Paluu Kroatiaan - rekka läpi ravintolan

Täällä sitä taas ollaan, kotona Adrianmeren rannalla. Täältä on muuten Antarktikselle noin suunnilleen 13 253 kilometriä, jos se jotakuta kiinnostaa. Pingviinejä täällä on vähemmän mutta jäitä löytyi ainakin eilen drinksulasista.

Ensimmäiset päivät ovat menneet kotia siivotessa (uskomatonta, miten paljon asumattomaan kämppään tulee siivottavaa 2,5 kuukauden aikana), ruokakaappeja täyttäessä ja ystäviä tavatessa. Aamulenkit ovat venähtäneet, kun vähän väliä on joku pysäyttänyt ja kysellyt miten kesä Suomessa meni ja ompa tässä jo suomilomailijoitakin tavattu. Vähintään on käsiä noussut tervehdykseen naapurien pihoista ja ohi ajavista autoista. On ollut mukava palata.

Eilen kävin syömässä ystäväparistkuntamme kanssa tuossa rantaravintelissa. Kesken kaiken kuorma-auto ilmeistyi kuin tyhjästä ja sihtasi pöytien välistä läpi ravintolan. Kyseessä ei suinkaan ollut mikään terroristitolvanoiden epätoivoinen yritys herättää kansainvälisen median huomio vaan ihan rauhanomainen ja rauhallinen suoritus paikallisten yrittäjien toimesta. Samalla se oli muistutus pikkuhiljaa päättyvästä turistikaudesta. Kuorma-auton lavalle oli nimittäin kasattu meressä pari kuukautta kellunut ilmatäytteinen pomppulinnaseikkailukeskus, jonka kausi siis näköjään päättyi eilen. Reitti ravintolan läpi nyt vain sattui olemaan ainut keino päästä lastauspaikalta takaisin varsinaiselle tielle. Toivottavasti pomppijoita on kesällä ollut paljon ja yrittäjä voi nyt hyvillä mielen aloittaa hiljaiselon tulevan talven ajaksi.

Vaikka sesonki suuressa mittakaavassa alkaa hiipua, on täällä mielestäni nyt ihan erinomaiset olosuhteet lomailulle. Lämpötilat paukuttavat edelleen päivisin sitä 30 asteen rajapyykkiä, merivesi on lämmin lillua pidempäänkin ja suurten etelä-eurooppalaisten väkimassojen lähdettyä täällä mahtuu taas olemaan ja elämään. Jos siis tuleva syksy alkaa ahdistaa, niin ei muuta kuin lennot varaukseen. Finnair ainakin lentää tänne Splitiin vielä lokakuun loppupuolelle asti joten hyvin ehtii. Jos ajatuksissa on muutakin kuin rannan aaltojen meditatiivinen tuijottelu ja kaipaat vinkkejä tekemisen suhteen, niin saatampa tietää erään kotirouvan, jolla on jo vähän kokemusta pienimuotoisista matkaopaspalveluista täällä. Pistä viestiä tuolta yhteydenottokohdasta ja laitetaan loma toivomaasi jiiriin.

Tänään ajattelin itsekin tehdä sellaisen lomailijan tempun, että lähden biitsille kirjan ja pyyhkeen kera. Hassua, että vaikka ihan mahtava ranta on tuossa suoraan rinnettä alas 200 metriä, niin vaikkapa viime kesänä en käynyt siellä varsinaista ranta-aikaa viettämässä kuin muutaman kerran, nekin lähinnä täällä käyneiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Muutenhan siellä tulee käytyä lähes päivittäin koiran kanssa kävelyllä, mutta tänään päätin rempaista ja lähteä lataamaan aurinkoenergiaa kera uimisen. Pomppulinnasettiin ei nyt sitten enää pääse, mutta ehkä kestän sen.