Pistin papusopan tulemaan. Mies tykkää hernekeitosta, mutta kuivia keittoherneitä en ole ainakaan vielä täältä löytänyt. Sen sijaan löytyy paljon hienomman näköisiä värikkäitä papuja, linssejä ja näköjään jotain jyviäkin ihan valmiina sekoituksina, sellaisesta laitetaan nyt lauantain keittolounas tulemaan. Sekaan vielä palvikinkkua tai jotain sen tapaista ainakin, niin josko tuo pahimman hernekeittopuutoksen taltuttaisi. Ensin pitää kuitenkin liotella, pari tuntia kun tuolla vedessä köllivät, niin saan töistä lounaalle saapuvalle miesväelle pöperöä pöytään juuri sopivalla kellonlyömällä.
Meitä on taas kolme ihmisaterioijaa pöydän ääressä, kun joulukuun lopulla takaisin koulunpenkille lähtenyt harjoittelija on palannut käytännön oppimisen pariin miehen apulaiseksi. Ensi viikolla joukkoon liittyy vielä yksi suu lisää ruokittavaksi, sitten tämä alkaakin olla jo melkoista kommuuniasumista ja emännöintiä kolmen miehen kanssa. Pyykinpesun jälkeen mulla on siis entistä enemmän kalsareita ja sukkia eroteltaviksi eri kasoihin. Aikataulut ovat vähän eläneet peruskroatialaiseen tyyliin ja muuttomme Splitin suuntaan on siirtynyt alunperin suunnitellusta muutamilla viikoilla maaliskuun puolelle. Saamme siis seurata kevään edistymistä täällä Murterissa hieman pidempään, mitä en kyllä pidä huonona juttuna ollenkaan. Hedelmäpuut alkavat jo kukkia ja narsissit ovat nousseet maasta. Ensin sade ja nyt vallinneet todella lämpöiset aurinkoiset päivät alkavat tehdä tehtävänsä.
Kevään aurinkoistan ja lämpenevien päivien myötä alkaa monilla etenkin tuota miessukupuolta edustavilla ilmetä oireita, jotka viittaavat vahvasti autokuumeeksi nimettyyn tautiin. Täälläkin on alettu enemmän tai vähemmän vakavasti heitellä ilmaan ajatusta, että minä tarvitsisin itselleni pienen kauppakassin. Ja kuulemma paikalliselämään sopeutumisen edistämiseksi sen pitäisi olla tuollainen katukuvassa usein vastaan tuleva vanha tipparellu. Näitä Renaultin 4-mallin autoja on aikoinaan valmistettu entisessä Jugoslaviassa ja niitä näkee tosiaan yllättävän paljon edelleen liikenteessä, täällä Murterin saarella tiedän ainakin kolme, joita näen lähes päivittäin ja lisäksi noita on muutamia tuolla pihojen perillä näennäisen hylättyinä. Varaosista ei siis olisi puutetta ja jopa satasilla tuollaisen voisi saada omakseen, siistimmän juuri ja juuri nelinumeroisella summalla. Mua jotenkin hymyilyttää aina, kun näen tämän valkoisen auton omistajineen liikenteessä, kuskina on sangen arvokkaaseen ikään ehtinyt herra, joka keskittyneesti tupakki huulessa kurvailee kylän kapeilla kulkuväylillä rattia terhakkaan oloisesti vääntäen. Ohjaustehostin ei taida kuulua varusteisiin. Söpöjä pikkuisia menopelejä, jotka tuovat tuulahduksen menneestä uusien modernien vauhtivehkeiden seassa liikkuessaan. Aina ei pidä olla niin kiireessä, ehtii paremmin nauttimaan matkasta. Alla olevan kuvan on poikkeuksellisesti ottanut mieheni, se on viime kesältä. Ihan noin vehreää täällä ei vielä ole vaikka uusi kasvukausi on jo lähtenytkin käyntiin.
Vanhojen autojen lisäksi hiljaisempaa menoa voi kokea myös hautausmaalla. Kävelin tässä päivänä eräänä tuonne aivan Murterin saaren pohjoiskärkeen, siellä kohtasin kirkon ja murterilaisten viimeisen lepopaikan. Kirkko on 1300-luvulta, joten jo joitain aikoja on paikalle tultu hakemaan rauhaa sydämeen tai suojelusta milloin tarttuvilta taudeilta, milloin miltäkin pahuudelta.
Tämä pieni kirkko ei enää ole Murterin kylän pääkirkko, sekä Betinalla että Murterille on omat 100-200 vuotta "nuoremmat" kirkkonsa, jotka varsin aktiivisesti soittelevat kellojaan pitkin päivää. Näen tästä asunnoltamme itse asiassa nuo kaikki kolme kirkkoa, lähin on muutaman sadan metrin päässä. Lisäksi tuossa alle puolen kilometrin päässä on yksi kappeli omalla kukkulallaan ja koko Murterin saarella on vielä kaksi kirkkoa lisää Jazeran ja Tisnon kylissä sekä muutamat kappelit siihen päälle. Tämä on kuitenkin ainakin Murterin ja Betinan kylien ainut hautausmaa, en ole ihan varma josko tuolla eteläosassa olisi omansa. Täällä voivat ikänsä saarella asuneet sitten ikuisesti suunnata katseensa merelle ja nauttia sen raikkaista tuulista. Hautuumaat paljastivat minulle ainakin osittain, miksi joissakin liikkeissä on myytävillä varsin laajasti tekokukkia. Täällä elävien kukkien sijasta haudoille ja tien varsien kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tapahtumapaikoille viedään värikkäitä tekokukkia. Sinänsä järkeenkäypää, että etenkin kesällä aidon kukkaloiston kohtalo olisi nopea nuukahtaminen paahtavassa auringossa. Tämä Murterin hautausmaa oli itse asiassa varsin hillitysti kukitettu verrattuna joihinkin muihin näkemiini. Syynä voi olla sen sijainti saaren kärjessä, bura iskee tuohon todella voimalla ja varmasti pyrkii viemään mennessään kaiken irtaimen. Uskoisinkin noiden kuvassa näkyvien kukkien olevan melko "tuoreita", viimeisten kovien buratuulien jälkeen tuotuja, väritkin olivat vielä kirkkaita auringon haalistavan vaikutuksen vasta alkaessa.
Hiljennyn nyt itse tuon papusopan valmistuksen jatkamiseen, alkanevat olla raaka-aineet jo riittävästi lionneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti