Päätin aamiaisen jälkeen pestä terassin, parin päivän tuulinen keli oli lennättänyt sinne jos jonkinmoista roskaa ja pölyä. Hetken siinä sitten ihastelin puhdasta pintaa, kun huomasin auringonvalon muuttuvan jännän punaiseksi. Samassa nenään leijaili vienoinen savun tuoksu. Katsahdus "takapihan" vuorille paljasti syyn: metsäpalo. Onneksi se on tuolla vuorten takana, ainakin vielä. Nyt nimittäin tätä kirjoittaessani sataa taivaalta tuhkaa ja palaneita neulasen pätkiä. Juuri pesty terassini muistuttaa lähinnä nuotiokodan lattiaa, savun aromi vahvistaa tunnelmaa.
Maa on täällä nyt rutikuivaa, vettä ei ole satanut aikoihin. Pienikin kipinä sytyttää kuivan neulaskarikkeen kuin bensiinin ja rivakka tuuli levittää sen hetkessä valtaisaksi roihuksi, joka hyppii ja pomppii lentävien kytevien hippusten avulla vallaten yhä uusia alueita. Maastopaloja on ollut tässä lähellä useita muutaman päivän sisällä, viimeksi eilen jouduttiin asukkaita evakuoimaan palon tieltä tuossa hieman etelämpänä ja toisaalta pohjoisempana Šibenikissä liekkejä oli sammuttamassa kaikki alueen kynnelle kykenevät yksiköt. Onneksi suuremmilta vahingoilta ja etenkin ihmishengiltä on vielä säästytty.
Kävin suorittamassa välitarkastuksen terassilla. Nyt savua on ilmassa jo niin paljon, etten enää erota mistä kohtaa sitä tarkalleen tuosta vuorten takaa nousee, kuitenkin selvästi aika leveältä rintamalta. Näkyvyys myös toiseen suuntaan merelle on aika vähäinen savun laskeutuessa alas mantereen ja vastapäisen Brač-saaren väliin. Splitin suunnalla näkyy todella paksu savupilvi, toivottavasti palo ei ole hypännyt siellä vuorijonossa olevan pienen laakson läpi. Savu tuoksuu ilmassa vahvasti ja tuhkaa sekä muuta paloroskaa sataa edelleen taivaalta, tuuli tulee vuorilta päin ja tuo sitä tullessaan.
Olen lapsena ollut lukemattomia kertoja polttamassa pehkuja pellolla ja aina välillä se turvemaa syttyi palamaan tai tuuli meinasi levittää tulta tarkoitettua laajemmalle. Tähän asti se on ollut lähin maastopaloa vastaava oman elämäni kokemus. En toki koe olevani mitenkään vaarassa juuri nyt, mutta kyllähän tuolla huippujen takana on melkoinen tulimeri valloillaan.
Siis vakava sana. Tupakantumppeja ei muutenkaan saa heittää luontoon, mutta nyt se on täällä täysin kiellettyä. Niin ihanaa kuin romanttinen pieni nuotio auringonlaskua ihailtaessa olisikin, on parempi vain keskittyä siihen auringon ja seuralaisen hehkuun. Valtaosa näistä metsäpaloista syttyvät ihmisen huolimattomuuden tai pahimmassa tapauksessa tietysti tarkoituksellisen tuhovimman seurauksena. Eilen iltakävelyllä seurasin yhden ruotsalaisen turistiporukan grillailutouhuja oman vuokra-asuntonsa pihalla. Varsin yleisesti täällä on pihoilla sellaisia betonisia grillejä, joissa voi herkkuja valmistella. Miesväki siinä sytytteli tulia ja vähän oli reippaat liekit. Mietin jo, miten helposti sieltä karkaa kipuna ihan vieressä olevan pienen mäntymetsikön puolelle ja sitten onkin leppoisa grillitunnelma tiessään. Onneksi ilmeisesti se herkkuhetki päättyi hyvin.
Tämä kotirouva jää nyt seuraamaan tilanteen kehittymistä ja pesee sen päättymisen jälkeen terassin uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti