Podstranan äänet

Kun reilu pari viikkoa sitten istuin Lapissa tunturin rinteessä kuksa kädessä taukojuomaa nauttien, ei kuulunut mitään. Ei yhtään mitään, ei edes tuuli havisuttanut puiden lehtiä. Tai oikeastaan jonkinlainen päänsisäinen kohina kyllä oli erotettavissa, vähän niinkuin lapsena kuunneltiin siskon kanssa mummolan kirjahyllyssä ollutta suurta etelänmeriltä tuotua simpukkaa ja kuultiin mukamas meren aaltojen äänet. Sanoisin sitä hiljaisuudesta erottunutta kohinaa omien ajatuksien ääneksi. Se tuntui hyvältä, niin harvinaista tässä maailmassa on kuulla täydellistä luonnollista hiljaisuutta. Tai siis voiko hiljaisuutta ylipäätään kuulla?

Jostain syystä olen nyt tämän parin viikon ajan täällä kotimaisemissa kiinnittänyt poikkeuksellisen paljon huomiota siihen, mitä kuulen ympärilläni. Ehkä kun itse on enemmän hiljaa, niin huomioi sitä muuta ääntä. Mene ja tiedä, mutta nyt saatte tekin kuulla Podstranan äänimaailmasta.

Tänään aamulla meri oli aika hiljainen

Koska ollaan meren äärellä, ovat sen äänet toki aina läsnä. Veden äärellä kuuluvat aaltojen ikuisesti jatkuvat kohtaamiset rannan kanssa. Välillä se on vain rauhallista kahinaa lempeiden laineiden laiskasti hyväillessä rannan pikkukiviä, välillä taas raivoisaa pauketta ja pauhua myrskyn saadessa meren hyökkäämään rannan kimppuun yhä uudestaan ja uudestaan. Meri kuuluu myös muilla tavoin. Tuuli tuo toisinaan tuolla kauempanakin kulkevien saarille matkaavien lauttojen tasaisen moottoriäänen tänne ylös terassillemme asti ja isojen risteilijöiden torvet soivat niiden lähtiessä Splitistä kohti seuraavaa satamaa.

Istuessani terassilla äänimaailmaan kuuluvat yleensä alakerran kaffebaarin äänet. Siellä kylän miehet parantavat maailmaa, iltaisin saattavat innostua jopa laulamaan mikä saa aina hymyn nousemaan huulilleni. Häiritseväksi eivät nuo äänet ole koskaan kääntyneet, yleensä juurikin päinvastoin. Lounasaikaan alhaalta kuuluu astioiden kilinää, kun näin kesäisin vuokraisäntäperheeni syö lounaansa ulkona villiviinikatoksen varjossa. Iltaisin siellä saattaa sihistä iso grilli, josta äänen ohella ilmaan nousevat mitä herkullisimmat paistuvan kalan tai lihan tuoksut muodostaen korvien lisäksi virikettä myös nenälle.

Kun puhutaan paikallisesta äänimaailmasta, ei autojen torvia voi mitenkään jättää mainitsematta. Täällä tööttäillään paljon, eikä se aina ole vastine keskisormelle tai muulle vastaanottajaa vähemmän mairittelevalle ilmaisulle. Kun nähdään tuttu, töötätään. Tämä johtaa etenkin juuri tässä meidän kohdalla aika tiheään torvien toitotteluun, sillä melko moni ohi ajava haluaa ihan vaan tervehtiä alakerrassa istuvia. Vuokraisäntäni kun sattuu olemaan paikallisesti aika hyvin tunnettu... Auton torvella voidaan myös ihan vaan ilmaista omasta lähestymisestä, etenkin jos saavutaan tiukkaan kurviin tai muuten haastavamman näkyväisyyden tarjoavaan kohtaan. Nämä positiiviset tai ainakin neutraalit tööttäilyt tunnistaa siitä, että ne ovat lyhyitä. Jos torvea painetaan pidempään, alkaa sävy olla negatiivisempi ja yleensä silloin halutaan ilmaista jollekin kanssatienkäyttäjälle tämän toimivan tavalla tai toisella äänimerkin antajan mieltymyksien vastaisesti. Se on sitten ihan eri juttu, että tajuaako äänimerkin kohde sen olevan juuri hänelle kohdistettu tai vaikka tajuaisikin, aiheuttaako se mitään tilannetta korjaavaa toimintaa.

Ihan oma lukunsa ovat sitten ne jatkuvan töötin painamisen tilanteet. Aika varmasti tänään sellaista on tarjolla, onhan lauantai. Nimittäin hääjuhlintaan kuuluu täällä juhlaväen siirtyminen morsiamen kotiin ja sieltä edelleen eteenpäin pitkänä autoletkana, jossa torvet huutaa jatkuvalla soitolla. Yleensä muuten ainakin yhdestä etummaisista autoista liehutetaan lisäksi isoa Kroatian lippua. Eli jos täällä lomaillessa kuulette ja / tai näette tämmöisen tilanteen, ei kyseessä ole mikään vallankumousmeininki vaan kahden ihmisen uuden elämän alkusoitto.

Vallankumousta eivät lietso myöskään ympäri kylää hitaasti ajelevat paketti- tai kuorma-autot, joiden kovaäänisistä kaikuu monotoninen miesääni. Kyseessä on romukeräys, jonka tarkoituksena on haalia etenkin metalliromua ja vaikkapa tiensä päähän tulleita akkuja, joista nämä kerääjät sitten koittavat saada irti omaa pientä elantoaan. Kätevä tapa päästä eroon vaikkapa siitä epäkuntoon ajautuneesta pesukoneesta, jollekin sekin tuo vielä leipää pöytään. 

Sitten ovat aamuiset kukonlaulut, tässä kun on useampikin pikkukanala lähellä. Aika laaja on muuten tuo paikallinen käsite "kukonlaulun aikaan", sillä tuntuvat täkäläiset kukot kiekuvan aika pitkän aamutovin. Onneksi ei ihan oman makuuhuoneen ikkunan alla kuitenkaan munia tuoteta. Sen sijaan sieltä ikkunasta myöhäisen illan ja yön tunteina kuuluu säännöllisen kumea matala huuto. Monesti olen lähipuussa istuvan pöllön yöllistä huhuilua kuunnellut, toisinaan joku naapuruston koirista on intoutunut aina vastaamaan jokaiseen huhuuhun omalla haukullaan.

Sunnuntaiaamut erottunut muista aamuista selvästi hiljaisemmalla äänimaailmallaan, kun eivät autot aloita säännöllistä ohikulkuaan kuuden paikkeilla. Monesti vielä kahdeksankin aikaan kylätie on varsin hiljainen ihmisten rauhassa heräillessä lepopäivään ja valmistautuessa kirkkoon lähtemiseen. Kirkko on muuten onneksi tuolla hieman kauempana, joten sen kellojen kalke ei tähän kuulu, tiedän sen joissakin paikoissa olevan jopa hieman häiritsevääkin.

Juuri nyt tätä naputellessani päällimmäisin ääni on tuolla vuorien yllä vellova ukkonen, jonka kumeat jyrinät vyöryvät tänne alaskin. Vuoret tarjoavat niille melkoisen kaikukopan, joten ukkoset saattavat täällä toisinaan vaikuttaa aika hurjiltakin. Saapa nähdä tuoko tämä mukanaan myös sateen ropinaa.

Yksi oleellinen ääni on vielä nyt tämän parin viikon aikana kuulematta. Se on etenkin talvisin saapuvan buratuulen oma sinfonia sen vinkuessa nurkissa, humistessa ilmanvaihtohormissa ja kolisuttaessa kaikkea minkä suinkin liikkeelle saa. Sen puuskien voi kuulla lähestyvän, sitten ne jo kohisevat ympärilläsi ja syöksyvät eteenpäin, seuraavien ollessa taas jo tulossa. Ennen tuon konsertin ensitahteja on kuitenkin tiedossa vielä monta rauhaisaa päivää, jolloin rannassa voi suljetuin silmin kuunnella aaltojen ja rantahiekan hellää tanssia. Kunhan ensin tuo ukkonen painuu takaisin vuorten taa.