Kommuunimme on muuttunut todelliseksi kielikylpyläksi saatuamme uuden asukkaan, paikallisen naispuolisen vahvistuksen. Nyt siis puhumme yhteiskielenä englantia, me suomalaiset lähinnä keskenämme ollessamme suomea jota myös opetamme innokkaalle tulokkaallemme ja vastaavasti etenkin minä olen saanut mahtavan kroatiankielen lähiopettajan. Aamuisin kajahtelee huomenta, dobro jutro ja good morning iloisesti sekaisin kaikkien kömpiessä huoneistaan. Välillä menee jo hieman sekaisin, mitä kieltä kenellekin pitäisi puhua, olemme miehen kanssa huomanneet jo käyvämme keskinäisiä keskustelujammekin englanniksi vaikkei läsnä olisi ketään muita.
Tällä kokoonpanolla mennään nyt loppu Murterissa asumisen aika, jota kestänee eri lähteistä saamieni tietojen mukaan 1-2 viikkoa. Sitten viimein siirymme "omaan kotiin", jossa siis vaihdamme kommuunin normaaliin asumisjärjestelyyn joskin mies viettänee välillä pidempiäkin aikoja työhön liittyen poissa ja minähän lähden neljän viikon päästä Tiukun kanssa Suomeen kuukaudeksi. Että tiedä sitten milloin sitä normaalia yhdessä asumisen arkea miehen kanssa päästään kokemaan ja mitä se normaali nyt ylipäätään meillä enää tarkoittaa.
Viikonloppuna piipahdimme Splitissä ja matkan varrelta ostimme tienvarren mummolta sesongin herkkua, villiparsaa. Pari nippua samana aamuna poimittuja parsoja lähti mukaamme 50 kunalla eli noin seitsemällä eurolla. Tuossa rantatiellä täältä Splitiin on yksi kylä, jonka kohdalla vajaat kymmenen mummoa on tien varrella saalistaan kauppaamassa, ilmeisesti juuri kyseinen seutu on hyvää satoaluetta. Villiparsat kasvavat nimensä mukaisesti oman tahtonsa mukaisesti siellä täällä heinikoissa ja oliivilehdoissa. Itse en ole niitä ainakaan täällä Murterissa nähnyt, ehken tosin vain ole osannut oikeista paikoista etsiä. Tätä perusparsaa voimakkaamman makuista herkkua nautitaan näin keväällä paljon myös Adrianmeren toisella puolella Italiassa, jossa niistä yleisesti tehdään risottoa. Täällä taas kuulemma pääasiallinen valmistustapa on munien kanssa paistaminen varsinkin aamiaiseksi. Nämä niput olivat noin 30 cm pitkiä eikä tyvissä juurikaan ollut pois leikattavaa. Tuoksu oli ihanan raikas, jostain syystä mieleeni tuli kirkasvetinen metsälampi aamuauringon sarastuksessa.
Itse päädyin valmistamaan lounaaksi risoton, leikkasin kauniit kärjet eroon ja keitin loppuvarret palasiksi pilkottuina melkein kypsiksi. Sitten sekoitin niistä, nokareesta voita, noin desistä parmesaaniraastetta ja yhden sitruunan kuoresta tasaisen massan. Tämä olisi tapahtunut tehosekoittimella tosi kätevästi, mutta koska omamme on jo Splitissä eikä kyseinen vempain kuulu tämän asunnon varusteluun, hakkasin minä aika tovin parsoja leikkuulaudalla ison veitsen kanssa. Seuraavaksi tein perusrisoton, johon sekoitin lopuksi tuon vihreän ihanuuden ja esikeitetyt parsojen kärjet ikäänkuin havainnollistamaan aterian sisältöä. Vielä suolan ja pippurin pieni lisäys ja kylläpä vaan tuli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti