Lomallakin voi käyttäytyä, eikös juu?

Kun loma koittaa ja arjen kiristävät köydet höllentyvät hitusen niin sitä usein rentoutuneessa mielentilassa myös käyttäytyy vähän toisella tapaa. Mikä onkin täysin ymmärrettävää ja varmasti monella tapaa jopa suotavaakin. Mutta ihan yleisen hyvän vuoksi tulisi tässäkin tilanteessa kuitenkin muistaa ne hyvät käytöstavat ja ylipäätään muut ihmiset ympärilläsi, olivat he sitten kanssasi lomafiiliksissä tai eivät. 

Aamuauringon noustessa on taatusti mukavampi herätä hotellihuoneen sängystä kuin aurinkotuoleilta.

Aiheeseen on tarttunut tänä vuonna myös Splitin pormestari Andro Krstulović, joka on julkaissut Kymmenen kultaista ohjetta turisteille. Ohjeiden ohella mukana on hitusen mainospuheeltakin kuulostavaa tekstiä, mutta ajatus sinänsä on tärkeä. Jo aiempina vuosina usempikin kaupunki ja saari on alkanut ohjeistaa lomalaisia hyvistä käytöstavoista ja jopa ryhtynyt sakottamaan niiden vastaisesta toiminnasta kuten turhan vähäpukeisena liikkumisesta uimarantojen ulkopuolella. Ainakin itselleni ja toivottavasti myös sinulle nämä asiat ovat melkoisia itsestäänselvyyksiä, mutta ihan vaan kertauksen vuoksi tässä muutama aihepiiri osittain omakohtaisen kokemuksenikin kautta peilattuna:

Se pukeutuminen. Täällä on kuuma, tiedetään. Uimarannoilla riittää pienempi kangasmäärä, kunhan nyt strategiset paikat on peitossa, mutta rantojen ulkopuolella pitäisi peittää vähän enemmän. Pari päivää sitten poikkesin pienessä lähikaupassamme ja siellä asioi samaan aikaan kolmen naisen seurue, joiden asusteena olivat vain ne Laila Kinnusen aikoinaan laulussakin mainitsemat pikku pikku bikinit. Siis sellaiset, joissa naru kulki pakaroiden väliin. Ei tainnut Lailakaan ihan niin pienistä laulaa. Myyjien ilmeet kertoivat varsin selkeästi heidän mielipiteensä asiasta enkä voi kuin olla samaa mieltä. Ei näin, ei ollenkaan. Kevyt rantapaita tai -mekko päälle ennen biitsiltä poistumista, sama koskee sen paidan osalta miehiäkin. Tämä jos mikä on kunnioitusta ympäristöäsi ja siellä jokapäiväistä elämää eläviä ihmisiä kohtaan. Jos ajatuksena on piipahtaa vaikka kylän tai kaupungin kirkossa sen suomasta viileästä varjosta arkkitehtuurin ohessa nauttimassa, on aina hyvä neuvo pitää mukana huivia, jolla peittää niitä helletopin paljastamia olkapäitä. Samainen huivi tarjoaa muutenkin toisinaan erittäin kaivattua suojaa auringon tehokkailta säteiltä. 

Dalmatialaiset ovat äänekästä kansaa, heidän ihan tavallinen keskustelu saattaa helposti intohimoisuudessaan kuulostaa enemmänkin riitelyltä. Mutta vaikka maailmaan ääntä mahtuu, olisi suotavaa sen sijoittua ennemminkin päivään kuin yön tunteihin. Vaikka itse on lomalla, on hyvä muistaa, että kaikki muut ympärillä eivät ole ja heille arki koittaa aamulla mielellään hyvin nukutun yön jälkeen. Siis pidetään vähän pienempää ääntä siellä majoituspaikan terassilla etenkin illan käännyttyä yöksi, soitetaan rokkia rannalla niin että itse kuullaan mutta säästetään se naapuri musiikkimakumme helmiltä. Hauskaa saa lomalla pitää, mutta mieluusti muitakin miettien. 

Kun kuumalla pitää juoda paljon niin pissahätäkin voi iskeä. Kukaan meistä ei halua kulkea urealle tuoksuvilla kaduilla tai puistojen poluilla. Siis etsitään se vessa. Täällä on pääsääntöisesti oikein siistit wc-tilat kahviloissa ja ravintoloissa, käytetään niitä. Vaikket asiakkaana olisikaan, voit kohteliaasti kysäistä josko voisit vessaa käyttää ja vaikka muutaman kunan siitä hyvästä maksaa. Myös julkisia helpotushuoneita löytyy ja nekin ovat oikein kelpoja, yleensä ne veloittavat 5 kunaa käynnistä joten varaa taskuun sellaisia kolikoita joissa on karhun kuva. 

Etenkin täällä Dalmatian rannikolla on aika paljon enemmän tai vähemmän taiteellisia graffitikyhäelmiä betonipintoja värittämässä. Varsin monissa niistä toistuvat sanat Hajduk, Torcidas sekä vuosiluvut 1950 ja 1911. Tarkempaa infoa näistä termeistä löytyy aikaisemmasta tekstistäni täältä, mutta todettakoon nyt vain että kaikki nuo liittyvät splitiläiseen jalkapalloseuraan nimeltään Hajduk ja se on kuulkaa sen verran vakava asia täällä, että en kyllä suosittele hahmottelemaan mitään omia poikkitaiteellisia hahmotelmia niiden päälle tai muutenkaan kovin negatiivisesti asiaan suhtautumaan. Piste. 

Vaikka yöt ovat lämpimiä ja pehmeitä, niin nukutaan kuitenkin kaikki sängyissä. Ei rannoilla tai puistojen puiden alla vaikka siihen illan tummuttua olisikin ehkä niin helppoa jäädä. Kun aamu koittaa ja paikalliset heräävät viiden jälkeen aloittamaan arkeaan, he eivät halua kohdata kuola poskella kuorsaavaa turistia. Olen itse tuolla rannalla pari kertaa aamulenkillä sellaisia todistanut eikä se kyllä ole kovin kaunista katseltavaa. Sitäpaitsi on paljon kivempi herätä sieltä majoituspaikan sängystä omaan tahtiin, kuin aamuauringon polttaviin säteisiin silmäluomilla ja illalla pehmeältä tuntuneen alustan painettua paikkasi puuduksiin. 

Pomalo tai polako, sanojasta riippuen. Tätä kuulet ehkä usein täällä Dalmatian rannikolla. Rauhallisesti, elä hättäile. Kyllä se siitä suttaantuu, ennemmin tai myöhemmin. Älä siis hermostu, jos jokin asia ei tapahdu pohjoismaisella täsmällisyydellä. Sinähän olet lomalla, mihin siis kiire? Voit itsekin omaksua ainakin vähän paikallista mielentilaa, fjakaa. Siis voimakasta halua olla tekemättä mitään. Se valtaa väen etenkin niinä päivän kuumimpina tunteina, joten heittäydy sinäkin sen valtaan ja nauti lomastasi. 

 

Eri rytmeissä

Niin se kesä sitten tuli. Ja kesäkelit. Muutos kevään sateista ja koleudesta näihin kolmenkympin tasaisen tylsiin mittarilukemiin tapahtui kuin sormia napsauttamalla ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Samalla muuttuivat päivän rytmityksen peruspilarit. Miehen ollessa muilla maailman merillä rakentuu minun ja Tiukun päivä aika toistuvatempoisesti kaikkina vuodenaikoina, mutta nyt se on kokenut jälleen rytminmuutoksen.

Aamun aikaisina hetkinä voi rannalta bongata vaikka kesäisen muuttolintumme, vaaleanpunaisen flamingon leipäilemässä omassa rauhassaan kalastajien veneiden lomassa. 

Kun vielä juuri äsken aamut alkoivat leppoisasti päivästä ja unen makoisuudesta riippuen yleensä 8-9 aikoihin, nyt noustaan puoli kuudelta. Joka aamu, oli tiistai tai suloinen sunnuntai. Sillä ennen kuutta on aamulenkille lähdettävä, jotta lämpötilat ovat vielä siedettävät mummokoiramme taaperrukselle. Aurinko kohoaa noiden vuorten takaa seitsemän aikoihin, siihen asti ilmassa on vielä yön jäljiltä ihanaa kevyttä raikkautta ja Tiuku jaksaa kirmailla rannalla kuin nuorehko neitonen konsanaan. Myönnän myös itse nauttivani suuresti noista aamun hetkistä, jolloin ranta ja rinteiden reitit ovat liki täysin meidän, vain muutama satunnainen lenkkeilijä ja toinen koiranulkoiluttaja jakaa aamun viileyden kanssamme. Niin ja kyllä sitä aika usein kohtaa hieman eri rytmissä olevia turisteja, jotka vasta kotiutuvat yön riennoista kuten eilen noin kymmenen neitosen ryhmä, jonka venetaksi toi mahdollisesti Hvarin saaren juhlintakeskuksesta. Vähän oli heikohkoa jo jaksaminen ja taisi eleistä päätellen venematkan jäljiltä pissahätäkin ahdistaa. Jätettäköön kansallisuus mainitsematta, mutta suomalaisia eivät olleet.

Kun aurinko porottaa täysillä ja aamun aikainen herätys muistuttaa itsestään lounaan jälkeen, on mitä paras hetki viettää siestaa ja mieluusti nauttia aina niin hyvästä ideasta eli päiväunista. Samaan aikaan kun minä käperryn onnellisena sohvalle ilmastoidussa olohuoneessani tai ilmasohvalleni vihreän viiniköynnöskatokseni varjoon terassille, suuntaavat nuo yön juhlijat jo rannalle toivuttuaan edellisestä. Toivottavasti muistavat nauttia juomista parhainta eli vettä riittävissä määrin.

Illalla auringon pikkuhiljaa sammutellessa tehojaan on aika lähteä Tiukun kanssa päivän toiselle pidemmälle ulkoilulle. Viimeiset rantaleijonat ja merenneidot poistuvat meren ääreltä auringon pehmentäminä ja osa lomalaisista on jo lähdössä iltakävelylle ja ruokapaikkaa etsimään. Mekin saatamme astella rannan jäätelökioskille, myyjä tietää jo pyöräyttää yhden vaniljapallon keksitötteröön. Jaettu jäätelö on rakkautta. Tai näin ainakin sanoi eräs ohitsemme kävellyt vanhempi herra. Olemme Tiukun kanssa samaa mieltä.

Illan jo tummuttua ja kellon käydessä yhdettätoista piipahdamme me vielä pikaisella pissilenkillä ennen lakanoiden väliin käymistä. Samaan aikaan lähtevät liikkeelle viimeiset yön iloihin suuntaavat, ehkä myös se neitoseurue uudella innolla ja energialla varustettuna. Semmoisia ne ovat rytmit, meillä ja heillä.