Facebookissa on viime päivinä näkynyt hurjia määriä näitä ikkunanäkymiä. Minutkin haastettiin mukaan View from my Window -ryhmään, jossa ideana on lähettää yksi ainoa kuva eli se näkymä joka omasta ikkunasta aukeaa. On ollut mielenkiintoista nähdä hyvin erilaisia otoksia aina upeista vuoristo- ja metsämaisemista karumpiin kaupunkiotoksiin sekä enemmän tai vähemmän hoidettuihin takapihoihin. Noita kaikkia ne kyseisen ikkunan takana olevat ihmiset ovat nyt tuijotelleet toisinaan todennäköisesti kyllästymiseen asti. Joissakin näkymissä on vaihtelua enemmän, toisissa vähemmän.
Oma näkymäni on se, jota eniten katselen eli olohuoneen isoista ikkunoista terassille ja sen yli aukeava. Adriameri siellä siintää (matkaa tästä kotoa rantaan on pari sataa metriä) ja sen takana Bracin saari. Minulle on tärkeää se tilan tuntu ja avaruus, joka meillä tässä on, ylimmästä kerroksesta loivasti nousevassa rinteessä silmän eteen ei tule viereisen talon seinä vaan kattojen yli kantava maisema. Eilen bongailimme miehen kanssa delfiinejä, joita ihan paljaalla silmälläkin tuolta merestä näkee.
Paitsi silmät, myös korvat saavat oman osansa eli varsinkin nyt lämpimien päivien alettua ja ison lasioven ollessa auki tulee aistittavaksi myös se äänimaisema. Nykyisin kun autoliikenne tuossa kylätiellä on huomattavasti hiljaisempaa tästä tilanteesta johtuen, tulevat helpommin kuultaviksi kaikki ne muut äänet. Lintujen liverrykset ja vihellykset, pihoillaan puuhastelevat ihmiset, kukot huutelemassa toisiaan kannustaen läheisissä kanaloissa. Voipa pyhäaamuina jopa kuulla lähimmän kirkon kellot, onneksi se on kuitenkin niin etäällä etteivät kuudelta pauhaavat soinnut herätä vaikka makuuhuoneen ikkuna yöllä auki olisikin.
Tuohon terassille ihan juuri kohta istahdan, katselen auringon painumista tämän päivän osalta mailleen ja kuuntelen kylän ääniä ympärilläni. Ja olen kiitollinen tästä maisemastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti