Pieni simpukka rannalla osui silmääni ja nostin sen käteeni. Onhan noita nähty, varsinkin talven tuulien myötä rannalle päätyy paljon simpukoiden ja merisiilien kuoria ja niitä on jo kotona ihan riittävästi. Mutta jokin tässä tietyssä kuoressa kiinnitti huomioni, sen hieman poikkeava muoto ehkä. Ihan kuin kuoren entisellä asukilla olisi yhtäkkiä tullut iso muutos suunnitelmiin ja kippurakuori onkin lähtenyt isolla skaalalla laajentumaan.
Pieni voi olla myös suurta. Tämän päivän suuri juttu oli pieni luku, eli juuri julkaistu päivittäinen uusien tartuntojen määrä täällä Kroatiassa oli vain 40, alhaisin luku pariin viikkoon. Kovat on olleet toimet mutta näyttäisivät tehoavan ja terveydenhoitokapasiteetti ilmeisesti vielä pärjää. Kokonaismäärä on 1222, parantuneiksi julistettuja 130 ja menehtyneitä on 16. Toisaalta toivon oikeastaan aika paljon, että todellinen sairastuneiden määrä oireettomien ja lieväoireisten muodossa olisi hurjan paljon suurempi. Sillä vasta kun valtaosa väestä on saanut immuniteetin, voidaan oikeasti alkaa purkaa rajoituksia ilman uutta tartuntaleimahdusta. Ei vain täällä vaan kaikkialla.
Tänään herkuttelen viimesyksyisillä Suomessa keräämilläni herkkutateilla. Kuivatut siivut saavat mehevöityä kylvyssä ja toimia sitten pasta-annokseni tähtinä. Mies ei sienistä niin perusta joten ovat näitä minun yksinoloaikojen herkkuja. Hyvä ruoka voi olla juuri sellainen pieni juttu joka oikeastaan onkin aika iso. Nyt kun on aikaa, kokkailkaa kaikkea vähän muutakin kuin niitä perusjuttuja. Hemmotelkaa itseänne ja läheisiänne hyvällä ja kauniilla ruoalla. Ei sen tarvitse silti olla vaikeaa tai kallista, uusia upeita makuja löytyy niitä tuttujakin juttuja erilailla valmistamalla tai yhdistelemällä.
Pieni simpukka löysi uuden kodin oliivipuun juurelta. Muistuttakoon se siinä minua tulevina päivinä siitä, että loppujen lopuksi kaikki on ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti