Laskeskelin tuossa taannoin, että olen tähän ikään mennessä oleskellut 35 eri maassa neljän eri mantereen alueella. Luku on 36 jos lasketaan Hongkong erikseen eikä niputeta sitä Kiinaan. Mukana ei ole yhtään vain lentokentän transithallin ikkunoista nähtyä valtiota vaan olen näissä jokaisessa oikeasti jalkani maaperälle laskenut ja maata enemmän tai vähemmän ihmetellyt. Jos hieman laskentatavasta ja laskijasta riippuen maailmassa on noin 200 maata, niin oma valloitusprosenttini on täten 18 %. Monta paikkaa on siis vielä näkemättä ja monta unelmaa uusista kohteista odottaa realisoitumistaan. Toisaalta aika monta nuppineulaa maailmankartalta jo löytyy.
Työn puolesta on tullut muutama reissu mutta suurin osa maista ja paikoista on nähty omasta vapaasta halusta johtuen. Matkustaminen on ollut minulle asia, johon on panostettu ja jota varten on säästetty sukan varteen. Noilla euroilla on hankittu todella paljon elämää rikastuttavia kokemuksia, elämyksiä ja muistoja, joihin tulee usein palattua esimerkiksi kuvien kautta ja joita vaalin suurella ilolla. Toisaalta matkoilla on aina myös opittu uutta ja niiden kautta oma arvo- ja ajatusmaailma on kehittynyt tavalla jota kotisohvalla istuen ei millään voisi saavuttaa vaikka katsoisi miten paljon dokumentteja ja uutispätkiä. Maailmankuvani on muuttunut kerta kerralta värikkäämmäksi, enää ei mustan ja valkoisen lisäksi ole vain niitä kuuluisia harmaita sävyjä vaan paljon turkoosia, purppuraa ja kirkasta keltaistakin. Toki edelleen välillä mustalla ja valkoisellakin on tärkeä rooli ja paikkansa spektrin värimallien joukossa.
Asuminen ulkomailla jossain elämämme vaiheessa oli meille mieheni kanssa tullut jonkinlaiseksi tavoitteeksi jo ennen tämän nykyisen elämäntilanteemme alkamista. Siksi päätös olikin sitten helppo tehdä käytännössä yhden puhelinsoiton aikana. Sitä puhelua minä puhuin Vietnamista työmatkalta ja mies täältä Adrianmeren rannalta. Lopullisesti asia ratkaistiin perisuomalaiseen tapaan saunan lauteilla puhelua seuranneena viikonloppuna, ympärillä luminen ja jäinen Suomi. Ehkä Kroatia kohteena ei ollut ihan niitä ensimmäisenä listallamme olleita, mutta ei se toisaalta päätöksen tekemisessä negatiivinenkaan muuttuja ollut. Itselleni täysin uusi maa, en ollut koskaan täällä aiemmin käynyt. Minusta tuli maahanmuuttaja ihan tuntemattomassa maassa, jonka kieltä en osannut ja josta en tuntenut ketään. Kieltä en voi sanoa osaavani vieläkään, mutta ihmisiä tunnen jo paljon.
Jos on matkailu antanut paljon, niin on tämä oikeasti muualla asuminenkin. Sanoisin, että aika monelle tekisi hyvää kokeilla vaikka vain muutamankin kuukauden ajan jos siihen suinkin vain olisi mahdollisuus. Kroatia on kuitenkin Euroopassa ja osa tätä EU-systeemiäkin, tosin välillä vähän omalla tyylillään. Ihan hirmuisen eksoottisesti ei tätä uutta elämää siis aloitettu, ei lähdetty keskelle pimeintä (vai kenties värikkäintä) Afrikkaa tai Kiinan maaseudulle. Paljon on silti erilaista elämisen mallia tullut nähtyä ja koettua täälläkin vaikka kulttuurierot eivät vallan hirmuisia olekaan ja hanasta tulee juomakelpoista vettä. Ei tosin Päijänteen kirkkaan veroista mutta kuitenkin. Monesti olen miettinyt, miten huikea maa Suomi onkaan ja miten onnekasta on olla suomalainen. Ja toisaalta usein myös miettinyt, että miten siellä tuokin asia voidaan sössiä tai tehdä vaikeaksi. Muutama värisävy sinne mustan ja valkoisen väliin on tullut täältä Kroatiastakin, vaikkei passiin värikästä leimaa saakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti