Minulla on paljon kokemusta matkustelusta Aasiassa, jollain tapaahan nämä kaksi aluetta voisi ajatella toisilleen vaihtoehdoiksi suomalaisen matkaajan valitessa kohdetta pakomatkalleen pois talven kylmyydestä ja pimeydestä tropiikin hellivään aurinkoon. Otettakoon tämä siis jos ei nyt punaiseksi niin jonkin sävyiseksi langaksi tekstiä laadittaessa: pientä vertailua idän ja lännen välillä.
Kuten tämän Karibia-sarjan aiemmissa eri saarista kertovissa teksteissä olen useasti maininnut, ensimmäinen silmiinpistävä asia kaikilla kolmella saarella oli siisteys. Tämä erottaa ne myös radikaalisti Aasian kohteista, joissa ympäristötietoisuus ja asenteet roskaamista kohtaan eivät vielä ole ihan niin justiinsa. (No, Singapore on tietysti aika oma osastonsa tässä kohdassa mutta säännöissähän on aina se poikkeus.) Vaikka näillä saarilla toki elintaso on osittain aika matalalla ja talot paikoin jos eivät nyt ihan hökkeleitä niin ei paljon parempaankaan, pidetään niiden pihat siistinä ja roskat laitetaan roskikseen joita muuten myös löytyy kiitettävästi. Saarten asukkaat selvästi arvostavat upeaa ympäristöään ja haluavat säilyttää sen sellaisena. Muovipillejä löytyi ainoastaan isojen hampurilaisketjujen ravintoloista, muutoin rantabaarien virkistävistä drinkeistä sojottivat kartonki-imuttimet. Pisteet siitä.
Kulttuuri on pohjolan pimeydestä saapuvalle matkaajalle helppo, koska siinä on historiallisista syistä vahva eurooppalainen sivukomppi. Siirtomaavallan ajat ovat toki ohi ja saaret joko itsenäistyneitä tai voimakkaasti itsehallinnollisia, mutta kulttuurileima on ollut niin vahvalla musteella lätkäisty ettei se varmaan koskaan haalistu kokonaan edes porottavan auringon alla. Väki on saarilla valtaosin surullisen orjatyövoiman aikakauden peruja, afrikkalaisgeenit ovat sittemmin hieman saaneet lisäystä niin eurooppalaisesta kuin aasialaisestakin punasolumassasta. Karibia on siten vähemmän eksoottinen kohde kuin Aasia, jossa jo uskonnollinenkin ympäristö asettaa kulttuurille omat luonteenpiirteensä. Edes rahanvaihtoa ei välttämättä tarvitse miettiä ja kaupassa kursseja pähkäillä, tutut eurot kelpaavat osalla saarista.
Eurooppalaisuus näkyy vahvasti ruokakauppaan astuttaessa tai ravintelin pöytään istahdettaessa. Tiuhaan operoitu ilmasilta ja toisaalta Atlantin ylittävät rahtialukset takaavat sen, että kaupoissa on hämmentävän laajakirjoinen tuotevalikoima eurooppalaisia tuotteita. Itse etsin Martiniquella maitoa kiertäen monta kertaa kaikki myymälän kylmähyllyt, kunnes totesin koko maitovalikoiman löytyvän juomaosaston vierestä tavallisilta hyllyiltä. Maitokarjan puuttuessa saarelta lähes täydellisesti tarjoaa ratkaisun aamukahvin valkaisuun ranskan mantereelta tuotu uht-maito. Ravintoloissa paikallinen ruokakulttuuri saisi näkyä mielestäni enemmän, etenkin ranskalainen keittiö on vahvasti läsnä. Kalat ja äyriäiset sekä kana ovat laajalti käytettyjä raaka-aineita, sisäfilepihviä ei listoilta löydy.
Kielimaailma on myös eurooppalaiselle tuttu. Paikalliset käyttävät laajasti aikoinaan plantaaseilla orjien ja isäntien väliseen kommunikaation syntynyttä kieltä, joka on sekoitus yksinkertaista englantia tai ranskaa ja siihen sekoittuneita afrikkalaisia kieliä. Englannilla pärjää aika mukavasti tietysti etenkin entisillä brittihallinnon alaisilla alueilla mutta etenkin ranskalaisilla saarilla kuten Martinique ja Guadeloupe on vähintään ranskankielen alkeista paljon hyötyä. Ei olisi muuten ollenkaan mahdotonta, että rakkaalla ruotsinkielelläkin pärjäisi kohteessa, onhan St Martinin vieressä oleva St Barthelemyn saari ollut aikoinaan Ruotsin siirtomaa-alueena ja jopa Guadeloupekin kuulunut 15 kuukauden ajan naapurikuninkaan omistukseen. Moniko muuten tiesi, että Ruotsilla ylipäätään on ollut siirtomaita? No jaa, kruunuilla ei saarilla hapansilakkaa ostella vaan sen sijaan tarjolla on euroilla erinomaisista ranskalaisista leipomoista tuoreita patonkeja. Mahtaakohan ruotsalaisia koskaan harmittaa, että menivät myymään saarensa ranskalaisille?
Yksi varsin suosittu tapa tutustua Karibian kohteisiin ovat risteilyt, jotka suoritetaan suomalaisten rakentamilla kohtuullisen prameilla paateilla. Tai siis on siellä ainakin osassa satamasta toiseen seilaavista aluksista Turun telakan hitsaajien saumat kovilla Karibianmeren aaltojen läimiessä laitoja. Sanon tähän aiheeseen sen, että jos itse tuommoisen matkamallin joskus valitsisin, niin sopisin jokaiseen satamaan oman auton ja vaikka kuskin, joka veisi sitten saarella haluamiini kohteisiin. En valitsisi niitä tarjolla olevia valmisretkiä bussikuljetuksella ja perillä kohteessa odottavilla punaisilla drinksuilla. Kuitenkin totean myös, että monille tuo tarjolla oleva valmiiksi paketoitu malli helppoudessaan ja turvallisuudessaankin on varmasti juuri hyvä ja parhaiten passaava.
Turvallisuus onkin oleellinen seikka seuraavaksi osa-alueeksi tässä yhteenvedossa. Ihan kuin missä vain reissatessa, se terve maalais- tai kaupunkilaisjärki auttaa ihmeesti oman terveyden ja omaisuuden säilyttämisessä. En suosittele kävelyretkeä pimeällä läpi paikallisten asutusalueiden, ne hienoimmat korut & kellot sekä kalleimmat käsilaukut kannattaa ehkä jättää kotiin ja rommin nauttimisen määrääkin on suotavaa ainakin paikoin säännöstellä. Karibialla on vähemmän turvallisia saaria ja sitten on näitä joilla edellämainittujen periaatteiden mukaan mentäessä pärjää ihan hyvin. Osa paikallisista on todella köyhiä ja heidän näkökulmastaan rikas turisti voi tilaisuuden tullen muodostua vastustamattomaksi kohteeksi. Toisaalta saaret ovat todella riippuvaisia turisteista ja heidän tuomastaan rahasta, mistä syystä tähän lypsävään lehmään kohdistuvaa rikollisuutta ei katsota vallan hyvällä. Itse kohtasimme suurta ystävällisyyttä ja avuliaisuutta emmekä yhtään uhkaavaa hetkeä. Antigualla miehen aloitettua työt huomasin tosin heti pienen muutoksen, yksin liikkuva nainen sai huomiota etenkin illan hämärryttyä, eikä se välttämättä ollut ihan toivotun kaltaista.
Jos mietitään eroavuuksia sinne itään Aasian kohteisiin, niin hintataso on kyllä yksi. Karibialla ei Aasian päiväbudjetilla kyllä mennä jos haluaa suht saman tason matkailussaan pitää. Niin majoitus kuin eläminenkin on enemmän tai vähemmän eurooppalaisella tasolla rahanmenon suhteen. Majoitusvaihtoehtoja löytyy huimalasta häimälään ja taatusti ihan jokaiseen vaatimustasoon kuten Aasiassakin, mutta samalla rahalla saa Karibialla vähemmän. Ravintolassa syöminen on selvästi kalliimpaa. Budjettia suunnitellessa suosittelen ehdottomasti sisällyttämään siihen vuokra-auton ja majoituksen suhteen ei ole hassumpi ajatus valita pienellä keittiöllä varustettua huonetta, jossa esimerkiksi aamiaiset ja miksei muutkin ateriat valmistuvat omatoimisesti. Mikäpä siinä on currykanaa tai pastasoossia kokkailla sammakoiden huudellessa taustalla ja aaltojen kohistessa rantaan. Samalla voi keitosten valmistuessa nauttia laadukasta ranskalaista viiniä, ne ovat kaupoissa sitten taas puolestaan niin halpoja että seuraavan kerran Alkon hyllyjä kierrellessä meinaa tulla itku.
Loppukaneettina sanottakoon, että kolmesta käydystä saaresta ensimmäinen, eli St Martin / Sint Maarten oli ehkä vähiten paratiisimainen, joskin pakko miettiä miltä se mahtoi näyttää ja vaikuttaa ennen viimeisintä hurrikaania. Martiniqueen ehdin tutustua parhaiten ja tykkäsin kovasti, sen monimuotoisuus tarjoaa paljon ja jätti vieläkin osan tutkimatta. Antigua ehti valloittaa kauneudellaan ja rannoillaan, mutta tutustumisemme jäi vielä vähän kevyelle small talk -tasolle. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä, ehkä voisin piipahtaa kahdella jälkimmäisellä saarella mutta myös tutustua uusiin kuten Dominicaan ja Guadeloupeen, miksei niihin muihinkin. Ja kyllä se Nusa Lembongan Indonesiassa tai Koh Tao Thaimaassakin ovat aika ihania... Tai joku ihan uusi paikka, jota en vielä ole nähnytkään. Sitä odotellessa muistelen suurella ilolla tätä kuukautta Karibialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti