Korona-arki Kroatiassa: Rajoitukset ja vaatetus keventyvät

Tässä kovien rajoitusten maassa koitti aika ensimmäisen helpotuksen: tiukka paikkakunnalta toiselle liikkumisen estäminen avautuu hippuriikkisen, nyt päästään jo oman maakunnan sisällä kulkemaan vapaasti. Eli Suomeen heijastettuna, jos tähän asti ei olisi Vantaalta saanut matkata Helsinkiin, niin nyt sitten saa vaeltaa vapaasti koko Uudellamaalla, muttei toki sen ulkopuolelle vieläkään ilman asianmukaisia kirjallisia lupalappuja. Meille tämä oli jo ihan riittävä rentoutus, miehen ei enää tarvitse pysähtyä neljällä tarkastuspisteellä töihin mennessä, nyt on reitti selvä. 

Minä juhlistin tapahtunutta leipomalla satsin ruisleipää ja pesemällä yhden maton. Että niinkin hurja meininki. Varsinaisesti tässä ei ole elämä juurikaan muuttunut, muita rajoituksia jatkettiin toukokuulle. Elämä täällä siis etenee edelleen aika rauhallisesti, pääskysten vimmaista viserrystä kuunnellen. Ja niitä pääskysiä hätyytellessä, innokkaasti kun koittavat tuohon terassimme katon alle pesäänsä perustaa. Muuten kiva, mutta rakennustyömaan aiheuttama sotku on sitä luokkaa että saavat etsiä tontin muualta.

Normaalisti tähän aikaan täällä voisi alkaa bongailla niitä kesän ensimmäisiä suomalaisturisteja suorien lentojen alettua. No, nyt eivät koneet lennä eikä ole suomalaislomailijoitakaan ensikosketusta kesään hakemassa. Vaan ihan vailla kansainvälistä meininkiä ei olla, jo olen kuullut rannalla useampaankin kertaan saksaa ja muitakin vieraita kieliä. Varsinaisista turisteista tuskin silti on kyse, maahan kun on vähän haastavaa päästä ilman kansalaisuutta tai oleskelulupaa. Veikkaisin kyseessä olevan täällä loma-asunnon omistavat, etenkin saksalaisilla on Kroatiassa paljon kakkoskoteja. Ennen rajoen tiukkaa sulkemista he ehkä jo tulivat tänne ja nyt kelien muututtua kesäisemmiksi ilmestyvät sitten katukuvaan varvassandaaleissaan ja muutenkin selvästi paikallisväkeä kevyemmissä kuteissa. Täällähän lämpimien säiden saapuminen vaikuttaa viiveellä vaatetukseen, vieläkin näkee tikkitakkeja (joskin aika usein sentään vyötäisille sidottuina) ja pitkistä housuista ei lähtökohtaisesti vielä ole ollenkaan luovuttu. Lenkkeilijät, etenkin miespuoliset sellaiset sentään ovat saattaneet jo shortsit kaivaa komeron kätköistä. Niin ja tuolla rannalla tänään lapset juoksivat ihan ilkosillaan vanhempien pitäytyessä vielä peittävämpään pukeutumiseen. Huomaan tämän tavan juurtuneen jo itseenkin. Oikeasti tuolla tarkenisi jo hihattomassa topissa ja niissä shortseissa, silti jotenkin tottumuksen vuoksi lähden edelleen päiväkävelylle pitkäpunttisissa pöksyissä ja t-paidassa, jonka hihantynkiä koitan sitten epätoivoisesti nostella olkapäille välttääkseni ne rekkamiesrajat käsivarsissa.