Kyllä nyt on kuulkaa päästy piireihin. Me ollaan soittolistalla. Kalastajan tyttären soittolistalla. Homma menee näin: kun isäpappa eli se itse kalastaja tulee illalla paatillaan takaisin rantaan, tehdään nopea inventaario saaliista ja tytär ottaa puhelinlaitteen sorjaan käteensä. Asiakasrekisteri eli tämä jo mainittu soittolista käydään läpi ja päivän saalis myydään näin suoraan kuluttajille elikkäs meille kylän asukeille. Toimitus tapahtuu vielä saman illan aikana ja näin saatiin mekin puoli tuntia puhelusta kotiin toimitettuna kaksi niin tuoretta kummeliturskaa kuin vain olla saattaa. Tämmöisestä minä tykkään, tykkään kovasti. Lähiruokaa ja kaikki se muutaman euron rahaliikenne suoraan itse päähemmolle ilman välikäsiä tai muita turhia toimittajia. En nimittäin katso tytärtä välikädeksi vaan tuottajan omaksi myynti- ja markkinointiyksiköksi. Tässä kohtaa jopa välttämättömäksi, koska itse herra kalastaja ei pukahda yhtään englantia. Ihan selvä homma ei tilaaminen silti ollut, sillä parin myyntiartikkelin kohdalla, kuten juurikin tällä kummeliturskalla ei tyttärelläkään ollut hallussa kuin kroatiankielinen nimi oslič tai mol kuten kalaa myös täällä kutsutaan. Ensin piti siten vähän googeloida, että tiesin minkämallisesta meriasukista olisi kyse.
Kummeliturska on hyvää. Hitokseen hyvää, vaaleaa ruodotonta kalaa. Söimme ne sitten toimitusta seuranneena päivänä, kuvassa ovat siis jo vajaan vuorokauden jääkaapissa olleet yksilöt eivätkä valaistus tai kuvakulma ehkä ihan tee oikeutta sankareille. Ne ei oikeasti ole ihan noin rumia, vaikka sanottakoonkin etten haluaisi niiden hampaita omaa ihoani lävistämään. Minä, joka en ole ihan niitä tottuneimpia kalan käsittelijöitä, sain pienen ihmettelyn jälkeen kaloista oikein paistokelpoisia paloja irti. Perus filerointi ei onnistu johtuen aavistuksen erilaisesta rankarakenteesta kuin mihin suomikalojen kanssa on tottunut, kalan läpi kulkee kolmihaarainen luu, josta liha pitää veistellä irti, muita ruotoja ei sitten tosiaan olekaan. Ensi kerralla hanskaan operaation toivottavasti vielä huomattavasti paremmin ja lopputuloksena on sitäkin hienommat paistofileet. Sillä ensi kerta tulee, voidaan sitten kokeilla muitakin lajeja kuten pieterin kalaa tai mulloja. Myös katkarapuja on päivän saaliin joukossa yleensä tarjolla.
Lähellä on tarjolla muutakin hyvää. Nimittäin mausteita. Eilen sunnuntaina mies tekaisi karjalanpaistia, johon laakerinlehdet noukimme päivän koirakävelyreitin varrelta. Laakeria kasvaa täällä isoina puskina, tuoreita lehtiä vähän hieroessa tulee niistä ihan mahtava tuoksu. Ja tuoksua löytyy myös rosmariinista, toisesta runsain mitoin ympäristössä esiintyvistä kasvista. Sitä käytetään jospa pensasaitoina. Joulun Napua-ginistä tehtyihin GT-drinkkeihin saadaan siis asiaankuuluva vihreä komponentti ihan omalta etupihalta, ne puolukat voikin sitten olla vaikeampi juttu...
Ruoka on täällä paitsi ainakin mausteiden osalta jopa ilmaista, niin muutenkin ihan edukasta. Otampas tuosta pari otantaa paikallisen "Prisman" tai "Citymarketin" lähettämistä mainoksista:
kilo voita näyttäisi kustantavan 5,30 euroa
Gouda-juustoa saisi kilon 4,60 eurolla
possun ulkofileen kilohinta on 4,40 euroa
metvurstileikkelettä saa hitusen päälle 10 euron kilohinnalla vähän laadusta riippuen, jopa alle.
hillomunkkeja pääsee mutustelemaan alle 30 sentin hinnalla
kolmen paketin Tuc-keksipakkauksen saa joulun juustopöytään 1,40 eurolla
Pullon oikein kelpoa punaviiniä ruokapöytään saa 3-5 eurolla, sieltä ruokakaupasta toki senkin.
Ja se olut, joka aina kiinnostaa. Paikallinen Karlovačho maksaa puolen litran tölkissä aavistuksen päälle euron ja pullossa se on kuulemma edullisempaa. En itse olutta juo, mutta tuota olen nähnyt täällä omassakin jääkaapissa.
Kaikki edellä olevat hinnat on laskettu kurssilla 1 euro = 7,5 kunaa.
Toki on kalliitakin tuotteita, tuontitavarat on pääsääntöisesti tyyriimpiä kotimaisiin verrattuna etenkin, jos niitä kotimaisia vaihtoehtoja on hyvin tarjolla. Valikoimaa riittää yleisesti ottaen hyvin, päivämääriin kannattaa kiinnittää kuitenkin huomiota etenkin vähän vähemmän kiertävissä tuotteissa kuten sain huomata lauantaina jalopenoja hyllystä napatessani: syyskuussa olivat synttäreitään jo viettäneet. Kaupoissa on tämmöisen juustofriikin ihastukseksi upeat juustotiskit lukemattomine kiekkoineen ja kimpalaineen, joista henkilökunta sitten leikkaa paloja tai siivuja toiveen mukaan. Tuskin maltan odottaa joulun juustotarjotinta. Leikkeleet ovat myös runsaslukuisia ja hyviä, paikalliset nakit ja muut makkarat on myös toimiviksi todettuja. Lihatiskillä on pääasiassa possua, mutta toki myös muita lajikkeita. Eiliseen karjalanpaistiinkin saatiin todella hyvää naudan paistia, kana on myös paljon käytettyä lihaa. Ja kaurahiutaleitakin löytyy montaa sorttia, joten aamuinen kaurapuuroni on turvattu. Vielä kun saisi sellaista oikein hyvää irtonaista raejuustoa, niin olisi aamupala täydellinen. Jos ei oteta lukuun niitä perinteisiä ruisleipää ja salmiakkia, niin kyllä täältä kutakuinkin kaikkea haluamaamme ruokatavaraa saa. No jaa, lämminsavustettu lohi on kanssa kovaa huutoa niillä suomituontilistoilla. Eniten haastetta ostoslistan läpikäyntiin luo tuo kieli, kun ei pakkauksissa usein lue sen sisältöä kuin kroatiaksi. Etenkin saman tuotteen eri versioiden vertailua tämä pieni kielimuuriasia vaikeuttaa vielä melko vahvasti.
Suosi suomalaista -slogan on siis täällä muotoutunut Kokeile kroatialaista -hokemaksi, hyvällä menestyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti