 |
| Meidän mökin ulkohuussi, tämä on aika kaukana niistä jostain lapsuuden vähemmän ihanista vessamuistoista... |
Meillä on täällä mökillä käytössä huippuhyvä Biolanin kompostoiva käymälä, jonka tyhjennys on tosi siisti homma. Luukusta ulos tuleva tavara on hajutonta kompostoitunutta yhtenäistä massaa, jota voi sitten käyttää esimerkiksi pensasaidan lannoitukseen, kuten se me meillä ensi keväänä menee. Ei näy jälkeäkään paperista tai muutakaan erikseen tunnistettavaa. Riittävä kuivikkeen käyttö vain pitää tuon vempeleen kanssa muistaa. Normaalissa käytössä täällä mökillä yksi tyhjennys keväällä riittää, mutta nyt kun minä olen ihan päätoimisesti asunut täällä ja muutenkin on ehkä käyttöä ollut enemmän, totesin pienen välityhjennyksen olevan tarpeellinen. Siis vanhimmat alta pois ja taas homma toimii, siististi ilman sitä perinteistä ulkohuussin tuoksahdusta. Ja täysin ympäristöystävällisesti ja vesistöjä ajatellen nykyiset normistot täyttäen. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille teille, joille ulkohuussi edelleen on osa elämää. (Biolan ei tiedä tästä hehkutuksesta mitään, eli ihan spontaani kehu vailla kaupallista yhteistyötä)
Tänään on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun lennähdin tänne kesää viettämään. Kun pidensin hieman visiittiäni, niin nyt on kaksi ja puoli viikkoa vielä jäljellä ennen paluuta kotiin Kroatiaan. Kaksi kuukautta on kulunut myös siitä, kun viimeksi kävin suihkussa. Kyllä, kaksi kuukautta. Suomessa en ole vielä kertaakaan suihkusta vettä päälleni lorotellut. Täällä on kaikissa majoituspaikoissa käytetty sitä perinteistä sauna, pesuvati ja kuuppa -yhdistelmää, erittäin menestyksekkäästi. Niillä välineillä minä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni itseni saanut pestyä ja tottunut niitä toki muutenkin käyttämään esimerkiksi täällä mökillä. Ihan suihkuttomaksi ei tämä visiitti sentään jää, ensi lauantaina auton alla on tie pohjoiseen ja viikon verran olisi tarkoitus perinteisesti äidin kanssa viettää tunturimaisemassa taapertaen. Mökkimme varustukseen kuuluu pesuvatien sijasta suihku, joten siellä sitten otetaan sekin keino taas käyttöön. Mutta muuten pysytään kyllä perinteisissä menetelmissä.
Jos on nuo pesumenetelmät olleet vähän vähemmän teknisiä, niin muutoin olen kyllä taas saanut todeta Suomen olevan varsin edistyksekäs paikka teknologian saralla. Miten paljon voikaan saada aikaan ihan vaikka vaan puhelinta naputtelemalla: Eräänä päivänä auton kiitäessä kohti Turun saaristoa minä siinä pelkääjän paikalla varasin miehelle ja minulle festariliput, maksoin ne ja latasin vielä valmiiksi rahaa festarialueella maksuvälineenä käytettävälle rannekkeelle, jota meillä ei vielä edes ollut. Puhelimella, liikkuvassa autossa. Mies tilasi itselleen uuden passin pian vanhentuvan tilalle. Muutama naputus koneella ja kas, parin päivän päästä oli uusi (ja muuten todella kaunis) passi odottamassa R-Kioskilla. Uuden osakeyhtiön voi perustaa kotisohvalta ja edelleen avata sille uuden yritysasiakastilin pankissa. Tosta vain, muutamalla naputtelulla. Ei muuten ihan taitaisi onnistua nykyisessä kotimaassani Adrianmeren rannalla, pari leimaa ja paperia eri virastoista saattaisi joutua hankkimaan... Kun täältä on poissa ja pääsee jotain vastaavia hommia muualla touhuamaan, niin ei voi olla kuin ihastunut tähän asioiden helppouteen täällä, sähköiset tunnistautumiset ja muut verkkopalvelut kyllä todella ovat ihan loistavia juttuja. Kukapa olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut moisia systeemejä olevankaan.
Tähän loppuun sen uuden passin ja tulevan Lapin reissun innoittamana pätkä Eino Leinoa ja Lapin kesää. Näihin sanoihin voinee moni ulkosuomalainenkin samaistua. Minä ainakin.
"Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti