Huomenna tulee kuluneeksi kaksi kuukautta siitä, kun saavuimme tänne nykyiseen väliaikaiseen kotiimme. Sen kunniaksi tai siitä johtuen otetaan tähän nyt tilannekatsaus tuntemuksista, kokemuksista ja ajatuksista, joita kulunut pari kuukautta on synnyttänyt.
Uusi kotimaa ja ympäristö pyrkii muovaamaan asukastaan kuin meren aallot rannan hiekkaa. Välillä tulee tulee hienoa kuviota kuten tuossa kuvassa, useimmiten aallot vain tasoittavat pinnan päivän jälkien osalta. Toisinaan voimakkaat aallot kasaavat hiekkaa rannalle, toisinaan huuhtovat sitä mukaansa. Useimmiten ne jättävät jälkeensä tuttua tavaraa niin levän, simpukoiden kuin valitettavien roskienkin muodossa, mutta aika ajoin ne jättävät rannalle jotain uutta ja kiinnostavaa. Kuitenkin se ranta on ja pysyy, sen isoimmat kivet eivät huuhtoudu minnekään eivätkä edes muotoudu kuin vasta vuosikymmenten saatossa jos silloinkaan. Riippuu kiven laadusta.
Ihmiset
Ihania. Toistaiseksi täällä kohtaamani ihmiset ovat osoittautuneet todella mukaviksi. Aina ei yhteistä kieltä ole, mutta silti on selvitty enkä ole kokenut mitään negatiivista suhtautumista sen vuoksi saatikka rasismia muutenkaan. Nyt kun ei ole turistisesonki menossa, on meitä ulkomaan kummajaisia täällä kovin vähän ja voi toki olla että senkin vuoksi olemme enemmänkin virkistävää vaihtelua kuin tympivää arkipäivää. Toki olen myös omalla asennoitumisellani ja olemuksellani pyrkinyt osoittamaan olevani se puutteellinen enkä ainakaan missään tapauksessa automaattisesti oikeutettu yhtään saamaani kohtelua parempaan. Minä olen se, joka en puhu heidän kieltään enkä välttämättä ymmärrä heidän tapojaan, mutta parhaani yritän. Ja tähän asti se on tuntunut heille riittävän. Kuten aiemminkin todettua, hymy ja hyvä tahto auttaa tosi pitkälle.
Eniten totuttelemista on ollut etenkin miehellä tuon paikallisen aikakäsityksen kanssa. Me kun olemme tottuneet aika täsmälliseen ja luvattua vastaavaan toimintaan, niin täällä sitä ajatusta on pitänyt kyllä venyttää toisinaan aika paljonkin. "Kroatialainen vartti" on meillä jo ihan käsite. Kun joku vaikkapa puhelimessa lupaa tulla tai palata asiaan vartin päästä, niin se yleensä tarkoittaa ainakin puolta tuntia tai helposti enemmänkin. Eikä täällä todellakaan soitella väliaikatietoja tyyliin "olenkin vähän myöhässä". Minä en tähän ole vielä niin paljoa törmännyt, kun en niin hirmuisesti ole paikallisten kanssa mitään touhuillut mutta paljon olen tästä saanut kuulla.
Kieli
Tästä päästäänkin sujuvasti tähän kielimuuriin ja sen murtamiseen. Kroatia on vaikea kieli ihan kuin varmaan mikä tahansa kieli josta ei alkeitakaan osaa eikä se mitään osaamaasi kieltä muistuta. Nyt voin rehellisesti sanoa, että kaduttaa aikoinaan kovin vähäiseksi jäänyt kielten opiskelu. Siis kielten määrän suhteen. Englantia, ruotsia ja ranskaa on tullut päähän päntättyä enemmän tai vähemmän, vaan eipä olisi ollut haitaksi vaikka ainakin saksaa lisäksi kokeilla. Mutta kun minä oli se kympin (tai pakon edessä ysin) tyttö, eikä opiskelutapani oikein tukenut kielten omaksumista samalla tasolla, niin päätin pitäytyä niissä parempaa tulosta tuottavissa aineissa. Nyt voin rehellisesti sanoa, että näin jälkiviisaana voin todeta, että parempi olisi ollut hyväksyä muutama heikompi arvosanakin ja samalla saada edes alkeita uusista kielistä. Ei tarvitse olla edes lähes täydellinen pystyäkseen kommunikoimaan ainakin auttavasti ja vaikkei kroatian kieli nyt varsinaisesti tainnut olla silloin opiskeluaikoina valikoimissa, niin laajempi kielipohja auttaisi varmasti nyt senkin omaksumisessa. Siis jos elämiään voisi elää uudelleen, niin vahvana suosituksena tämä nuorelle itselleni annettakoon.
Toki täällä on englannillakin ihan suhteellisen hyvin pärjännyt, mutta monessa kohtaa kroatian osaaminen edes jollakin tasolla olisi ollut iso etu. Olen pikkuhiljaa yrittänyt lisäillä sanoja ja sanontoja kommunikointikapasiteettiini, mutta ihan helppoa se ei ole. Toivon Splitiin muuttaessamme saavani arvokasta kielisparrausta niin samassa talossa asuvalta vuokranantajaltamme kuin kaupungissa asuvilta vähän jopa suomeakin osaavilta paikallisilta.
Ruoka ja juoma
Juuri Suomen kansallisruokatittelin saanutta ruisleipää täältä ei saa, mutta muuten menee ihan mukavasti. Kevytruokia täällä ei syödä, jauhelihakin on niin rasvaista että pannulle kertyy Suomessa totutun veden sijasta varsin miehekäs määrä sulanutta rasvaa. Myönnän kyllä vähän ottavani sitä siitä pois esimerkiksi jauhelihakastiketta tehdessäni. Kasviksia on sitten vastapainoksi tarjolla laajalla skaalalla ja edullisesti. Kaikenmoiset kaalit ovat nyt isossa roolissa, samoin sitrushedelmät kuten appelsiinit sekä ihanat omenat. Kotimaisia tottakai.
Täällä ovat voimissaan erikoisliikkeet, eli lihaa saa lihakaupoista ja leipää leipäkaupasta, ne hedelmät ja vihannekset löytyvät parhaimmillaan omasta puodistaan. Ja sitten tietysti on suoraan tuottajilta saadut tuotteet, kuten meillä nuo kalat suoraan kalastajalta. Toki isoissa supermarketeissa on ihan hyvät valikoimat näitä kaikkia, mutta erityisesti lihatuotteiden osalta olemme huomanneet usein tuotteiden saatavuuden kanssa vähän haasteita. Hyllyt saattavat usein iltasella loistaa tyhjyyttään esimerkiksi sen jauhelihan tai broilerin suhteen. Aina ei siis kauppareissun jälkeen syödäkään sitä, mitä ostoslistaa tehdessä oletettiin syövämme tai sitten pitää poikea toisenkin kaupan kautta tarkistamassa tilanne. Olemme kuulleet valikoiman parantuvan turistisesongin myötä, silloin saatavilla on monia sellaisiakin tuotteita, joita täällä paikalliset eivät osta mutta joita turistit kaipaavat ja ovat tottuneet käyttämään. Täällähän lomailijat asuvat paljon huoneistossa hotellien sijasta ja siten myös käyttävät paljon ruokakauppojenkin palveluita kokkaillessaan vähintäänkin osan aterioistaan itse. Ravintoloissa ei olla ihan hirveästi käyty, ihan jo siitäkin syystä että suurin osa niistä on kiinni näin sesongin ulkopuolella. Niiden osalta palaan siis paremmalla kokemuspohjalla asiaan tuonnempana.
Kroatian oma ruokakulttuuri saa vaikutteita paitsi slaavilaisesta keittiöstä erityisesti sisämään osalta, mutta etenkin täällä rannikolla toki välimerellinen ruokavalio vaikuttaa vahvasti. Italian keittiö on antanut omia erikoisuuksiaan tänne ja vastaavasti täältä Kroatiasta on vaikutteita imetty myös tuonne Adrianmeren toiselle laidalle.
Vesi on meressä kirkasta, kirkkaampaa kuin juuri missään Välimerellä. Suolaista se on, sen on Tiuku todennut jo monesti yrittäessään sitä janoonsa lipaista. Hanoista tulee suolatonta ja juomakelpoista vettä, mutta todella kalkkipitoista. Siis todella. Olen Suomessakin tottunut aika kalkkiseen veteen, mutta se ei ole kyllä mitään verrattuna täällä kokemaani. Maaperä muodostuu pitkälti kalkkikivestä, joten ihmekös tuo sitten, että sitä on myös veteen liuenneena. Siksipä juon hanaveden ohella myös pullotettua vettä, vaikkei se sitä ekologista vaihtoehtoa edustakaan.
Viiniä täällä tuotetaan ja toki myös kulutetaan. Varmasti jossain vaiheessa tulen tekemään ihan oman kirjoituksen maan viinikulttuurista kunhan kerkiän siihen paremmin perehtymään. Viini on täällä kuten monissa Välimeren maissa ihan perus ruokajuoma, jota luonnollisesti saa ihan perus ruokakaupoistakin. Ja ihan ruokajuomahintaan. Olemme löytäneet muutaman hyvän punaisen perusviinin, mutta paljon on kokeiltavaa jäljellä sillä saralla. Kesäksi tietysti pitää kartoittaa myös joitakin hyviä valkoisia mukavasti viilennettynä juotaviksi.
Olutta täällä on myös tarjolla hyvällä hintalaatusuhteella. Kuten jo aiemmin todettua, en itse olutta juurikaan juo, joten siitä ei ole kovin paljon sanottavaa. Haastattelen asiaan paremmin perehtynyttä miestä ja kenties joitakin muitakin tuopista tykkääviä jossakin välisssä parempaa sepustusta varten.
Ympäristö
Luonto on tarjonnut täällä paljon elämyksiä. Kun aamuisin voi katsoa maisemaa, jossa taivasta vasten kohoavat kauampana vuoret ja niiden edessä sininen meri tarjoten kontrastia kylän oransseihin tiilikattoihin, niin ei voi kun tykätä. Kävelylenkit rantakallioilla tai oliivipuulehdoissa antavat mielenrauhaa ja kaunista katseltavaa. Korkeuserot puolestaan haastavat liikkujan, kivikkoisessa maastossa saa välillä olla tarkkana askeltensa asettelussa. Sohjossa ei täällä rannikolla kuitenkaan ole tarvinut kahlata eikä pääkallokelejä pelätä vaikka harvinainen pakkasjakso taannoin paikkoja hyydyttikin. Ulkoilukelit ovat siis olleet oikeastaan koko ajan mitä parhaimmat, välillä vaatetta on pitänyt vain laittaa päälle vähän enemmän.
Kroatiassa on useita kansallispuistoja, joissa alueellista luontoa voi ihailla ja sitä suojellaan. Kovasti on kuitenkin vielä tekemistä tämän kauniin luonnon suojelemiseksi ja pitämiseksi upeana. Jätehuollon osalta jo aiemmin mainitsemani kierrätys on täällä vielä kovin kaukana Suomen systeemistä. Olemme sentään löytäneet keräyspisteet muovipulloille ja lasille, mutta esimerkiksi biojätteen tai metallin osalta ei vaihtoehtoja tunnu olevan. Rautakaupoissa en ole komposteja nähnyt, kovasti sellaista havittelisin etenkin kun siirrymme seuraavaan asumukseemme. Pitää siellä selvitellä asiaa lisää. Uskon ja toivon, että täälläkin ympäristöajattelu ja -tietoisuus kehittyy sukupolvien vaihtuessa, ihan niinkuin se on kehittynyt Suomessakin.
Kaupunkinäkymät ovat paitsi pittoreskeja vanhojen kivitalojen rivistöjä, myös huomattavasti vähemmän visuaalisesti vaikuttavia romujen ja viimeistelemättömien tai ränsistyneiden talojen täyttämiä. Meillä on tuossa viereisellä tontilla hyvä esimerkki: taloa on saamamme informaation mukaan ilmeisesti alettu rakentaa ennenkuin välttämättömänä pahana pidetty rakennuslupa on ollut takataskussa. No sitten kävikin niin, ettei lupaa odotuksista huolimatta irronnutkaan. Mahdollisesti asiassa saattoi vaikuttaa se pieni yksityiskohta, että sokkeli taisi vähän lipsahtaa naapuritontinkin puolelle. Joten kas, siinä seisoo nyt tiilistä rakennettu kolmikerroksinen talon runko. Sitä ei saa siihen tehdä, mutta siinä se kuitenkin on eikä ilmeisesti ketään kiinnosta tai ole määrätty sitä pois purkamaankaan. Tontti on siis hylätty ja siihen on alkanut kertyä kaikenmoista roinaa pienistä naapuritalojen pihoilta peräisin olevista rakennusjätekasoista lähtien. Saapa nähdä, koska joku puuttuu asiaan vai puuttuuko koskaan. Tämä on kuitenkin muutoin asuinalueena varsin siistiä ja hyvin hoidettua pientaloaluetta.
Loppulauselma ja julkistus
Tähän asti kaikki on siis sujunut aika mukavasti. Koti-ikävää Suomeen en ole kokenut, siellä olevia ihmisiä toki kaipaan. Meillä on vielä edessä suurin osa paikalliseen byrokratiaan liittyvistä kommerverkeistä, kuten vaikkapa pankkitilin avaaminen, mutta niiden suhteen aloitamme ihmettelyn muutettuamme pysyvämpään osoitteeseen tuossa noin kuukauden kuluttua. Pintaraapaisuhan tämä kaksi kuukautta vielä on, monessakin mielessä se todellisempi täällä eläminen alkaa sitten muuton myötä.
Henkisesti olen kokenut tämän tulleen tarpeeseen. Vaikka päivät ovatkin olleet yllättävän täysiä, on tässä myös ehtinyt miettimään monia asioita. Mielessä alkaa hahmottumaan se, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ja erityisesti mitä en halua tehdä. Sitä kun alkaa olemaan tässä odotetun eliniän puolivälin paikkeilla, niin yhä enemmän huomaan miettiväni sitä, millaisen elämän haluan ja tässäkin kohtaa: millaista en halua. En halua "Sitku - Mutku - Voiku" -elämää.
Sitku olen eläkkeellä. Sitku asuntolaina on maksettu.
Mutku nyt mulla on vakaa työpaikka. Mutku mitä jos sairastun tai tapahtuu jotain muuta ikävää?
Voiku olisi silloin lähtenyt. Voiku olisin silloin uskaltanut.
Ja sitten se julkistus. Kaikuja ja kiekuja on nyt myös Facebookissa. Tervetuloa tykkäämään ja seuraamaan. Jakaakin saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti