Plitvicen kansallispuistossa vesiputousähkyä hankkimassa

Edellisessä tekstissä kerroin käyneeni siskon kanssa jokiseikkailulla kumiveneellä ja satuttaneeni sormeni. Olin vielä tekstiä kirjoittaessani ihan varma, että kyseessä on vain osumaa ottaneet nivelet eikä mitään ole varsinaisesti rikki. No, väärässä olin. Päädyin näyttämään sormea paikalliseen terveydenhuoltoon kun ei parantuminen oikein edistynyt ja murtumahan siinä on. Olen saanut erinomaista hoitoa ja käynyt jo kahden eri lääkärin pakeilla, sormi on päässyt röntgeniin ja nyt siinä komeilee hieno kiiltävä alumiininen lasta. Ensimmäinen omakohtainen kokemus kroatialaisesta julkisen puolen terveydenhuollosta on siis saatu ja ihan tyytyväinen olen. Kustannusta on tähän asti tullut hurjat 100 kn (eli vajaat 14 euroa) ja tämä siis pitää sisällään kaksi erillistä käyntiä toimistomaksuineen, perus- ja erikoislääkärin tapaamiset sekä röntgenin. Vielä kerran pitäisi kuulemma mennä käymään röntgenissä vajaan viikon päästä, haluavat varmistaa luutumisen tapahtuvan oikein. Kolmen viikon päästä saa lastan ottaa pois ja aloittaa sormijumpan.

Kun mieheni sitten tuli viikon lomalle, päätimme pitäytyä vähän rauhallisemmissa lajeissa. Jo pitkään olimme puhuneet Plitvicen kansallispuistossa käymisestä ja nyt oli sitten aika toteuttaa tuo kohta "Mitä haluaisimme tehdä ja nähdä Kroatiassa" -listaltamme. Plitvice sijaitsee sisämaassa aika lähellä Bosnia ja Hertsegovinan rajaa. Ajomatkaa täältä Splitin kulmilta kertyy vajaat kolme tuntia, joten ihan sellainen piipahduspaikka ei ole kyseessä. Plitvicen kansallispuisto on perustettu jo 1949 ja sen ydin on Koranajokeen muodostunut järvistä ja niiden väliin jäävistä putouksista koostuva alue. Olimme kuulleet monelta taholta paikan olevan käymisen arvoinen, nyt oli aika ottaa siitä selvää ihan itse.

Lähdimme matkaan hieman kuuden jälkeen aamulla, halusimme olla perillä hyvissä ajoin. Lähestyessämme puistoaluetta laskeutuivat pilvet alas ja sankka sumu peitti alleen maalaismaisemat, jotka paikoin muistuttivat hyvinkin paljon Suomen vastaavia. Löysimme kuitenkin lopulta puiston sisäänkäynnille numero 2, joka on täältä etelästä lähestyttäessä lähempänä. Puistoon on siis kaksi sisäänkäyntiä, joista voi varsinaista putousaluetta lähestyä eri suunnista. Auto parkkiin ja lippuluukulle. Vielä nyt liput kustansivat 150 kn (noin 20 eur) per aikuinen, korkeimmat sesongin aikana heinä-elokuussa hinta nousee jo aika huimaan 250 kunaan. Hintaan sisältyy puiston alueella sähköisellä maisemajunalla ja veneellä tapahtuvat kuljetukset, mikäli valittulle reitille niitä osuu. Valmiiksi on suunniteltu ja hyvin puistoon merkitty useita erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka risteilevät järvien ja putouksien ympärillä. Lyhyimmät ovat muutaman kilometrin, siitä voi sitten haluamansa verran pidentää reittiä ja samalla lisätä näkemisen ja kokemisen määrää. Me valitsimme lähtökohtaisesti vajaat 9 kilometriä pitkän H-reitin, joka kattoi mukavasti koko putousalueen mutta päädyimme päivän aikana vielä vähän lisäämään reitin pituutta ja lopulta tepasteltu matka oli noin 14 km. 

Aloitimme yläjuoksun puolelta ja laskeuduimme pikkuhiljaa alemmas. Reitti on suurelta osin puista tehtyä "siltaa", joka kulkee veden päällä. Välillä toki jalkojen alla oli myös ihan kovaa maatakin. Kun alkuun pääsi, oli erilaisten isojen ja pienien putousten määrä ihan käsittämätön. Niitä vain tuli ja tuli reitin edetessä. Välillä rauhoituttiin kulkemalla tyynen järven rantaa pitkin ja sitten taas alkoi kohina kuulumaan. Niin kaunista. Tuli putousäshky.

Puiston korkein putous on aivan viimeisenä alajuoksulla ja meillä siis reittimme loppupäässä. Olihan se hieno, mutta jotenkin sanoisin, että yläjuoksun putousrykelmät sykähdyttivät kyllä enemmän. Lisäksi tuossa vaiheessa päivää väkeä alkoi olla jo meidän mittapuulla ihan liikaa, isot opastetut ryhmät täyttivät polun ja maiseman. Onneksi valitsimme lopuksi maisemajunan sijasta kävelyn ison järven rantaviivaa pitkin takaisin lähtöpisteeseen, siellä oli taas rauhallista ja Tiukukin pääsi pulahtamaan pikku uinnille kirkkaaseen järveen. Ihmisiltä uiminen on kielletty koko puiston alueella, erittäin ymmärrettävästi. Jos edes osa tuhansista puistossa kävijöistä päättäisi virkistäytyä viileässä vedessä, olisi se täys katastrofi ja pilaisi varmasti paitsi vedenlaatua myös alueen ekosysteemiä. Ajatuskin kapeille rantaviivaa kulkeville poluille levittyvistä pyyhe- ja vesileluleireistä kauhistuttaa. 

Lopputulemana todettakoon, että Plitvice on ehdottomasti käymisen arvoinen. Vaikka ajamista vähän kertyykin. Me ajoimme aamulla nopeinta reittiä eli moottorietietä pitkin, mutta palasimme kotiin 1-tietä eli niin sanottua "vanhaa tietä". Se on ihan hyväkuntoinen päällystetty tie, joka kulkee Gračacin, Knin ja Sinjin kautta. Suosittelen tätä vaihtoehtoa, reitillä on hienoja maisemia ja muutenkin vähän eri tavalla nähtävää.

Plitvicen kävijän muistilistana voisi olla seuraava:

* Lähde ajoissa. Perillä kannattaa olla mieluummin viimeistään kahdeksan aikoihin aamulla, puisto aukeaa seitsemältä. Näin välttää pahimmat ruuhkat ainakin osittain ja reitillä voi kulkea omaan tahtiin eikä jonomuodostelmassa tuhansien muiden kanssa. Lupaan, että aikainen herätys kannattaa tässä tapauksessa. Aikainen aloitus korostuu mitä suuremman sesongin aikana olet liikkeellä.

* Kevät, syksy ja talvi. Puisto on auki ympäri vuoden ja itse suosittelisin käyntiä etenkin keväällä ennen sesongin alkua ja toisaalta syksyn ruskan aikaan sesongin jo päätyttyä. Jos matkaat Zagrebiin vaikka sen kuuluisille joulutoreille, mikset piipahtaisi samaan syssyyn rentoutumassa kaupungin vilinästä talvisessa Plitvicessä? 

* Varaa retkeen koko päivä. Älä sovi illaksi mitään erityistä, sillä päivästä tulee pitkä ja kaiken mahtavan ihastelu on loppujen lopuksi rankkaa puuhaa. Ja sille kannattaa varata aikaa.

* Ota hyvät kengät. Vaelluskenkiä ei tarvita, mutta varvastossut voivat olla vähän epämukavat ja liukkaat etenkin epätasaisilla puisilla silloilla. Korkokengät kannattaa ehdottomasti jättää sinne hotellille, lenkkarit tai muut hieman tukevammat kengät ovat hyvät. 

* Ota mukaan juotavaa ja pientä evästä. Alueella on muutama ruokaa ja juomaa myyvä kahvila, mutta ne ovat ruuhkaisia ja toki melko hintavia. Reppuun muutama vesipullo ja vaikka hedelmä ja valmiiksi tehty eväsleipä, niillä pärjää hyvin vaikka kiertäisi pidemmänkin lenkin.

* Nauti näkemästäsi myös ilman kameran linssiä. Vaikka itsekin päädyin räpsimään melkoisesti kuvia, kannattaa tuosta ihanuudesta nauttia paljon myös ihan vaan livenä ja tallentaa niitä mentaalimuistoja kuvien lisäksi. Rentoudu ja hengitä raikasta ilmaa, Plitvice ei ole paikka stressaamiselle vaan luonnon upeiden juttujen ihastelulle ja rentoutumiselle.