Ruoja ja juoma ovat tärkeitä juttuja. Ihan jo tietysti siksikin, että ilman niitä olisi hetket tällä telluksella aika pian taputeltu. Minulle ruoka on aina ollut paljon muutakin kuin energiaa, olen onnekseni saanut kokea monia upeita makujen, tuoksujen ja visuaalisen ilmeen yhdistelmiä ruokaan liittyen. Tykkään paitsi nauttia muiden tekeleistä, niin myös tehdä itse ruokaa. Harvoin seuraan mitään reseptiä orjallisesti, kerään inspiraatioita ja ideoita joita sitten kokkailen kasaan. Joskus käy niin, että lopputulos on mitä mainiointa, mutten enää välttämättä pystykään toistamaan samaa suoritusta ihan vaan siksi, etten enää muista miten lopputulokseen tarkalleen ottaen päästiinkään.
Täällä Kroatiassa olen saanut oikein ajan kanssa toteuttaa itseäni keittiössä, talvi Murterissa antoi tilaisuuden tehdä ruokaa isommallekin poppoolle päivittäin. Nyt Splitissä olen lähinnä oleskellut yksikseni, joten sellaiset monimutkaisemmat keittiösuoritukset ovat jääneet vähemmälle. Pelkästään itselle ei vaan tule loihdittua samanlaisia aterioita, hyvää ruokaa olen silti syönyt. Sillä yksinkertainen on monesti jos ei nyt parasta, niin ainakin erittäin hyvää. Ja kaunistakin. Syön paljon kasviksia, tänäänkin kauppareissulla ainut liha oli tonnikalaa ja hieman hyvää siivutettua kinkkua. Hevi-osastolta sen sijaan ostoskärryyni pääsi vaikka mitä íhanuuksia: tomaattia, persikoita, luumuja, vesimelonia, sitruunoita ja suosikkiani kyssäkaalia. Myös juustotiski on aarreaittani, hyvää fetaa pitää aina olla jääkaapissa.
Paitsi kaupasta, tarpeita tulee myös lähempää. Pari päivää sitten vuokraisäntäni kiikutti minulle aprikooseja. Tänään palauttaessani lainaamaani viiniköynnösniiniä sain kouraani kolme isoa kurkkua suoraan pensaasta. Ja nuo kurkut muuten maistuvat todella kurkulle, eivät millekään vetiselle kasvihuonetuotokselle. Ovat vähän kuin avomaankurkkuja, mutta kasvavat kuitenkin juurkin korkealle nousevassa kurkkupensaassa. Kun Juhannukseksi leivon karjalanpiirakoita, vien niitä sitten vastavuoroisesti heille maisteltaviksi. Aiemmin ainakin voisilmäpulla tuntui maistuvan.
Vähän tarpeita keittiöön saan myös omalta terassiltani. Sitruunapuun satoa pitänee vielä pari kuukautta ainakin odotella, sitä ennen nautin vain sen kukkien huumaavasta tuoksusta. Yrttipuutarhani voi hyvin ja tarjoaa minulle jo nyt satoa aromien ja tuoksujen myötä. Sen innoittamana tarjoankin tässä nyt pari hyväksi havaittua reseptiä kaikkien halukkaiden inspiraatioksia ja ideoiden tueksi.
Yrttinen tonnikalakasvisleipä 2kpl
Pari oksaa tuoretta tinjamia
Pari oksaa tuoretta curry-yrttiä eli italianolkikukkaa
Pari tuoretta salvian lehteä
Puolikas kesäkurpitsa
Pieni punainen suippopaprika
Pieni purkki tonnikalaa
Pari palaa jälkiuunileipää. Toki mikä vaan leipä käy, mutta kovempi leipä antaa vähän purentavastusta ja tukevan alustan.
Tilkka öljyä, suolaa ja pippuria
Tirauta tilkkanen öljyä pannulle ja nakkaa yrtit sinne. Kuumenna sen verran, että erityisesti tinjami alkaa paukkua. Lisää pilkotut kasvikset ja pyörittele hetki että saavat väriä. Lisää lopuksi tonnikala ja mausta suolalla ja pippurilla. Nappaa yrttien rangat ja salvianlehdet pois, ne ovat tehtävänsä tehneet. Kaada koko setti leipien päälle, myös pannulle jäänyt neste.
Tuolla curry-yrtillä ei muuten ole mitän tekemistä intialaisen currymausteen kanssa, mutta tuoksuu samalta. Saa myös Suomesta ainakin taimitarhoilta, ei ehkä Prisman yrittiosastolta kuitenkaan. Tuoksun perusteella sen omaan yrttitarhaani valitsin ja vasta kun se oli istutettu, aloin tutkia mihin ja miten sitä voi käyttää.
Feta-meloonisalaatti sitruunamelissalla piristettynä
Tämä on helppo mutta ihan järjettömän hyvää. Pilko vesimeloonia, sekaan hyvää fetaa pieninä paloina ja sitten vielä reilusti sitruunamelissan lehtiä. Vielä ripaus mustapippuria ja kas, kesän uusi suosikkisalaatti on valmis. Toimii kuuman päivän piristävänä lounaana tai vaikka grilliherkkujen kyljessä. Kun suuhun laittaa haarukallisen, jossa on kaikkia kolmea pääraaka-ainetta, on siinä kyllä makukombo joka toimii kuin toinen punavihreävalkoinen lengenda, tomaatti -basilika-mozzarella konsanaan.
Tätä salaattia ei kannata tehdä kovin paljon etukäteen ja vain sen verran että tulee kerralla syödyksi. Suolainen feta alkaa irrottaa nestettä vesimeloonista ja säilyttämisen myötä etenkin ulkonäkö kärsii kun sitruunamelissankin lehdet nuukahtaa.
Sitruunaminttumojito (alkoholiton)
1 sitruunan mehu
5-6 tuoretta mintun lehteä
vichyvettä
suolaa
sokeria
jääpaloja
Hierrä mintun lehtiä vähän, jotta niiden maku pääsee kunnolla irti. Älä kuitenkaan pilko niitä, pienet palaset tekevät juomasta hankalan juoda. Laita mintut lasiin, päälle sitruunan mehu, jäitä ja ripaus suolaa sekä sokeria maun mukaan. Täytä lasi vichyvedellä. Sekoita hieman ja nauti.
Tämä raikas alkoholiton juoma syntyi tässä yhtenä päivänä, kun mieli teki jotain muutakin kuin aina pelkkää kraanavettä. Näin sitruunat hyllyllä ja siitä se ajatus sitten lähti. Itse tykkään happamasta, siksi lisään todella vain ihan hippusen sokeria, aina en sitäkään. Mahtava kuuman päivän drinksu ja toki tähän sitten halutessaa voi jotain terävääkin lorauttaa sekaan.
Siinä oli tämän päivän pläjäys. Kun nyt Suomessakin monilla ne yrttipuutarhat kukoistaa, niin käyttäkää niitä innovatiivisesti. Toivottavasti tästä joku sai jotain ajatusta tai kokeili ihan vaan vaikka suoraan reseptin mukaan. Ja aina ei tarvi itse tehdä mitään, voi mennä ihan valmiilla. Kuten vaikka avata pullo paikallista rosèviiniä ja ottaa rennosti. Siis Kipilis! (=yhdistelmä suomen Kippis-termistä ja kroatian vastaavasta Živjeli-sanasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti