 |
| Purkillinen pientuottajan akaasiahunajaa, makeaa ja hyvää. |
Niin se aika mataa. Puolitoista kuukautta ehti vierähtää siitä, kun viimeksi näppäimistöllä sormia tanssitin tänne kirjoittaakseni. Elämä jatkui silloin ja jatkuu edelleen. Tässä välillä kesä tuli toden teolla ja koronakin palasi kiusaksemme. Kroatian osalta epidemia painettiin jo nollaan, mutta rajojen auettua ja turistien alkaessa virrata maahan valui mukana myös näkymätön kiusanhenki, lähinnä Serbiasta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Vaan kuten todettua, elämä jatkuu tässä uudessa normaalissa eikä tilanteen muuttumista juuri mistään huomaa. Julkisiin kulkuvälineisiin määrättiin maskipakko, mutta eivätpä edes kaikki kuljettajat näytä sitä noudattavan matkustajista puhumattakaan. Pahiten uusi aalto on iskenyt pohjoiseen ja itään, täällä Dalmatiassa uudet tartunnat ovat olleet vielä vähäisempiä mutta lisääntyvät taatusti Euroopan rajojen avautuessa ja etenkin lentoliikenteen vilkastuessa.
Meillä päivät matavat omalla painollaan, mies on taas aika paljon poissa kotoa työnsä takia ja merimiehen muija kotona. Vapun kanssa puuhastellaan monenmoista, Päivät alkavat aamuisin parin tunnin lenkillä ennen auringon nousua vuorten takaa. Kun ei lämpötila yölläkään painu edes lähelle pariakymmentä ja päivisin nakuttaa reippaasti päälle kolmenkymmenen, niin aamun aikaiset tunnit ovat ne aktiivisimpaan toimintaan sopivimmat. Silti hiki virtaa, kun noille rinteille polkuja pitkin kiipustaa. Suorittamismeiningillä ei mennä, välillä pysähdellään ihmettelemään tai etsimään sitä parasta pureskelukeppiä. Päivät pysytellään varjossa, pari kertaa olen biitsillä käynyt vähäsen rantaelämää kokeilemassa, mutta merivesi alkaa olla jo niin lämmintä ettei sekään enää kauheasti virkistä. Hiki on pari minuuttia maalle kapuamisesta jo taas pinnassa.
Vapusta on kehkeytynyt ihan mahtava kaveri, olen siihen niin kovin tyytyväinen ja onnellinen tuosta otuksesta. Se rakastaa ihmisiä ja on täysin kietonyt pikku tassujensa ympärille sankan joukon väkeä lähiseudulla. Hyviä koirakamuja on myös löytynyt, semmoista reipashenkistä painitouhua saadaan usein aikaiseksi. Nämä kuumat päivät meinaavat pikkuisen viipottajankin uuvuttaa, onneksi on viilennysmatot ja -kauluri, niiden tuoman hyödyn on Vappu hyvin tajunnut. Yhdessä on käyty jo kahviloissa ja ravintelissakin, hyvin käyttäytyvä koira on tervetullut molempiin. Vielä riittää pennulla maailmassa ihmettelemistä, kuten nyt vaikka eilen iltapissiulkoilulla vastaan tullut siili. Vähän iski harmistus, kun en antanut perään lähteä piikkipallon jatkaessa taaperrustaan yön pimeyteen.
Lentäen ei paljoa väkeä tänne vielä pakkaudu, mutta teitä pitkin kylläkin. Saksalaisia ja muita lähimaiden asukkeja virtaa tasaiseen tahtiin ja se alkaa kyllä näkyä katukuvassakin. Vaikka rannalla jo väkeä alkaa olla melko paljon, saavat täällä nyt lomailevat nauttia poikkeuksellisen hyvistä olosuhteista: ei ole liikaa väenpaljoutta nähtävyyksillä eikä siellä rannallakaan, saapi mennä omaan tahtiin. Ainoastaan toisinpaikoin liikenne alkaa jo takkuamaan helposti ruuhkautuvilla osuuksilla, pitää koittaa omat menemiset miettiä niiden pahimpien ruuhka-aikojen ulkopuolelle.
Istuin vuokraemännän kanssa tänään aamupäiväkahvilla, lapset viihdyttivät Vappua tai ehkä enemmän toisinpäin. Annoin samalla vuokrarahakirjekuoren ja sain purkillisen akaasiahujanaa, jota he olivat hankkineet omilta kontakteiltaan. Puissa kypsyy mehevät persikat, puskissa tomaatit ja oma sitruunapuu kypsyttelee tuolla terassilla ennätyssatoa. Sellaista se elämä täällä Adrianmeren rannalla juuri nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti