Parisuhdepiipahdus Primostenissa

Usein erilaisissa parisuhdeoppaissa tai -neuvoissa kehotetaan ottamaan irtiottoja arjesta, viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa ja vaalimaan sitä suhdetta ettei tottumus tule ja tuhoa. Ehkä muistatte sen aiemmin tännekin kirjaamani lainauksen kirjasta Pieni kirjakauppa Pariisissa (kirjoittanut Nina George, suom. Veera Kaski): "Tottumus on vaarallinen, turhamainen jumalatar. Se ei salli mitään, mikä horjuttaa sen hallintavaltaa. Se nitistää kaipauksen toisensa perään. Matkustamisen halun, uuden työn toiveen, uuden rakkauden ikävän. Se estää meitä elämästä niin kuin tahtoisimme. Koska tottumuksesta emme enää mieti, haluammeko vielä sitä, mitä teemme."

No, meidän parisuhteessa tällä hetkellä minä hoidan yksin sen kotiarjen ja ne välillä aika harvinaiset hetket yhdessä ovat kyllä sitten enemmän tai vähemmän laatuaikaa ja irtiottoa ilman pelkoa tottumuksen tihutöistä. Toki aina ei ole ollut näin, on meillä sitä perusarkea yhdessäkin eletty ihan riittävästi että tiedetään, mitä se on. Ja varmasti siksikin olimme valmiit torjumaan tuota turruttavaa tottumusta ja valitsemaan tämän nykyisen elämäntilanteemme, joka yhdessä miehen työkuvioiden kera sanelee tahtia ja toisaalta mahdollistaa asioita. Niin kuin vaikka viikonloppuna, kun piipahdimme Primostenissa.

Primosten on pieni rantakaupunki vajaat 60 km Splitistä pohjoiseen, Splitin lentokentältä matkaa tulee noin 35 km. Sen vanhakaupunki sijoittuu kuvauksellisesti pisaranmuotoiselle niemelle, joka näkyy kauniisti kaupungin ohittavalta rantatieltäkin. Paikka sopii mainiosti päiväretkikohteeksi, sinne on helppo ajaa ja heti rantatieltä numero 8 alas tultaessa on isot parkkipaikat, joilta koko kaupunki on helppo ottaa haltuun kävellen. Näin huhtikuun alkupuolella olivat kaikki parkkipaikat kaupungissa maksuttomia, mikä jälleen tukee ajatusta matkailun järkevyydestä pääsesongin ulkopuolella. Yhtä upeasti paikka sopii pidempäänkin oleskeluun erityisesti rentoa ja rauhallisempaa kohdetta kaipaaville. Majoitusvaihtoehtoja löytyy moneen makuun, ravintolatarjontaa riittää ja pitkältä rantakaistaleelta varmasti löytyy se oma paikka vaikka olisi jo enemmänkin turisteja liikkeellä. Primostenista on lyhyt matka käydä tutustumassa lähimpiin isompiin kaupunkeihin Sibenikiin ja Splitiin sekä vaikkapa Krkn luonnonpuistoon. Ainakin pari ruotsalaista seuruetta oli päättänyt tulla lomailemaan Primosteniin jo nyt ja muutaman muunkin vieraan kielen bongailin kaduilla ja kujilla kävellessäni. Meilläkin on miehen kanssa jo useaan kertaan ollut puhetta kaupungissa käymisestä oikein ajan kanssa, sitä aikaa vaan ei vielä ollut tullut. Kunnes nyt tämä kotirouva sai idean ja toteutti pienen yllätyksen miehelleen.

Vielä oli rannalla tilaa.

Tarkoitus oli, että minä käyn hakemassa hänet työpaikaltaan kotiin yöksi. Vaan minäpä varasinkin meille Primostenista huoneiston aivan rannasta näkymillä merelle ja vanhaan kaupunkiin. Ajelimme kohteeseen Tiukun kanssa jo hyvissä ajoin päivällä, asetuimme taloksi, iloitsimme aurinkoisesta kelistä ja tutustuimme paikkaan kaikessa rauhassa sinne tänne kävellen ja rantakahvilassa pitkään istuskellen. Kävin myös kaupasta hankkimassa jääkaappiin hyvät aamiaistarpeet ja pari kylmää juomaa. Kun sitten illemmalla kävin miehen noutamassa, päädyimmekin kotiin ajamisen sijasta siemailemaan ne kylmät juomat katsellen auringonlaskua huoneistomme valtavasta ikkunasta ja sen jälkeen illalliselle vanhankaupungin pittoreskiin pitseriaan. Hyvää illallista oli sitten kerrassaan mainiota sulatella iltakävelyllä kirkkaan tähtitaivaan alla, minähän osasin jo reitit päivän taapertelujen takia.

Aamiaista ennen kävimme aamukävelyllä heräilevässä kaupungissa. Aamuisin on tuollaisessa paikassa jotenkin aivan omanlaatuisensa tunnelma, kun aurinko on juuri aloittanut kulkunsa taivaankannen yli, ilmassa on yön jäljiltä oma pehmeänraikas tuoksunsa, kalastajat kauppaavat saalistaan aamun ensimmäisille asiakkaille ja muutamat koiranulkoiluttajat venyttelevät jäseniään unien jäljiltä nelijalkaisten kumppaniensa hoidellessa omia aamuaskareitaan. Ostimme leipomosta uunituoreet sämpylät, jotka kahvin ja jo aiemmin haalimieni muiden pöydän antimien kera nautimme tämän minilomamme päätteeksi. Sitten miehen piti taas palata sorvin ääreen ja minun kotiin arkea jatkamaan, tässä tapauksessa terassin pesemisen muodossa.

Yhdessä vietetyt reilut 12 tuntia tuntuivat tämän irtioton myötä paljon pidemmältä ja mieheltä myöhemmin päivällä saamani kiitosviesti miniloman järjestämisestä lämmitti enemmän kuin taivaalta paistava aurinko. Minulla oli taas vähän hoidetumpi parisuhde ja talven jäljiltä kesäkautta varten puhdas terassikin iltapäivän aherruksen päätteeksi.

Väriä arjen harmauteen voi tuoda monilla tavoin.