Kroatian tulijat ja menijät

Matkamessut on noteerattu täällä Adrianmeren rannallakin. Blogini kävijäseurannassa pomppasivat raketin lailla muutamat vanhemmat kirjoitukset messujen aikana ja nyt niiden jälkimainingeissa. En tiedä miten Kroatia on messuilla ollut esillä, mutta selvästi tänne matkaamista mietitään taas monessa kodissa. Ensi kevään, kesän ja syksynkin lomamatkojen suunnittelijat ovat armoitetun Googlen etsintäkoneen kautta päätyneet erityisesti lueskelemaan matkaajan vinkkejä Kroatiaan, autoilusta Kroatiassa ja hieman yllättäen myös koiran kanssa Kroatiaan matkustamisesta. Nämä kolme tekstiäni ovat kokeneet renesanssimaisen paluun tilastojen kärkeen, joskin ne ovat tasaisesti kiinnostaneet aiemminkin. Lisäksi sähköpostiin on mm. tuon sivun reunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta alkanut kiihtyvällä tahdilla tipahdella erinäisiä kyselyitä kiinnostuneilta, täällä on jo majoituksia mietitty ja retkikohteita ratkottu. Vaikka niin Suomessa kuin täällä Dalmatian rannikollakin vielä talvi jyllää täysillä, niin kyllä se kesä ja kesälomat sieltä tulevat, vääjäämättä. 

Oliivipuut ovat ja pysyvät, vuodesta ja vuosisadoista toiseen. Mutta ihmiset tulevat ja menevät.

Jos tänne taas parin kuukauden kuluttua alkaa tulijoiden virta niin on sitä virtaa toiseenkin suuntaan. Taas on julkaistu tutkimusta ja arvioita maastamuuttajista, eli Kroatian jättäneistä ja muualle muuttaneista. Kroatia kärsii kovasta muuttotappiosta, väkilukuun suhteutettuna valtava joukko nuoria koulutettuja työikäisiä liukenee muualle maailmaan, suurimmat joukot Saksaan ja Irlantiin. Siinä missä ennen yksi perheestä lähti muutamaksi vuodeksi Saksaan töihin ja hankkimaan rahaa paitsi itselleen niin koko perheelle, nyt lähtevät kokonaiset perheet ja tekevät sen jäädäkseen. Sisämaan kylissä on jouduttu sulkemaan kouluja lapsien loppuessa ja vanhukset jäävät yksin kaalimaan vartijoiksi. 

Samaan aikaan kun väki lähtee, niin etenkin täällä rannikolla kärsitään sitten työvoimapulasta. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi rakennusalalla ja turismiin liittyvissä toiminnoissa on huutava tarve tekijöille. Viime keväänä osa ravintoloista ei päässyt avaamaan oviaan suunnitellusti kun ei yksinkertaisesti ollut kokkia keittiössä eikä tarjoilijoita terassilla. Saapa nähdä, mikä on tilanne tulevana sesonkina. Nuoret ihmiset ovat totaalisen kyllästyneitä näköalattomuuteen, jota tässä maassa kokevat. Palkat ovat heikkoja, sesonkimainen työ ei auta talven koittaessa etenkään kun sitten toisaalta täältä rannikolta on sesongin koittaessa vaikea saada kortteeria kaiken tarjonnan ollessa suunnattuna matkailijoille palkkoihin suhteutettuna huimaan hintaan. Maassa toimiva hyväveliverkosto takaa menestystä oikeat ihmiset tunteville ja oikeaan perheeseen syntyneille tai muuten oikeassa paikassa oikeaan aikaan sattumalta olleille. Koulutuksella ja ahkeruudella ei tässä vallitsevassa tilanteessa koeta olevan merkitystä. Kun vaikkapa Saksassa saavutetaan kotimaan oloihin verrattuna oikein mukava elintaso, jonkinmoinen eläke kertyy tulevaisuutta ajatellen ja ympärillä on vielä kivasti kotimaan kansalaisiakin, niin lähteminen alkaa houkutella monia. Likimain kaikki tapaamani alle 35-vuotiaat täkäläiset puhuvat ulkomaille lähtemisestä ja sinne jo lähteneistä sisaruksista tai muista tutuista. Ja monet eivät vain puhu, he myös toimivat.

Samaan aikaan tänään Hesarissa oli iso juttu siitä, miten Suomeen asiantuntijoiden mukaan tarvittaisiin huimasti enemmän työperäisiä maahanmuuttajia ja siten myös uusia veronmaksajia. Sielläkin on keittiöt vailla kokkia, ainakin Amican opiskelijaravintolassa Malmilla. Ongelma on se, miten tehdä Suomesta houkutteleva maa töitä tekeville ja miten helpottaa heidän maahan tulemista byrokratian osalta. Asia vaatisi poliittisia toimia, mutta maahanmuuttajat ei terminä oikein ole trendien aallonharjalla juuri nyt, vaikka kuinka koitettaisiin puhua nimenomaan työperäisistä tulijoista eikä turvapaikan perässä pyrkivistä joiden työllistyminen taitaa olla valitettavan matalalla tasolla. Jännä nähdä, miten tämä yksityiskohta mahtaa näkyä tulevissa vaalikeskusteluissa ja -teemoissa vai näkyykö mitenkään. Olisiko tässä paikka kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen järjestämiselle? Kroatiasta halutaan lähteä muualle töihin, miksipä ei sitten Suomeen? Vuokraemäntä totesi asiasta puhuttuamme, että kieli voi olla yksi haaste mietittäessä Suomen houkuttelevuutta täkäläisten muuttokohteeksi. Heti perään hän ehdotti, että mitäpä jos alkaisin opettaa hänelle Suomea?. Hänenkin sukulaisiaan on jo lähtenyt.