Eilen illalla se taas hyökkäsi kimppuumme. Tuolta se hiipi vuorten takaa, vahvistui tukenaan pohjoisen hyytävät voimat. Sukeltaessaan vuorten soliin se puristui kuin timantti paineessa ja sen teho suureni pelottavaksi. Solista se iski päällemme, viuhui kaikkialla ja näytti mahtinsa. Bura, tuo puuskainen pohjoisen tuuli.
Paikallinen meteorologinen keskus oli antanut jo virallisen punaisen varoituksen tänne Dalmatian alueelle hyvissä ajoin, ihan salaa ei bura onneksi kimppuun pääse. Moottoritie oli kokonaan suljettu liikenteeltä, useinhan siellä kielletään vain isojen ajoneuvojen kuten rekkojen ja pakettiautojen kulku mutta nyt siis kaikkien. Merellä lauttayhteyksien liikennöinnissä on katkoja ja veneitä kehotettiin pysymään satamissa. Täällä rannikolla varoitettiin tuhoista rakennuksille ja rakenteille. Kun tuuli puuskissa hönkäilee 140 km/h (se tarkoittaa noin 39 m/s) niin kyllä siinä kieltämättä saa lakista kiinni pitää.
Pimeyden saapuessa se sitten saapui tänne meidänkin kylälle, liesituuletin humisi ja kolisi vaikkei virtanappuloihin oltu koskettukaan. Puuskat tömähtelivät talon seinään saaden nurkat humisemaan, parvekkeella sitrus- ja laakeripuu tuulettuivat viimeistään nyt talven pölyistä ja hämähäkinseiteistä aika tehokkaasti. Sähköt katkesivat pariin kertaan pimentäen koko kylän ja sadekin hakkasi tovin tuulen taustatukemana ikkunoita. Käperryin peiton alle iloisena siitä, että minulla oli ympärilläni tukevat betoniseinät eikä olkimajaa kuten niillä pienillä possuilla joiden kodin sadun susihukka puhkui ja puhalsi nurin.
Yllä havahduin ääneen, ulkona ulvovan tuulen lisäksi vaatekaappien ovat kolisivat. Mietin jo tovin, miten ihmeessä tuuli niihin pääsee kiinni kunnes tajusin sängynkin tärisevän. Luontoäiti oli päättänyt pistää tähän öiseen näytelmään oikein kunnon tehosteet ja lisäsi seiniä tömistelevän buran tueksi vielä maanjäristyksenkin. Se laantui onneksi nopeasti, keskus sijaitsi nyt aamulla saamani tiedon mukaan reilun parinkymmenen kilometrin päässä sisämaassa, voimakkuutta oli 3,6 tuolla järistyksien Richterin asteikolla.
 |
| Tässä faktatietoa tärinästä, kuvakaappaus puhelimen näytöltä |
Aamu valkeni aurinkoisena, bura on tiessään ja perjantainen päivä lähtee tästä liikkeelle ihan normaalisti. Jopa hämmentävänkin normaalisti, missä ovat myrskytuhot? Täällä kasvit ovat geeniperimässään saaneet buravalmiuden, ne kyllä taipuvat vaan eivät taitu tai juurineen maasta irtaudu kuin aivan ääritilanteissa. Peltikattoja ei ole tuuliin repeytymässä vaan punaiset tiilikatot ovat tiukasti kiinni alustassaan. Satunnaisia tuulen mukaansa tempaamia roskia tai kevyitä roska-astioita lukuunottamatta irtain tavara on siellä missä sen pitääkin olla. Viime vuoden tammikuussa bura kiidätti katuja pitkin ulos kiikutettuja kuivuneita joulukuusia kuin aavikolla pyöriviä pensaspalloja, nyt ei näy niitäkään.
Maaliskuun kolme buraa ovat täällä käsite. Niiden jälkeen alkaa kulku kohti kesää. Oikeastaan ne ovat siis odotettuja, myrskyn jälkeen poutasää antaa tilaa lämpimän ilman tulla. Sitruunapuussakin on jo monta burasta selvinnyttä nuppua odottamassa aukeamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti