Pääsiäinen luirusi taas ohi, oikein oli rauhallista. Mies tuli ja meni, yhdet suklaamunat syötiin ja herkuteltiin hyvällä aterialla. Pääsiäinen tarkoitti ennen Suomessa asuessamme lähes poikkeuksetta pitkää mökkeilyviikonloppua, välillä talvisissa ja välillä hyvinkin keväisissä tunnelmissa. Tämä pääsiäinen taitaa aika monelle jäädä muistoihin poikkeuksellisena, itselleni ei ehkä niinkään. Tämmöisiä nämä ovat täällä Kroatiassa asuessa aika pitkälti olleet aiemminkin, hieman ehkä vähemmän tuli vain oltua ulkosalla. Niin ja viime vuonna olivat kesän ensimmäiset Suomi-vieraat käymässä, saapa nähdä milloin siitä pääsee seuraavan kerran iloitsemaan.
Tämä tiistainen sadepäivä kuluu sekin ihan omalla painollaan, vähemmän puuhastelua tuolla terassilla ja enemmän näitä arkiaskareita. Kuten vaikka silityspinon madaltamista. Silittäminen on itseasiassa ihan mukavaa puuhaa, olen siitä aina tykännyt. Niimpä meillä käyvät raudan alla myös miehen boxeritkin, joskus olen jopa sukkia silitellyt mutta se se on enemmän poikkeus kuin käytäntö. Ainoastaan isot lakanat tahtovat aina jäädä odottamaan isompaa inspiraatiota, niiden pyörittely tuossa laudan päällä ja tiivis viikkaaminen kaappiin tahtovat olla vähän haasteellisempaa hommaa.
Toisinaan ihmisten kanssa jutellessa kuulee oletuksen, että täällä ihan vaan lomailupuuhia harrastetaan päivät pitkät etenkin kesäisin, maataan rannalla aurinkoa ottamassa ja nautitaan rantaravinteleiden tarjoiluista iltaisin. Vaan arki se on täälläkin asuessa, ihan siinä missä se olisi missä tahansa muuallakin. Toki sitten välillä voi sinne rannallekin mennä ja nauttia muistakin paikallisista elämyksistä, sanoisin jopa että vähän on tämä paikallinen astetta rennompi elämänasenne tarttunut sillä tavalla sopivasti. Vaan silti pitää imurin ja lattialuutun kanssa tasaiseen tahtiin tanssata ja tiski & pyykkikoneita pyöräyttää. Eli mitäpä kuulumisen kysyjälle näin sateen ropistessa vastaisin, sanoisin erään laulun sanoin että "ihan tavallista mulle kuuluu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti