Korona-arki Kroatiassa: Multamaa, kuokka ja kotirouva

Tänään päivä alkoi reipashenkisellä muutaman tunnin kuokkimisella. Lähdin vuokraemännän ja hänen siskonsa avuksi puutarhahommiin heidän äitinsä talolle, jossa kasvimaan laitto on jäänyt tekemättä äidin ollessa koronaevakossa kotikylässään tuolla sisämaassa. Hikihän siinä hommassa tuli.

Tienpientareen unikot hehkuvat

Naapurin isäntä oli ystävällisesti käynyt edellisenä päivänä puutarhajyrsimellä (eli paikallisesti kutsuttuna traktorilla) pöyhimässä maan ja siitä oli vanhat juurakot sun muut ylimääräiset poistettu. Meidän tehtävänä tänään oli istuttaa tomaatin, paprikan, kurkun, kesäkurpitsan ja munakoison taimet sekä kylvää salaattia ja persiljaa. Siis hakut heilumaan ja kuoppien tekoon. Täälläpäin pruukataan istutettu taimi jättää pienen syvennyksen pohjalle, jotta kasteltaessa vesi pysyy taimen juurella eikä valu minne sattuu. Piti siis pienellekin taimelle kuokkia isompi kuoppa, jotta se istutuksen jälkeenkin on vielä kuoppa. Kuoppaan lisättiin taimen juuriston ympärille vähän ravinteikasta humusmultaa kasvussa tukea antamaan. Kolmen naisen istutuskopla toimi tehokkaasti ja niin sitä päästiin kahvin kera ihastelemaan valmista työmaata. Kuokkanaisena jään nyt odottelemaan satoa ja pientä työnaisen osinkoani sadosta.

Paitsi kasvimailla kohisee kasvu muuallakin. Pienempien teiden varret kukkivat rehevästi monissa eri väreissä, erilaisten kukkien kirjo on hämmentävän laaja. Tämä aika vuodesta tuo minulle aina mieleen juhannuksen Suomessa, niin monimuotoista on kukkaloista pientareilla ja muutenkin elämme täällä sitä vehreintä aikaa ennen kesän kuumottavaa ja kuivattavaa kautta. Niin ja syreenit. Ne kukkivat ja ihan pakottavat minut nuuhkimaan tuota onnellisuutta tuovaa aromia. Lapsuuskodissani kasvoi iso vanhanajan syreeni ihan talon vieressä ja kukkiva syreeni on minun mielessäni yhtä kuin iloinen ja huoleton kesäpäivä.

Huolettomuutta täällä alkaa ilmenemään muutoinkin kuin vain tuoksumuistoissa. Eilinen kauppareissu oli jotain ihan uutta taas. Maskinaamat olivat jääneet vähemmistöön, käytävillä ei ollenkaan väistelty ja huomioitu sitä vaadittua etäisyyttä, ilmapiiri oli vapautuneempi ja huomattavasti vähemmän ahdistava kuin pari edellistä kertaa. Pihoilla ja pihateillä hengaillaan perheen ja naapuruston kesken, rannalla näkee yhä enemmän väkeä paitsi reippailemassa niin myös etenkin nuorison toimesta porukalla hengailemassa. Taitavat yhä edelleen madaltuneet tartuntamäärät sekä hieman keventyneet rajoitukset nyt toden teolla saada väen rentoutumaan ja hakeutumaan kohti normaalimpaa elämää. Lisäksi nämä oikein kelpoisat kelit eivät ainakaan kannusta pysymään sisätiloissa. Ei vaan enää jakseta huolehtia niin paljon. Jopa ne sisämaan kyliin koronaevakkoon paenneet, etenkin vanhemmat ihmiset alkavat kuulemma saada tarpeekseen ja palailemaan takaisin tänne ihmisten ilmoille asenteella "tuli mitä tuli".