Aamu valkeni kovin seesteisen pastellisävyisenä. Ja kylmänä. Aamupissalenkille lähtiessä mittari näytti yhtä astetta, kiskoin suosiolla pipon päähän ja hanskat sormien kääreeksi. Toissapäivänä alkanut bora-tuuli tai siis täkäläisittäin bura-tuuli on tehnyt tehtävänsä ja kiskonut kylmän ilman tänne rannikolle.
Bura on vuorien solissa kiitävä ja merelle purkautuva pohjoisesta tai koillisesta puhaltava tuuli, joka voi alkaa lähes hetkessä ja voimaa sillä on hurjasti. Moottoriteitä suljetaan täällä sen vuoksi, veneet pysyvät satamissa ja osa väestä jää pois töistä tuulen tehdessä hommista turhan vaarallisia. Mistään kevyestä tuulenväreestä ei siis ole kyse. Bura vinkuu ja valittaa talon nurkissa ja huuhtoo lämpöä sisältäkin imiessään sitä kaikista pienistä raoista mukaansa. Se tanssittaa merivettä vaahtopäiksi ja riepottaa otteessaan kaikkea mistä otteen saa. Ompa saanut oliivipuumme parvekkeella todeta tosissaan, mitä sen lajikumppanit täällä saavat kokea vastineeksi ihanista valoisista päivistä. Taipunut on vaan ei taittunut kuitenkaan.
Vaan on burasta ollut jotain hyötyäkin: se on pitänyt kaiken maailman pommien paukuttelijat sisällä lämpimässä ja poissa kaduilta. Täälläkin ovat etenkin nuoremman väen edustajat jo kovasti harjoitelleet huomista vuodenvaihdetta varten noita papaattiensa poksautteluja, niin päivän valolla kuin iltaisinkin. Tiuku kun ei oikein niistä välitä tai selkeämmin sanottuna pelkaa ihan kamalasti, niin olen ollut ihan iloinen viiman hillittyä tätä harrastusta. Saapa nähdä, mikä on keli huomenna varsinaisen H-hetken kohdalla, viuhuvatko raketit vai tuuli nurkissa.
Eilen kävimme Splitissä, ohjelmassa oli paitsi taas kerran visiittiä Bauhaussiin miehen työjuttujen takia, niin myös HFU:n kahvittelutapaaminen. Hrvatsko-Finska Udruga eli Kroatia-Suomi yhdistys kokoaa täällä asuvat tai tänne kenties halajavat suomalaiset ja toisaalta Suomesta syystä tai toisesta kiinnostuneet paikalliset yhteen. Viimeksi tapasimme väkeä silloin joulun alla Zagrebissa, nyt sitten oli kokoontuminen täällä rannikolla Splitissä. Tulipa paikalle porukkaa ihan sieltä pääkaupungista asti, kolmen tunnin automatkan takaa. Pari tuntia meni nopeasti kahvitellessa ja muita kuumia juomia nauttiessa sekä jutellessa, useampi yhdistyksen Facebook-ryhmästä tai muuten somesta tuttu tuli nyt tutuksi kasvokkainkin. Mukana oli mm. hyvin lähellä tulevaa asuinpaikkaamme asuva kroatialainen Suomessa opiskellut nainen. Sovittiin että muutettuamme voimme lenkkeillä yhdessä ja treenata sekä hänen suomenkieltään että minun kroatian taitojani. Paikallisista tutuista on paitsi seuraa lenkille tai kahvilan terassille, myös korvaamaton apu esimerkiksi lähdettäessä setvimään erinäisiä paikallisen byrokratian kiemuroita kuten vaikka pankkitilin avaamista tai auton rekisteröintiä paikallisiin kilpiin. Me saimme tilaisuudessa miehen kanssa hienot pinssit porukkaan kuulumisen merkiksi, kelpaa noita nyt sitten rintapieleen kiinnitellä. Tiuku oli myös mukana menossa, kahvilan ovessa olleesta koirakieltomerkistä huolimatta se sai kauniisti kysyttäessä luvan osallistua ja päätyi lopulta henkilökunnankin rapsuteltavaksi. Vanha totuus päti jälleen: käyttäydy hyvin ja sinut toivotetaan tervetulleeksi uudestaankin.
Pari tuntia kun sitten paluumatkalla istuttiin paikoillaan autossa, tuntui buran viilentämä koti kovin kolealta. Kuumasta suihkusta piti äkkiä livahtaa lämpimän peiton alle ja unisukat laittaa jalkoihin pitämään varpaita lämpiminä. Onneksi tuuli on yön aikana vähän laantunut, tosin ennusteiden mukaan iltapäivällä se kiihtyy vielä uudestaan tehdäkseen sitten taas tilaa lämpimämmille päiville. Saattaa tosin olla, että koemme myös ensimmäiset sadepäivät ensi viikolla, tuleehan sekin sitten koettua tämän tähän asti aika aurinkoisen kelin jälkeen. Mutta se on sitten joskus ensi vuonna se...
Aamulla kohtasin taas asunnon kanssamme jakavan, talven kylmyyttä sisällä pakoilevan pikkuliskonkin. Se asustelee makuuhuoneessamme, aina välillä sen näkee vilahtavan jossain verhojen takana tai jalkalistan rakosessa. Myös Tiukun nukkumapesän alle olen sen nähnyt välillä livahtavan, siellä varmaan on mukavan lämmin jemmailla. Tämä viisisenttinen kaveri on ristitty Mondoksi, saimpa siitä tänään napatuksi jopa kuvallisenkin otoksen tähän liitettäväksi ennen veijarin vipeltämistä tuonne jalkalistan ja seinän väliseen koloon.
Tunnen olevani jälleen niin siunattu avioliittoani, kun tohtori osagiede toi takaisin mieheni, joka erotti minut kanssani hyviä 3 vuorokautta. Olen nimeltä Anneli Jäätteenmäki. Vaikka minulla on suu koko kehossani, ei riitä, että kiitämme tohtori Osagiedea hänen avusta elämässäni. Mieheni oli eronnut kanssani 3 kuukautta ja joutunut olemaan tuskissa ja tuskalla ilman häntä. Joten etsin apua kaikkialta, mutta mikään ei onnistunut, ennen kuin tarkoitin tohtori Osagiedea, jonka kanssa otin yhteyttä verkossa. Selitin tilannetta hänelle ja hän lupasi, että aviomieheni tulee takaisin minuun 24–48 tunnin sisällä, sikäli kuin sydämeni silti lyö hänen puolestaan. Uskoin häneen ja hän valmisti loitsun minulle ja mieheni soitti minulle juuri kun tohtori Osagiede sanoi. Hän vetoaa ja sanoi, että hän tarvitsee minut takaisin ja elämme nyt jälleen onnellisina viimeiset 9 kuukautta. Kaikkien siellä lukevien artikkelini, jotka tarvitsevat apua, tulee ottaa yhteyttä häneen ... Sähköposti: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp and viber puhelinnumeroon +2349014523836
VastaaPoista