Piipahdettiin Suomessa, koko jengi. Vajaan viikon reissu meni perhepiirissä ja kesämökkiprojektin parissa rivakasti ja toisaalta varsin tiiviisti, osui monellakin tapaa hyvään ajankohtaan tämä hitusen nopealla aikataululla ilmennyt matkustusmahdollisuus. Tiukukin pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa lentämään, siitä ja koiran kanssa matkaamisesta ylipäätään laitan ihan oman tekstipätkän vielä tulemaan.
Visiitti antoi mahdollisuuden jo vähän havainnoida sitä, mitä ulkosuomalaisena oleminen tarkoittaa. Mitä Suomi merkitsee, mitä sieltä kaipaa vai kaipaako? Mehän emme toki ole niin kovin eristettynä Suomen meiningistä, nytkin tuossa taustalla televisiossa näkyy Huomenta Suomi -lähetys netin välityksellä, Hesarin digiversion lukaisen melkein jopa päivä läpi ja erilaiset kommunikaatiovälineet pitävät kyllä yhteydet hyvin kunnossa. Toki olen huomannut, että esimerkiksi juuri siitä Hesarista en enää kovin kiinnostuneesti seuraa paikallisia asioita vaan enemmänkin ilmiöitä ja isompia kokonaisuuksia. Samaan aikaan Kroatiaa koskevat uutiset muodostuvat yhä kiinnostavammiksi.
Sauna, salmiakki ja ruisleipä, nehän ne on kliseiset jutut mitä suomalainen kaipaa. Meidän kohdalla ne kieltämättä ovat niitä isoja juttuja, joskin ruisleipää ja salmiakkia on ollut täällä kyllä tarjolla hyvin. Toimme niitä mukanamme ja tänne tulleet kommuuniasukkaat ovat täydentäneet varastoja. Sauna sen sijaan on ollut iso puutostilan aiheuttaja, Itävällassa pääsimme sentään löylyihin (siitä sinänsä erikoisesta kokemuksesta voi lukaista täältä) mutta muuten on ollut tyytyminen kuumiin suihkuihin. Etenkin silloin tammi-helmikuun kylmimpinä aikoina oli kyllä muutamaan otteeseen iso ikävä lauteilla lekottelua. Nyt kun kelit ovat lämmenneet ja täällä asunnossa tarkenee hyvin t-paidassa, ei löylykaipuu enää ole niin vakavaoireinen. Vaan kyllä ne puusaunan hämärässä nautitut saunahetket vaan kovin mainioilta tuntuivat, sauna lämpisi joka ilta missä sitten majoituimmekin.
Kroatia taitaa olla Romanian ohella EU:n köyhin jäsenmaa, talous ei täällä kasva juuri ollenkaan ja koulutettuja kansalaisia muuttaa isoja määriä ulkomaille töiden perässä. Tähän täkäläiseen menoon verrattuna Suomi on nykyisessäkin tilassaan hyvinvointivaltio ja ihmisillä menee yleisesti katsottuna hyvin. Siksipä siellä esiintyvä monenmoinen jatkuva valittaminen tuntuu kyllä typerältä, kaiken sen nillittämiseen käytetyn energian kun suuntaisi johonkin tuottavaan niin voisi näyttää paljon paremmalta. Perspektiiviä ja kykyä suhteuttaa asioita tämä kokemuksemme on kyllä lisännyt, toki olemme jo ennen maastamuuttoa matkustelleen paljon eri puolilla maailmaa mikä jo sinänsä on muokannut ajattelutapaamme ja saanut arvostamaan monia asioita ihan uudella tavalla.
Vaan mitä sitten löytyi matkalaukuistamme kotiin palatessa? Sillä se tuntui selvältä, täällä on nyt koti ja kotiin oli hyvä tulla vaikka reissussakin oli mukavaa. Kyllä siellä sitä ruisleipää oli, tyhjensimme Itäkeskuksen Citymarketin hyllyt kaikista Jälkiuunipala-pusseista, pahoittelumme kaikille niille joilta jäi nyt jokapäiväinen leipä saamatta kauppareissumme johdosta. Hapankorppuja pakattiin muutama loota mukaan, se säilyy hyvin ja rouskuu etenkin minun suussani välillä niin kovin makoisana. Tosin sitä kuulemma saa täältäkin tietyistä kaupoista, pitää koittaa etsiskellä. Sitten oli vakuumiin pakattua loimulohta, vähän suklaata ja sitä salmiakkia. Ja kahvia. Täällä tuo suodatinkahvi on vähän haastava artikkeli, kofeiinijuoma kun valmistetaan yleisemmin espressotyyppisesti. Olemme tosin nyt löytäneet erään liikkeen, josta saamme hankittua suunmukaista kahvia, jauhavat pavut siellä pyynnöstämme niin karkeaksi kuin vain koneellaan saavat niin toimii jo melko hyvin tuossa Moccamasterissakin. Vaan taas on juhlamokkaa ja muita Pauligin tuotteita kaapissa, aina välillä on sieltä sitten hyvä keittää suomisumpit.
Erikoisempi artikkeli oli sitten kardemumma. Täältäkin sitä toki saa, mutta niin hienoksi jauhettuna, ettei se nyt vaan kertakaikkiaan sovi pullataikinaan. Maku ei muodostu sellaiseksi kuin pitää ja tumma pulveri värjää koko taikinan epämääräisen näköiseksi. Vaan nyt on useampi putkilo varastossa ja toimmepa sitä tuliaiseksi täällä jo vuosia asuneelle suomalaisellekin. Pitäisiköhän ihan sen kunniaksi laittaa korvapuustitaikina kohoamaan...?
Ja sitten oli maksalaatikkoa. Saarioisten, rusinoilla tottakai. Oikeastaan ostimme nuo herkut jo Suomessa syötäväksi, mutta tuli vähän muuttujia ja jäivät syömättä joten pakattiin nekin mukaan. Ja jestas sentään, miten hyvää se oli, kun kotiin päästyämme pistin nokareen voita pannulle ja siinä paistoin pinnalta pikkaisen rapsakaksi. Ollessamme aiemmin useampien viikkojen lomareissuilla maailmalla, mietimme aina kotimatkalla koneessa, mitä ensimmäisenä söisimme Suomessa. Maksalaatikko oli usein top 3 -listauksessa, pidämme siitä molemmat. Nyt olin jotenkin ihan unohtanut ikävöidä tuota mielipiteitä jakavaa pöperöä, kunnes kaupassa sitä sitten näimme.
Suomi jäi lähtiessämme heräilemään harmaaseen nollakeliin, täällä odotti sininen taivas, aurinko ja reilut parikymmentä astetta lämmintä. Kevät oli viikossa rynninyt taas eteenpäin, ihanaa tuoretta vaalea vihreää on puissa ja maassa yhä enemmän ja eilen kuulin pääskysen viserryksen. Mitä jäin kaipaamaan Suomesta? Jos ei rakkaita ihmisiä lasketa, niin empä juuri mitään. Paitsi ehkä sitä saunaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti