Korona-arki Kroatiassa: Näkyvän vihollisen kimppuun

Ne ovat täällä taas. Nuo pienet viholliset jotka näivettävät ja sairastuttavat, salakavalasti etsiytyvät rakkaisiimme ja sitten alkavat lähes hallitsemattoman invaasion lisääntymällä ja leviämällä. Nuo pienet pirulaiset, tuhohyönteiset puutarhassani. Ompa joukkoon liittynyt isompiakin, jotka lähes hetkessä rouskuttavat lehden jos toisenkin.

Salvia, oregano, timjami ja rosmariini ovat kaikki lehtihyppijöiden hyökkäyksen kohteena. Vastaiskuna on tarrapaperi asennettu vihulaisia vähentämään.

Pieni terassipuutarha on minun suuri iloni, on ollut aina ja näinä päivinä sitä suuremmassa määrin. Siellä kasvavat yrttini, sitruuna- ja oliivipuuni, laakeripensas ja mansikka. Pian alakerrasta tänne ylös nouseva viiniköynnöskin alkaa vihertää tuoden varjoa paahtavalle parvekkeelle. Ja jospa tulee joku kukka-amppelikin taas ilokseni kesän ajaksi. Kummasti saan aikaa kulumaan päivittäin näitä kasveja hoidellessa ja tietysti etenkin yrtit ovat kovasti käytettyjä keittiössä. Siis suuressa määrin niin hyötyä kuin huviakin tarjoaa tuo ruukkupuutarhani. Pidempään julkaisujani tässä blogissa ja tuolla Instagramin puolella seuranneet muistavat ehkä viime kesän taisteluni vallan vaikeiden kilpikirvojen kanssa, töitä se teetti mutta pelastimpa sitruunapuuni ja nytpä se näyttää kiittävän ennätyssadolla, mikäli raakileiden määrästä mitään voi päätellä. Siinä oli sitten lisänä villakirvat, lehtihyppijät ja ihan ne peruskirvatkin. Silloin tällöin joukkoon hilpeään liihottivat jättimäiset, lähes kymmensenttiset heinäsirkat, jotka hetkessä ahmivat vehreitä lehtiä suihinsa. Ei ole helppoa pienpuutarhurin elämä, etenkään kun ihan viimeiseen asti haluan välttää kaikkia myrkkyjä.

Nyt uuden kauden kynnyksellä on taistelumme taas alkanut. Minttupuskassa kirvat jo kiipeilevät ja ne saakutin lehtihyppijät (leaf hoppers, en ole ihan varma esiintyykö näitä Suomessa) eli pienen pienet muutaman millin mittaiset öttiäiset ovat taas aloittaneet tuhonsa yrttipuskissani. Kirvat lähtevät saippuan, öljyn ja veden sekoituksella mutta nuo lehtihyppijät ovatkin sitten vaikeampia. Koska ne eleskelevät yrteissäni, en voi enkä halua mitään rajuja myrkkyjä käyttää. Siksipä oikeastaan ainut toimiva keino on liimapaperi, johon ne tarttuvat hypellessään puskasta toiseen. Keltainen väri tuntuu niitä kovasti houkuttavan ja etenkin kun aina välillä käy käsin niitä vähän ilmaan hätyyttämässä niin nopeasti alkaa liimapinta täyttymään. Vähentämällä näin aikuisten määrää vähentyy luonnollisesti lisääntyminenkin. Villakirvoja olen jo oliivipuusta nyppinyt, sitruunapuuta syynään lähes maanisesti bongatakseni kaikki sitä mahdollisesti uhkaavat vihulaiset. Näin ne kuluvat kotirouvan korona-arjen päivät, konkreettinen tekeminen tuntuu hyvältä ja ulkona puuhastelu poistaa mökkihöperyyden uhkaa.

Eilinen torstai antoi sitä pientä toivon kipinää Kroatian koronatilanteeseen, tänään tuli lunta tupaan. Suomessa lunta taisi monella paikkakunnalla tänään olla ihan kirjaimellisestikin ainakin tuvan ulkopuolella, täällä kylmä isku tuli kuvaannollisesti päivittäisen uusien tartuntojen määrän oltua taas kasvukäyrällä. Juuri julkaistujen tietojen mukaan tässä maassa on nyt 1079 todettua tartuntaa (+68 eilisestä), parantuneita 92 ja menehtyneitä 8. Kelien kaunistuessa on yhä vaikeampi saada ihmiset pysymään sisällä ja välttämään ulkosalla hengailua, eilen rannalla oli jo perheitä leiriytyneinä auringosta nauttimassa vaikkei ihan biitsikeleistä toki vielä iloitakaan. Saapa nähdä miten etenkin tämä rannikon tartuntatilanne tulevina päivinä etenee, pitkäänhän tauti riehui vain tuolla pohjoisessa Istrian ja pääkaupunki Zagrebin alueilla mutta nyt Splitin seutu kirii kovaa vauhtia maan suurimmaksi tartunta-alueeksi. Istrian se on jo ohittanut eivätkä Zagrebin lukematkaan enää ole kaukana.