Asioita voi suunnitella tiettyyn pisteeseen, mutta varsin usein käy niin, että se kuuluisa yksi asia vain johtaa toiseen ja muodostuvan tapahtumaketjun lopputulemana päädytään johonkin ihan muuhun kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ehkä olisi ollut hahmoteltuna. Näin voidaan todeta myös meidän Itävallan ihmettelystämme.
Ajettuamme yön aikana lukemattomien rekkojen seassa läpi Saksan, siirryimme aamupäivän aikana Itävallan puolelle. Olimme päättäneet yöpyä siellä jossakin majoituslaitoksessa ja levätä ennen viimeistä ajorupeamaa. Aloin etsiä reittimme varrelta sopivaa pysähdyspaikkaa valitsemalla pienten paikkojen nimiä ja iskemällä ne Googlen kuvahakuun. Tähtäimessä olisi mahdollisimman idyllisen näköinen vuoristokylä, josta sitten pitäisi vielä löytää sänky alle ja katto päälle. Tämä huippuunsa viritetty metodi johdatti meidät kylään nimeltä Spital Am Pyhrn. Sen tarjonnasta bongasin upean, hieman linnamaisen hotellin, jonka säännöissä tosin todettiin, etteivät lemmikit olisi tervetulleita. Se ei aiemman tietoni mukaan välttämättä ole aina niin kiveen hakattua etenkään pienten kilttien koirien suhteen, joten päätimme yrittää onneamme. Varasuunnitelmana meillä oli hieman perinteisemmän alppitalon näköinen majapaikka, jossa nelijalkaisetkin sallittiin.
Saavuimme pittoreskiin kylään ennen puoltapäivää ja ykkösvaihtoehtohotellimme löytyi helposti. Minä kipaisin kysymään, mikä olisi mahdollisuus huoneen saamiseen koiran kanssa. Ensimmäinen löytämäni ovi oli lukittu, samoin toinen. Kolmas sentään avautui ja kohdatti minut vastaanottoon, tosin valaisemattomaan sellaiseen. Tiskin takana kuitenkin puuhasteli nainen, jolle rohkeasti esitin asiani. Vastaukseksi sain, että hotelli on suljettu ja avautuu vasta kolmelta iltapäivällä. Parin tarkentavan keskustelupätkän jälkeen minulle selvisi, että koko hotelli oli vielä suljettuna odottamassa hiihtokauden alkua, mutta poikkeuksellisesti se olisi auki yhden vuorokauden ison seminaarin vuoksi. Ja kyllä, me voisimme majoittua myöskin. Ja kyllä, koirakin oli ihan tervetullut. Ja herttinen sentään, saisimme huoneen heti. Meillä kävi isohko tuuri ja toisaalta tiskin takana ollut nainen osoitti äärimmäisen mahtavaa palveluasennetta, sillä hänen työvuoronsa ei vielä ollut edes alkanut. Kysäisin vielä, josko hänellä olisi tiedossaan mitään rengasliikettä tai autokorjaamoa, sillä automme toisen takarenkaan venttiili oli alkanut hieman vuotaa. Saimme opastuksen paitsi läheiselle autokorjaamolle, myös tiedon kylän ainoasta auki olevasta ravintolasta illallista ajatellen.
Tässä kohden pari sanaa kyseisestä hotellista, jonka nimi on varsin kekseliäästi Jufa Hotel Spital Am Pyhrn. Sen paikalle on 1100-luvulla perustettu sairaala, joka 1400-luvulla on muutettu luostariksi ja tuolloin on aloitettu rakentamaan niitä rakennuksia, joista hotelli nykyisin muodostuu. 1700-luvulla on kylkeen vielä rakennettu kirkko, joka muuten sanalla sanoen oli huikea sisältä päin. Eli historiaa piisasi, pytinki oli upea ja vuosi sitten avattua hotellia varten se oli todella hienosti vanhaa arvostaen remontoitu. Meidän huoneemme holvikaarikatto oli noin viiden metrin korkeudella, ulkoseinien paksuus oli likimain metrin verran. En voinut kuin miettiä, mitä kaikkea nuo seinät ja katto ovatkaan vuosisatojen aikana saaneet kuulla ja todistaa. Nyt ne todistivat kolmen väsyneen matkaajan parin tunnin päiväunet ja sen, että joku ystävällismielinen ihminen toi ovemme taakse koirankupin ja siinä kaksi makoisaa pientä puruluuta.
Uudesti virkistyneinä lähdimme etsimään sitä autokorjaamoa. Saamiemme ohjeiden mukaisesti löytyikin liike, jossa pari heppua olivat ilmeisesti jo päättäneet korkata perjantaipullon. Toinen ei puhunut sanaakaan englantia, toinen sentään alkoi pienen alkuarastelun jälkeen sitä riittävästi ymmärtämään ja suullisesti tuottamaan, joten lopputuloksena saatiin ripeästi uusi venttiili ja rengaspaineet kohdalleen. Tarjoamamme parikymppiä oli kuulemma aivan liikaa, mutta pidimme päämme ja kieltäydyimme vähäisemmän korvauksen antamisesta. Meille oli vain suuri ilo ja huojennus saada matka jatkumaan ehjän menopelin kanssa. Huristelimme takaisin hotellille ja lähdimme siitä jalkaisin tutustumaan lähiympäristöön ja ihastelemaan alueen maisemia sekä arkkitehtuuria.
Päätimme nauttia aikaisen illallisen, sillä suunnitelmissa olisi kunnon pitkät yöunet. Jo sinne ainokaiseen ravinteliin lähtiessämme huomasimme hotellia vastapäätä olevan pienen puisen myyntikojun, jossa selvästi tarjoiltiin juomia ja muutama asiakas olikin sen pystypöytien luo itsensä parkkeerannut. Palattuamme illalliselta päätimme mekin mennä nauttimaan yhdet juomat ikäänkuin digestiivin muodossa. Tarjolla oli mm. kuumaa punssia ja kuumaa siideriä jonka nimi tosin oli jotain muuta, Ja sitten siinä kävi niin, että aika pian meiltä kysyttiin mistä olemme ja mitä ihmettä me teemme tässä pienessä kylässä. Ja sitten ne asiat alkoivat johtaa toisesta toiseen, koiramme päätyi kiertämään yhden asiakkaan kymmenvuotiaan tyttären taluttamana kylän keskustan noin kymmenkunta kertaa ristin rastiin, minä päädyin vierailemaan samaisen naisasiakkaan kotona ikivanhassa puisessa alppitalossa ihan siinä vieressä ja autokorjaamon heput paljastuivat yhden asiakkaan likimain parhaiksi ystäviksi. Ja monta muutakin asiaa tapahtui. Kyseessä oli kojun avajaiset ja meidän ansiostamme taisivat sitä isännöineet nuoret miehet tehdä hyvän tilin. Kaikki paikalle tulleet saivat nopeasti tilanneselvityksen kahdesta suomalaisesta, jotka olivat eksyneet kylään Googlen kuvahaun myötä ja niin saimme kertoa matkamme tarkoituksesta yhä uudelleen ja uudelleen, yhä uusien ja uusien juomien tukemana. Tuli käytyä läpi mäkihyppääjät (saimme muun muassa kertoa mitä Matti Nykäselle kuuluu nykyään ja olimme kaikki samaa mieltä siitä, ettei Janne Ahosen olisi pitänyt enää jatkaa vaan lopettaa huipulta) sekä opimme oikean tavan juoda Jägermeisteria pikkupulloista. Osa paikalle tulleista ei puhunut englantia, joten heille ja heidän sanomisensa tulkattiin, puhetta riitti siis paljon niin englanniksi kuin saksaksikin, Ei muuten tullut aikaista petiin menoa, tuli kutsut tulla uudestaan ja vasta sitten olisi kuulemma meidän vuoro tarjota kierrokset. Ilta oli äärimmäisen hauska, tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin ja ihastuimme suuresti tuohon pieneen kylään jota sen omat asukkaat rakastavat ehdoitta. Me palaamme kyllä ja tarjoamme ne kierrokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti