Kansainvälinen puutarhajuhla kroatialaisessa maalaiskylässä

Toissailtana, vappuaattona, selailin Facebookin ihmeellistä maailmaa ja silmiini osui Splitin Expat -ryhmässä oleva julkaisu. Siinä oli kyse seuraavalle päivälle suunnitellusta Päivä luonnonhelmassa -tapahtumasta (vapaasti suomennettuna), joka olisi tarkoitus järjestää erään hollantilaisen pariskunnan talolla tuolla sisämaan puolella. Miten en ollutkaan huomannut moista, vaikka siitä oli ilmeisesti viestitelty jo päivien ajan? Koska itselläni ei ollut minkäänlaisia vappupäivän suunnitelmia, kysäisin nopeasti josko mukaan ja etenkin tästä ohi ajavaan yhteiskuljetukseen vielä mahtuu yksi suomalainen kotirouva. Mahtuihan sitä, joten nyt oli vappuohjelma syntynyt. 

Maisemat retkikohteessamme olivat jylhät ja vehreät.
(kuvakaappaus videosta, pahoittelen siitä johtuvaa epätarkkuutta)

Seuraavana aamuna sitten hyppäsin tuolta lähimmältä bussipysäkiltä pikkubussiin, jossa oli jo mukavan kansainvälinen seurue kyydissä. Mukana oli myös eräs brittinainen, jonka olin jo aiemmin tavannutkin yhteisellä kävelyretkellä Marjanin puistossa. Hän osoittautuikin päivän ainoaksi entuudestaan minulle tutuksi henkilöksi. Kurvailimme ensin rantatietä Omišiin ja siitä sitten Cetina-joen vartta kohti sisämaata. Perillä pienessä kylässä odotti isäntäväki ja pikkuhiljaa paikalle tuleva muu vieraskaarti. Kansallisuuksista edustettuna päivässä olivat ainakin USA, Britannia, Saksa, Hollanti, Chile, Italia, Kanada, Venäjä, Kroatia ja piskuinen Suomi minun kauttani. Kenties muitakin, kaikkien ihmisten kanssa jutellessa ei tullut alkuperämaata kysyttä. Kaikkiaan tähän erittäin valloittavaan puutarhajuhlaan osallistui reilut 30 ihmistä, lapsista eläkeläisiin ja kaikkea siltä väliltä. Tarjolla oli vehreää luontoa ympärillä, hyvää ruokaa (erityismaininta indonesialaistyyppiselle maapähkinäkastikkeelle, sitä olisi voinut lusikoida suuhunsa) ja juomaa sekä etenkin sitä iloista seuraa. Pari koiraa kierteli väen keskuudessa ja häkissään kanat ja kukko seurailivat tapahtumien kulkua. Tunnit kuluivat kuin siivillä. 

Isäntäperheen vierastalo, tuttavallisemmin Konoba, toimi juhliemme keskipisteenä.
(kuvakaappaus videosta, pahoittelen siitä johtuvaa epätarkkuutta)

Kansainvälinen yhteisömme koostuu siis täällä syystä tai toisesta majailevista ulkomaalaisista ja toki mukana on muutama paikallinenkin vahvistus, jotka saattavat olla se syy (=puoliso) täällä oleskeluun. Oli mielenkiintoista kuulla eri ihmisten tarinoita siitä miten he ovat tänne päätyneet, mitä ovat täällä kokeneet ja jaoimmekin monta yhteistä kokemusta esimerkiksi kieleen ja kroatialaiseen byrokratiaan liittyen. Jälkimmäisen osalta moni onnitteli kummastellen kerrottuani oman tarinani oleskeluluvan saamisesta, me kun saimme sen vuorokaudessa vietettyämme poliisilaitoksella reilusti alle tunnin eikä kukaan edes kysellyt mitään "haastattelukysymyksiä" tai vaatinut yhtään lisäpapereita leimoineen tai dokumenttien kääntämistä kroatian kielelle (osa papereistamme oli jopa suomeksi). Moni EU-kansalainen on käyttänyt asian parissa huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa, ihan oma tarinansa ovat sitten EU:n ulkopuolelta tänne tulleet. Omanlaistaan vertaistukea tämmöiset kohtaamiset antavat ehdottomasti. Olen itse löytänyt erinomaisen ja osaavan hierojan tämän ryhmän kautta ja monessa muussakin asiassa saa "muualta tulleilta" hieman objektiivisempaa arviota esimerkiksi juuri palveluiden osalta. Paikalliset kun kysyttäessä suosittelevat lähes poikkeuksetta sitä tuttavaa tai sukulaistaan, riippumatta onko kyseinen palveluntarjoaja välttämättä ihan sitä mitä etsitään tai laajemmassa vertailussa kovin korkealla osaamisensa suhteen. 

Hollantilainen isäntäpariskuntamme on siis asettunut pieneen vuoristokylään, rakentanut sinne itselleen talon ja vieraille vierastalon, joka toimikin nyt juhlamme keskipisteenä. He iloitsevat elämästään rauhallisessa ja luonnonläheisessä kylässä vuorten keskellä, paikalliset ovat ottaneet heidät todella hyvin vastaan ja naapurit opastivat nytkin avuliaasti meitä paikalle saapuvia esimerkiksi parkkipaikkojen suhteen. Vaikka paikka on näennäisen syrjässä kapean pienen vuoristotien päässä, on sieltä kuitenkin noin 15 minuutin matka Omišin rantakaupunkiin ja ns. ihmisten ilmoille. Likimain täydellistä, sanoisin. Samaa voisin sanoa koko eilisestä päivästä. Ilma oli juuri sopivan lämmin, hedelmäpuut antoivat mukavaa varjoa ja leppoisa tunnelma siivitti ennestään tuttujen ja tuntemattomien yhdessäoloa. Likimain täydellistä, sanoisin.