Lauantai oli täällä Kroatiassa merkkipaalu epidemian suhteen. Ensimmäinen tautitapaus todettiin maassa 26.2. ja 24.5. koitti se päivä kun uusia tartuntoja oli pyöreä nolla. Eilen listattiin yksi, viimeisen reilun viikon ajan ollaan pysytty selvästi alle kymmenessä per päivä. Menehtyneitä on eilisen tiedon mukaan 99 eli silläkin saralla täällä on ainakin tästä ensimmäisestä aallosta selvitty huomattavasti kevyemmin kuin monessa muussa maassa. Kroatiassa oli eilen vain 118 aktiivista tautitapausta kun kaikenkaikkiaan 2244 todetusta tartunnasta vähennetään parantuneet ja menehtyneet. Siinä numerodataa tähän viimeiseen varsinaiseen koronatekstiin.
Kävin todella pitkästä aikaa Splitin keskustassa lauantai-iltana. Lähdimme Vapun kanssa vähän katsomaan ihmisiä ja menevämpää elämää kuin mitä täällä Podstranassa on tällä erää tarjolla. Ja ihmisiä myös nähtiin. Sataman viereinen puisto kuhisi väkeä, oli jos jonkinmoista piknikkiä ja muuta kaveriporukkaa, taisipa olla jotkut synttärikekkeritkin päätellen koristeluista ja herkkuja notkuvasta retkipöydästä sekä isosta joukosta sinne tänne kirmaavia lapsukaisia. Rantabulevardilla ihmisiä kuljeskeli myöskin sankoin joukoin, pehmeän lämmin ilta oli selvästi houkutellut ihmiset ylös ulos ja liikkeelle. Moni oli varmasti vain kävelyllä katselemassa ihmisiä ja elämää kuten mekin, tapaamassa ystäviä ja iloitsemassa tuosta paikallisten olohuoneesta. Kahviloiden terasseilla väkeä riittä myös, olihan se lopulta myös itse pysähdyttävä lasilliselle ihan vaan koska se oli mahdollista. Yhtään kasvomaskia en nähnyt. Kaikki vaikutti ihanan normaalilta paitsi että turisteja joukossa oli vain nimeksi. Silloin ja siinä, raikkaan valkoviinilasillisen äärellä viereisten pöytien puheensorinaa kuunnellessa ja ohikulkevia ihmisiä katsellessa päätin, että nyt saa korona-arki riittää.
Mitä se arki sitten on? Meillä palattiin omalta osaltaan myös yhdenlaiseen arkeen viime viikolla, kun merimiehen muija jälleen jäi rannalle miehen lähtiessä sinne ulapalla. Vielä jää nähtäväksi, millainen kesä tästä tämän asian suhteen tulee, kuinka paljon työ miestä merelle vie, mutta joka tapauksessa tämä on se toinen puoli arkeani johon toki on jo totuttu vuosien varrella. Kesän ajan aamulenkki starttaa ennen seitsemää välttyäksemme pahimmalta porotuksesta. Toistaiseksi Vappu herättää viimeistään kuudelta, joten siitä sitten rivakasti reippailemaan. Aika mukavasti tuo pikkuinen jo tepsuttaa menemään, toki aina välillä pitää vain istua ja ihmetelläkin. Ja napata suuhun ihan kaikkea mahdollista. En edes halua tietää, mitä kaikkea olen sieltä pienestä kidasta ulos kaivanut kun etenkin tuolla rannalla nyt vaan on vaikka mitä "ihanaa" kuollesta kaloista kuivuneisiin pikkurapuihin ja grillatun kanan jämistä käytettyihin puhdistusliinoihin.
Tänään otetaan ohjelmistoon myös maanantain Marjan-retki, eli ihan tuota pikaa auton nokka suuntaa kohti Splitiä ja tarkemmin sanottuna Marjanin metsäistä puistoaluetta. Tiukun kanssa meillä oli etenkin kesäisin aika vahvana tapana aina maanantaisin käydä siellä päiväretkellä ja tänään pääsee Vappukin ensimmäistä kertaa ihmettelemään tuon metsän haisuja ja ihmeitä. Toivottavasti myös muutama mukava koirakamu tavattaisiin, niin tulisi niitäkin kokemuksia lisää. On myös mielenkiintoista nähdä, miten Marjan alkaa toipumaan siellä viime vuonna tehdyistä rankoista hakkuutöistä, joiten tavoitteena on päästä eroon haitallisesta mäntyjä tuhoavasta ötökästä. Selvää on, että moneksi vuodeksi puistoalue on laajalti menettänyt sen ihanan varjoa antavan ominaisuutensa kun niin iso osa puista jouduttiin kaatamaan, mutta on siellä kuitenkin vielä jotain jäljelläkin. Viime kerrasta onkin aikaa, empä muista onko tämän vuoden aikana käyty kertaakaan.
Tämmöistä tänään, seuraavalla kerralla sitten toivottavasti vähemmän koronaa ja enemmän elämää. Kenties myös hieman haaveilua ja tulevan odottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti