tiistai 11. lokakuuta 2016

Ei haukku haavaa tee eikä varautuminen vahinkoa

Lähtö lähenee, vääjäämättä. Tässä on viime viikot puuhattu myös tuota nimen muuttumista, kelakortti, passi ja uudet pankkikortit on jo hallussa, henkkaria ja ajokorttia odotellaan saapuviksi. Uusi nimmari on harjoiteltu ja puhelimeenkin jo kohtuullisen hyvin tulee vastattua uudella nimellä. Näin se identiteetti muuttuu. Ehkä ei ihan vielä olla siinä pisteessä, että keskellä yötä herätettynä sen varmasti hallussa olevan Pikkukakkosen postiosoitelaulun lisäksi osaisin myös mainita nimekseni uuden sukunimeni mutta aika hyvin tämä jo sujuu. Poliisilaitoksellakin tunnistin uuden nimen virkailijan sitä kutsuhuudossaan käyttäessä ja singahdin välittömästi luukulle sormenjälkiä ja nimmaria antamaan.

Maastamuuttoprojektissa keskiössä on viime aikoina ollut ehkä eniten koira. 12v mummelimme on perusterve jackrusseli, jolla siis toivottavasti on vielä vuosia aikaa tutustua kanssamme uuteen ja ihmeelliseen. Kesällä tehtiin rokotuskäynnin yhteydessä vähän laajempi terveystarkastus eikä mitään ihmeempiä ilmennyt. Tiuku näkee, kuulee ja rinnassa sydän riemulla rokkaa. Halusin puhdistuttaa ja hoidattaa koiran purukaluston vielä kuntoon tutulla eläinlääkäriasemalla ja samalla selvitellä muutakin koiran ulkomaille muuttoon liittyvää. Hampaita lähti useampi, parodontiitti oli ehtinyt tehdä tuhojaan mutta nyt on puhdas ja terve suu kun vielä saadaan tämä poiston jälkihoito kotona kunnialla loppuun eikä syödä keppejä ennen tikkien poistumista. Kovasti lupaan jälleen ottaa sen koirankin hampaidenpesun rutiiniksi, tuli taas konkreettinen näyttö sen tärkeydestä ja järkevyydestä ihan noin niinkuin eläinlääkärilaskunkin muodossa.

Samalla käynnillä laitettiin nukutuksesta heräämisen jälkeen leptospiroosirokote. Kohdemaamme ei vaadi muuta kuin rabiesrokotuksen, mutta koiran ja meidän ihmistenkin hyvinvoinnin vuoksi kannattaa tehdä vähän enemmän kun kyseessä kuitenkin on eteläisen Euroopan maa jossa monenmoisia tauteja levittäviä öttiäisiä ja pöpöpunkkeja on kotomaan pusikoita enemmän. Siispä nyt on lähtöä odottamassa myös laaja lois- ja punkkihäätösetti niin valeluliuoksena kuin nappimallinakin kera hyvien ohjeiden ja neuvojen, Samalla testautin myös, että niskassa oleva siru toimii moitteettomasti, olisihan se pirun ikävä tullissa todeta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen se onkin lakannut juttelemasta lukulaitteen kanssa. Kun vielä kuukauden päästä käymme hakemassa tehostepiikin tuota leptospiroosirokotetta, niin alkaa karvanaamammekin olemaan valmiina maailmanvalloitukseen. Vaikka muuttomatkan teemmekin autolla, niin jatkoa ajatellen on lentolaukkukin koiralle jo hankittu ja siihen totuteltu. Sujuu sitten tulevaisuudessa reissut Suomeen ja ehkä muuallekin sujuvammin.

Töissä alkaa ensi viikolla seuraajani koulutus, meillä on kuukausi aikaa siirtää dataa minun päästäni hänen keskusmuistiinsa. Se on toisaalta pitkä aika, toisaalta tässä varsin paljon kuukausirytmiin pohjautuvassa työssäni myös kovin lyhyt aika. Kotona jatkuu asunnon tyhjennysprojekti, paljon on tehty mutta vielä enemmän on tekemättä sillä rintamalla jotta marraskuun lopussa on jäljellä tyhjä hyvin siivottu asunto valmiina vastaanottamaan uudet asukkaat. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole näköpiirissä sikäli kun termillä tekemisen puutteeseen viitataan. Iltaisin ei paljon sohvalla makoilla eikä siis haittaa, että sohva kohta alta lähteekin. Taitaa siinäkin koira olla se suurin loikoilupaikan perään haikaileva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti