Käytiin tässä päivänä eräänä, tarkemmin ilmaistuna viime lauantaina retkellä. Oikein sellaisella perinteisellä, että oli selässä reppu ja repussa evästä. Suomalaisten retkieväänä on tietty grillimakkaraa ja Turun sinappiakin löytyi. Aurinkoisessa kelissä reippailimme aikamme, kunnes saavuimme melko navakalla otteella puhaltavan tuulen osalta suojassa olevaan pieneen lahdelmaan,. Siellä kokosimme tulipaikan ympärillä olevista kivistä kivisen muurin viereen, kuivat männynneulaset toimivat erinomaisena sytykkeenä ja pian meillä oli juuri sen verran hehkuvaa hiiltä ja pientä lieskaa, että makkarat paistuivat rapeakuorisiksi. Oli muuten hyvää. Olimme jopa onnistuneet valitsemaan kaupan makkarahyllystä sellaisen tuotteen, joka toimi tällä valmistustavalla melkeimpä yli odotusten.
Kiviä riittää niin tulipaikan rakentamiseen kuin moneen muuhunkin. Maasto on täällä Murterissa ja muuallakin lähiseuduilla todella kivistä, lajimääritykseltään lähinnä vaaleaa kalkkikiveä. Käytännössä asia näkyy esimerkiksi lähellä riehuneen maastopalon autioittamassa mäntymetsässä, kun vähäinen pintavarvikko ja muu hentoinen kasvillisuus on palanut pois. Ensin näytti, etti joku on räjäyttänyt valkoisen muovijätelastin pitkin metsikköä, kunnes tajusin kaiken valkoisen olevan kiveä.
Kun täällä siis halutaan jotain kasvattaa, on ensin saatava vähän tuota kivien välissä olevaa maaperää erotelluksi niistä kivistä. Vaan mitä tehdä kaikille niille kiville? Ratkaisuna on useimmiten erilaiset muurit, niitä kiemurtelee kukkuloilla ja teiden varsilla. Monin paikoin esimerkiksi oliivipuut on ympäröity niihen juurelta kerätyillä kivillä, kuten tässä lähimaaston esimerkkitapauksessa.
Tosin on sanottava, että harvoin on tuo muurien sisäpuolelle jäävä alue noin siistiksi siivottu, kyllä siinä yleenvä vähän enemmän erilaista pidempääkin heinikkoa kasvaa. Vaan tuostapa on ahkeran oliiviviljelijän helppo sitten syssymmällä satoa kerätä. Tässä talvikuukausien aikana noita alustoja on siivoiltu siellä täällä ja itse puitakin vähän karsittu eittämättä tarkkojen periaatteiden mukaisesti satokauden antimien maksimoimiseksi.
Itse ihailen noita kivimuureja, ne on kasattu paikoin todella hienosti, pystyreunat ovat täysin suorat aika korkeissakin muureissa ilman mitään muuta rakennusmateriaalia kuin nuo päällekkäin ladotut kivet. Siinä ne sitten ovat seisoneet kenties jo satojakin vuosia kestäen burat ja muut myräkät. Ei ole tehty sortuvaa sekundaa.
Kivestä tehdään täällä aitoja ja muureja muuallekin kuin vain puiden ympärille. Löytyypä talojakin, joissa ulkoseinät on tehty samalla periaatteella, toki sitten noissa alkaa osissa olla jo vähän liisteriäkin kivien välissä. Tässä kuva hyvin ympäristöönsä sulautuvasta mökistä kivimuurien avulla pengerretyllä tontilla. Tuossakin nuo aitamuurit on ihan vain ladottu kivistä ilman sementtiä.
Ei siis ole ihan helppoa täällä tämä maanmuokkaus, yleensä kun kyse on vielä rinnetonteista. Juttelin pari päivää sitten naapurin kanssa, joka kertoi yrittäneensä itse kaivaa pihallaan olevien puiden ympäriltä vähän maata voidakseen laittaa sekaan uutta multaa puidenkin kasvua tukemaan ja kenties jotain pientä istutustakin samalla. Oli tovin takunnut kevyehköllä lapiolla aseistettuna kivikon kanssa, luovuttanut todettuaan vastuksen turhan tiukaksi ja juttutuokiomme aikana siellä olivatkin ammattipuutarhurit tulleet tekemään vähän pihatöitä kunnon välineistön tukemana.
Laitetaan loppuun vielä vähän kiveä, tosin tuossa varsinaisena kuvauskohteena oli kyllä kauniissa kukassa oleva puu. Valkoisina ja erilaisissa vaaleanpunaisen sävyissä kukkivat puut kaunistavat täällä juuri nyt maisemaa ja levittävät monille pörriäisille ja perhosille juhlabuffetin tarjolle. Muutenkin kukkakirjo alkaa olla jo aika lavea, pihoilla loistavat narsissit, esikot, krookukset ja hyasintit, naapurissa näkyi olevan vuohenkilpi kukassa. Ja monet muut oman tunnistuskykyni ulkopuolelle jäävät lajikkeet. Kevättä mennään ja kesää kohti, ovat tulevalle viikonlopulle lupailleet jo parinkymmenen pintaan nousevia asteita auringon kera. Ei huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti