Kuukausi Karibialla osa 3: Antigua

Kun saarella on oma ranta vuoden jokaiselle päivälle, ei lähtökohta voi olla huono. Kun ne pääsääntöisesti ovat valkoista koralliperäistä hienon hienoa hiekkaa ja niitä syleilee turkoosi kirkas meri niin, niin asiaintila kehkeytyy yhä paremmaksi. Eikä tilannetta heikennä yhtään valkoisen hiekan ylle taittuvat palmut ja vehreät pensaat. Paratiisista on monia mielikuvia ja se lienee jokaiselle meistä omamme, mutta kyllä tässä aika lähellä aletaan olla. Ainakin minun paratiisiani.

Antiguan saari on osa Antigua ja Barbuda -nimistä valtiota, joka muodostuu kolmesta lähekkäin olevasta saaresta. Kahden valtion nimessä esiintyvän saaren lisäksi siihen kuuluu pieni Redondan saari, joka lienee enemmän luoto kuin varsinainen saari. Valtionpäämiehenä on edelleen Englannin monarkki, vaikka saarivaltio itsenäistyikin lopullisesti vuonna 1981. Pitkä brittihallinnon aikakausi näkyy saarella vahvasti, liikenne on vasemmanpuolista ja englanti on yleisesti käytetty kieli joskin paikalliset höpöttelevät englanninkielestä muotoutunutta patoisia. Valtaosa väestöstä on afrikkalaistaustaisia orjien jälkeläisiä, saarelle on aikoinaan sokeri- ja puuvillapelloille rahdattu valtavat määrät orjia, jotka vielä orjien vapauttamisen jälkeenkin olivat varsin riippuvaisia plantaasien työllistävästä vaikutuksesta. Nykyisin maatalous muodostaa enää pienen osan saaren taloudessa, matkailu ja turismiin liittyvät palveluammatit ovat se iso tulonlähde ja parhaan palkan takaava puuha. Tämä johtaa osittain jopa työvoimapulaan joillakin pienemmillä, alhaisempaa toimeentuloa antavilla sektoreille. Yksi erikoinen bruttokansantuotteen lisääjä ovat postimerkit, joita saarivaltio painattaa huomattavasti yli oman tarpeen. Ne ovat suosittu matkamuisto ja keräilijöiden suosiossa. Rahayksikkönä on Itä-Karibian dollari, jonka setelit ovat muuten todella kauniita kaloineen ja kilpikonnineen.

Itse vierailin valtion pääsaarella, eli Antiqualla, viettäen aikaa lähinnä sen etelä- ja länsirannikolla. Miehen loma oli tässä vaiheessa jo päättynyt ja hän aloitti työt joten lomailin kohteessa itsekseni. Tästä syystä saaren kiertely jäi vähän rajoittuneemmaksi, en oikein uskaltanut ottaa vuokra-autoa kun ei tuo vasemmanpuoleinen liikenne ja ratti auton oikealla laidalla ollut ihan se tutuin juttu. Keskityin siis ottamaan ilon irti loman viimeisistä päivistä niistä valkoisista hiekkarannoista ja auringosta nauttien.

Saaren suurin kaupunki St John's sijaitsee luoteisnurkassa, sinne parkkeeraavat myös isot risteilyalukset. Itseltäni jäi kaupunki nyt näkemättä, joten eipä siitä sen enempää. Sen sijaan voin lämpimästi suositella tutustumista etelärannikolla sijaitsevaan Nelson's Dockyard -nimiseen alueeseen. Se on Unescon maailmanperintökohde ja pitää sisällään upean 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennetun ja hienosti historiallisen hengen säilyttäen ylläpidetyn satama-alueen, joka toimi aikoinaan brittilaivaston tärkeänä tukikohtana. Alueella on majoituspalvelua, ravintoloita ja erinomainen museo. Todella viihtyisä kokonaisuus, jolle oman leimansa antavat satamassa kelluvien purje- ja moottorialusten miehistöt. Lyöttäydy baarissa porukkaan ja saat kuulla värikkäitä tarinoita maailman meriltä. Lisäksi viereinen Shirley Heights -kukkula tarjoaa upeat näkymät yli satama-alueen ja vieressä oleva Pigeon Beach -ranta oli kenties koko reissun kaunein. Piti historiasta tai ei, uskon jokaisen löytävän ihasteltavaa tästä paikasta.

Saaren länsirannalla avautuvat laajat käsittämättömän turkoosit rantavedet. Toki olen monia hienoja rantoja nähnyt, mutten missään kyllä moisia pehmeän turkoosin sävyjä tuossa mittakaavassa. Kuvat eivät tee oikeutta vaikka niitä kuinka käsittelisi, tyydyn siis antamaan pienen välähdyksen ilman väriviilauksia.

Antigua on pinnanmuodoiltaan varsin matalaprofiilinen. Se oli aikoinaan lähes kokonaan rehevän metsän peittämää, mutta sokeri- ja puuvillapellot valtasivat niiltä alaa ja nykyisin suuria metsäalueita ei enää ole. Lounaiskulmassa, saaren korkeimman kohdan eli Boggy Peakin ympärillä metsää kuitenkin vielä löytyy, ajettaessa etelästä länsirannalle tie vie metsän läpi ja tarjoaa upeaa sademetsää nähtäväksi. Siellä keskellä vehreyttä löytyy myös vaijeriliuku, jota valitettavasti en itse pääsyt testaamaan mutta varmasti aika messevä kokemus.

Kuten muutkin vierailemani saaret, myös Antigua on yleisilmeeltään todella siisti, roskia ei ympäristössä näy. Talot hehkuvat kirkkaissa väreissä kilpaa luonnon omien vahvojen sävyjen kanssa. Ihmiset vaikuttivat iloisilta ja ainakin itse sain ystävällistä apua kun sitä kyselin. Kun istuu pienen kirkailla väreillä maalatun puisen kojun terassilla nauttien lounaaksi mukavan mausteista roti-kääröä ja jälkiruokana mutustelee Antigualla kasvavaa maailman makeinta ananasta, taustalla soi calypsomusiikin rennot rytmit ja aurinko hehkuu, niin paljon ei elämä juuri sillä hetkellä paremmaksi muutu.