottaa päivän isoin kone ja napata se perinteinen otos itsekin... Kuva voi näyttää epätodelliselta ja muokatulta, mutta yhtään ei ole kuvankäsittelyä käytetty.
Sint Maartin / Saint Martin on hauska pieni saari. Kahtiajakautuneisuus näkyy niin, että pohjoisessa käytetään tuttuja euroja ja kielenä on ranska vaikka englannillakin pärjää oikein hyvin. Etelässä valuuttana on joko USD tai paikallisempi Alankomaiden Antillien guldeni ja englanti on se pääkieli. Ajettaessa puolelta toiselle tarkkasilmäinen huomaa rajapyykin, mutta muuten puolet eivät toisistaan eroa. Saaren sisäosat on kukkulamuotoisia, mitään huiman korkeita huippuja ei ole, mikä vähentää myös saarelle osuvien sateiden määrää kun eivät korkeat vuoret nappaa pilviä mereltä. Siellä täällä näkyy lehmiä ja vuohia, mitään varsinaista suurempaa maanviljelystä ei ole vaan saaren ehdottomasti suurin tulonlähde on turismi. Voitte siis kuvitella, miten tärkeää sen on saada lomailijat palaamaan kauniille rannoilleen. Saaren suurimmassa kaupungissa, hollantilaispuolella sijaitsevassa Philipsburgissa risteilymatkustajia houkuttelevat tax free -kaupat hyllyillään elektroniikkaa, hajuvesia ja koruja. Ravintolatarjonnassa eurooppalaisuus näkyy vahvasti, samoin ruokakauppojen valikoimissa. Hygieniataso on hyvä ja tottumattomampikin matkaaja pärjää täällä oikein mainiosti.
Jäädään siis nyt nauttimaan tästä mielikuvamaisemasta, seuraavassa jaksossa kadotetaan sitten laukut mutta lopulta päästään Martiniquen paratiisisaarelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti