Koiran kanssa Kroatiaan

Piipahdettiin Suomessa koko jengi. Reissun suurin anti oli miehen polven operaatio, nyt on kaksi pientä tähystysreikää odottamassa vielä tikkien poistoa ja mies niiden ympärillä opettelee uudestaan kävelemään sillä jalallaan. Parempaa päin mennään päivä kerrallaan ja toipuminen on mennyt hyvin. 

Reissun toinen anti tuli oikeastaan jo ennen matkaa ja koski siltä palaamista. Koska se on ehkä noin yleisesti merkityksellisempi useammalle taholle kuin raportointi jonkun polvesta, niin otan sen tarkempaan käsittelyyn tässä kirjoituksessa. Nimittäin koiran kanssa Kroatiaan tuleminen ja tarkemmin sanottuna rabiesrokotuksen osuus siinä.  

Tiuku mökkilaiturilla Suomen elokuisessa illassa.

Tiuku on koko 13-vuotisen elämänsä saanut kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset piikit niskaansa. Siis myös rabiesrokotuksen ensin vuosittain ja nyt jo pari kertaa kolmen vuoden välein Suomenkin otettua käyttöön kolmevuotiset rokotteet. Viimeisin rokotus tuli vuosi sitten ja on siis passin merkintöjen mukaan voimassa aina vuoden 2019 elokuuhun asti. Kroatiassa koirat tulee kuitenkin lain mukaan rokottaa rabiesta vastaan vuosittain, eli kuten Suomessakin vielä aiemmin. Täällä ei siis vielä ole otettu käyttöön tuota muualla jo aika laajalti toteutettavaa kolmen vuoden sykliä. Tähän asti olemme aina saapuneet mekin maahan alle vuoden takaisen rokotuksen kanssa, mutta nyt kun eilen palasimme Suomi-visiitiltä olisi siitä viime elokuisesta piikistä ollut jo hieman päälle vuosi aikaa. Olin joka tapauksessa menossa paikallisen eläinlääkärin pakeille hakemaan Suomeen saavuttaessa vaadittavaa ekinokokkoosikäsittelyä ja siitä merkintää Tiukun passiin, joten pitäisikö samalla sitten ottaa se rabiespiikkikin?

Käytin monta tuntia netissä seikkaillen etsiessäni selkeää tietoa siitä, kelpaako Tiukun sinänsä voimassaoleva Suomessa saatu rokotus vai pitääkö sen maahan saavuttaessa olla alle vuoden vanha eli tarvittaisiin uusi. Olisin voinut tehdä silläkin ajalla jotain järkevämpää, sillä hirmuisesti en viisastunut vaan ennemminkin tuskastuin. Löysin Kroatian maatalousministeriön julkaiseman aika tuoreen dokumentin, jossa toisaalta annettiin ymmärtää, että maa hyväksyy muualta tulevan koiran pitkänkin rokotuksen, kunhan sen voimassaolo on selvästi merkitty passiin mutta sitten toisaalla samassa tekstissä taas viitattiin tuohon vuoden periodiin. Asian olisi voinut perustella molempiin suuntiin tuon dokumentin perusteella. Sama toistui kaikissa virallisissa teksteissä, erityisesti mitä tuoreempia ne olivat. Yhdessä vaaka painui ehkä vähän enemmän toiseen suuntaan, toisessa sitten taas toiseen. Lopulta päädyin siihen, että kai se rokote varmuuden vuoksi pitää ottaa, ikävähän se olisi sitten lentokentällä kotimatkan tyssääminen ja koiran karanteeni tai palauttaminen Suomeen jonne se sitten ei pääsisi puuttuvan ekinokokkoosikäsittelyn vuoksi. 

Siis eläinlääkäriin. Siellä selitin tilanteen ja todella ihana lääkäri totesi heti, ettei hän mielellään laittaisi rokotetta koiralle, jolla se ihan selvästi on voimassa ja kemikaalit siis jo kropassa. Koska hänkään ei tiedä, miten tämä maa asiaan oikeasti suhtautuu, alkoi uusi selvittely. Olisihan se nyt ihan hassuttelua, että tästä olisi selvät ohjeet jossain, täällä kuitenkin järjestetään mm. isoja kansainvälisiä koiranäyttelyitä ja yhä useammin myös matkailijoiden mukana kulkevat ne nelijalkaiset perheenjäsenet. Siinä sitä päiviteltiin oikein joukolla paikallisen systeemin sekavuutta. 

Usean puhelun jälkeen (ministeriö ja lisäksi joku asiaan perehtynyt professori) lopputulos oli, että Kroatia hyväksyy toisen EU-maan passilla maahan saapuvan koiran kotimaassa annetut kyseisen maan rokotusohjelman mukaiset rokotukset kunhan ne tosiaan on merkitty selkeästi koiran passiin eli siinä näkyy rokoteaineen nimi, eränumero (eli se pieni tarra joka lätkäistään passiin), sen antamispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä. Siis myös kolmevuotisen rabiesrokotuksen. 

Eläinlääkärin mukaan täälläkin ollaan menossa kohti kolmevuotista sykliä ja ilmeisesti tämä vaatimustaso maahan tulevien koirienkin osalta on muuttunut ihan viime aikoina. Siksipä netistäkin löytyy hyvin monenlaista tietoa asiasta eikä tosiaan viimeisimmätkään ohjeet ole millään tavalla yksiselitteisiä. Me päädyimme nyt kuitenkin siihen, että Tiuku ei uutta piikkiä tarvitse vaan vanhalla mennään. Kiitin asian todella perinpohjaisesta selvittelystä ja siitä ekinokokkoosipilleristä. Siispä Finnairin sinivalkoisin siivin matkasimme Suomen aika raikkaaseen keliin kokemaan mm. sellaisen eksoottisen luonnonilmiön kuin sade. Sitähän ei täällä ole nähty sitten toukokuun lopun...

Mikä sitten on lopullinen totuus? Mikä oli tullimiehen näkemys tähän hämmentävään asiaan? Paha mennä sanomaan. Ketään ei kummassakaan maassa taaskaan kiinnostanut tuo pieni valkoinen maailmanmatkaajamummeli. Ei kysytty passia eikä sen merkintöjä. Katsotaan parin viikon päästä uudestaan, kun me Tiukun kanssa tehdään seuraava reissu. Silloin ei operoida polvia (toivottavasti ainakaan) vaan suunnataan kohti Lapin ruskaa perinteisen vaellusviikon merkeissä. Siihen asti me nautitaan taas täällä kotimaisemissa lämmöstä. Ja toivotaan niitä sateita.