Nyt on keskiviikko. Lämpötilat täällä Murterissa painuivat pakkaselle viime torstaina ja ovat siellä yhä. Edes siniseltä taivaalta paistava aurinko ei ole saanyt miinusta väännetyksi plussalle. Tänään ennusteet antoivat jo toivoa, mutta ainakin vielä ollaan pari astetta pakkasella. Pahimmillaan lukemat ovat olleet liki kymmenessä asteessa, eilenkin illalla näytti kuutta. Tässä on mukana ollut myös se todella voimakas bura, rekkoja on kaatuillut, pienempi omaisuus vaihtanut jollei nyt ihan piirikuntaa niin ainakin tonttia tempautuessaan puhurin matkaan. Tuulen nostattama merivesi on jäätynyt rannoilla tehden monista asioista jääveistoksia. Vesijohdot ovat jäätyneet ja puissa killuneet sitruunat, mandariinit ja appelsiinit muuttuneet sorbetiksi. Tämä on ollut vuosikymmeniin pahin kylmäkausi täällä rannikolla, ihan pikkujutusta ei siis ole kyse.
Itse piipahdin tässä välissä pikaisesti Suomessa, kokemassa ne vielä kovemmin paukkuneet pakkaset. Loppiaisena lähtiessämme ulkoilemaan muistutimme lähinnä arktisen retkikunnan jäseniä, kiitos vielä siskolle varustelainasta. Hyvin tarkeni ja sitten pääsikin sisälle lämpimaan ja illalla pihasaunan hellivään lämpöön. Samaan aikaan mies täällä värjötteli koiran kanssa varsin viileässä asunnossa kuunnellen buran metelöintiä ulkona ja nukkuen pipo päässä. Eristämättömät talot eivät pidemmän päälle oikein toimi pakkasilla eikä siinä tuulessa paljon kaminoita sytytelty. Taisivat sentään tuliaisiksi tuomani loimulohi, ruisleipä ja HK:n sininen lämmittää mieltä ja painaa koetut kärsimykset hetkeksi unholaan. Vielä on avaamatta kassistani kaivettu hernekeittopurkki, siitäkin saa sitten lämmikettä kylmyyttä kaikottamaan.
Eilen kävin itse täällä päivän koirakävelyllä, pakkasta viisi ja siihen kostea tuuli päälle. Voin sanoa, että se tuntui pahemmalta kuin loppiaisen ulkoilureissu -26 asteessa. Silloin ei naama jäätynyt läheskään yhtä inhasti, kuin eilen. Kylmyyttä on monenlaista, eikä pelkkä mittarin kertoma info kata ollenkaan koko tarinaa. Onneksi sentään mukana on varustetta näihinkin keleihin, pitkät kalsarit ja kaksikerrostumput torjuvat ulkoista holotnaa ja pitävät kaukaa pohjolasta tulleen maahanmuuttajan lämpimänä. Ja tuulen nyt laannuttua hehkuu kamina kuumana, että tarkenee ilman pipoakin käydä nukkumaan.
Kävellessäni totesin tehneeni viimekertaisen kukkaloistotaltioinnin oikeaan aikaan, ovat kaikki kokeneet karun kohtalon viimeisen viikon aikana. Toivoa sopii, etteivät esimerkiksi hedelmäpuut ole kärsineet pahempaa tuhoa ja ensi kesänäkin saataisiin nauttia niiden sadosta. Onneksi kaupoissa kotimaisia hedelmiä on hyvin tarjolla, aamiaisen vitamiinipommina oli tuorepuristettua appelsiinimehua ja puuron kanssa upean rubiininpunaista granaattiomenaa joka suorastaan tihkui tummaa mehuaan.
Huomenna lähdetään koko jengi reissuun, taas uudenlaista talvea kokemaan. Tullessamme Kroatiaan vajaa pari kuukautta sitten pysähdyimme pienessä itävaltalaiskylässä nimeltään Spital Am Pyhrn. Kerroinkin siitä kirjoituksessani täällä. Nyt on koittanut aika palata kojulle maksamaan kierros tai pari, tavata uudelleen silloin kohdattuja ihania ihmisiä ja eittämättä muutama uusikin hahmo siinä samalla. Sesonki on käynnissä ja kylässä varmasti paljon enemmän eloa ja ihmisiä kuin viimeksi. Mies haikailee pääsevänsä muutaman vuoden tauon jälkeen laskettelurinteeseen ja minä vähän unelmoin maastohiihtoretkestä. Ja upeista talvisista Alppimaisemista. Viikonloppureissumme ajoittumisen sysäävänä tekijänä on kuitenkin se seikka, että lauantaina vaihdan vuosikymmentä jättäen kolmikymppisen elämän lopullisesti taakseni ja siirtyessäni nelikymppisten liigaan. Juhlahumuakin on siis vähän tiedossa, lämpimässä seurassa ulkoilman asteista piittaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti