Korona-arki Kroatiassa: Paketti saapui Suomesta ja virus Ruotsista

Alakerrassa jollakin on nokkahuilu tai joku kukkopilli nyt kuitenkin. En ole nähnyt mutta kuulen kyllä. Sävelkulku ei ole parissa päivässä kehittynyt merkittävästi, mutta sinnikkyyttä riittää. Jään siis odottamaan jotakin tunnistettavaa melodiaa tai vaihtoehtoisesti sinnikkyyden sammumista.

Eilen paikallinen Posti-Pate toi reissussa aikalailla rähjääntyneen paketin eikä ihme, olihan se reissu näköjään kestänyt kolme viikkoa välillä Helsinki – Podstrana. Toisaalta, saimme pari päivää sitten kirjeen tuolta hieman pohjoisemmasta Kroatiasta ja senkin kulku kesti saman kolme viikkoa. Eli ei se matkan mitta vaan täkäläisen postisysteemin kiemuraiset koronakoukerot. Sanottakoon, että nopeimmillaan posti Suomesta on saavuttanut meidät neljässä päivässä, pisimpään väliä kulki vuosi sitten siskoni lähettämä kirje neljän viikon ajan. Eilinen paketti piti sisällään lukuliitteeseen käärityt littaan menneet, mutta sisältönsä säilyttäneet kuivahiivapaketit, jotka ihana kälyni oli minulle lähettänyt kuultuaan haasteistani löytää hiivaa täältä tyhjäksi ostetuista hyllyistä. Kiitos vielä kerran, kylläpä nousi sämpylätaikina komeasti ja uunista tuli niin pehmeitä ja meheviä leipäpalleroita että. Vinkkinä muuten, että kokeilkaapa laittaa sämpylätaikinaan vähän kuivattua sipulia, sitä mitä hodareihinkin sirotellaan. Antaa tosi hyvän maun ja pehmenee leivässä niin, ettei suutuntumaa oikeastaan jää. 

Kroatian korona-arki matelee eteenpäin, maanantaina saavat terassinsa avata kahvilat ja ravintolat sekä ostoskeskukset. Jopa nuo rantaravintelit ovat alkaneet pikkuhiljaa putsailla talven pölyjä ja ilmeisesti suunnittelevat avaamista jos ei nyt vielä maanantaina niin jossakin kohtaa kuitenkin. Viime vuonna aukesivat reippaasti huhtikuun puolella, joten ero on selvä. Selvä on ero myös tuolla rannalla muutenkin. Normaalisti siellä jo moni matkailija lekottelisi auringossa pintaväriä parantelemassa ja hieman arkaillen ehkä pulahtaisi välillä kirkkaan meren vielä hitusen viileään veteen. Vaan nyt puuttuvat ulkomaiset turistit, vähälukuiset rantapäivän viettäjät ovat paikallisia tai täällä enemmän tai vähemmän pysyvästi oleskelevia ulkomaalaisia. Tokihan hekin ehkä sitten mielellään nauttivat virvoittavaa välijuomaa tai lounasta, joten josko riittäisi ravintoloille asiakkaita ainakin jollakin tasolla. Ja kovasti täällä elätellään toivoa ainakin naapurimaiden lomailijoiden saapumisesta jossakin vaiheessa. 

Eiliset päivittäiset tautitapausluvut herättivät täällä melkoista polemiikkia. Pitkään yksinumeroisina pysyneet määrät pomppasivat eilen lukuun 36, kun tapaus Brac lävähti käsiin. Tarina ja virallisetkin tapausselostukset kertovat, että yksi saarelainen oli Splitissa sairaalahoidossa jonkin muun kuin koronan vuoksi. Häntä ei jostain syystä testattu ennen kotiin lähettämistä ja kappas vaan, Covid-19 siellä sitten olikin. Luonnollisesti sairaalasta kotiutunutta kävivät kaikki sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet tervehtimässä ja näin oli uusi viruslinko syntynyt. Nyt mietitään jopa, pitäisikö koko saari asettaa karanteeniin eli kaikki liikenne sinne ja takaisin pysäyttää. Ainakin vielä näyttäisi lautta tuolla merellä kulkevan, joten koittanevat viranomaiset ilmeisesti muutoin saada tuon epidemiapesäkkeen hallintaan. Kyseessä oli kuitenkin terävä muistutus siitä, että tauti on ja pysyy eikä siitä eroon päästä ennen kuin saadaan rokote- tai laumasuoja aikaiseksi. Molemmissa tapauksissa taitanee kestää vielä kotvanen. Vaan millaista tämä elämä onkaan tuon kotvasen kuluessa…? Tänään uusien tapausten määrä oli muuten 15, joista viisi on Ruotsissa työskennelleitä kotiin palanneita heppuja. Että sillä lailla saatiin vähän skandinaavista viruskantaakin tänne. 

Meillä arki on melko koronavapaata siinä mielessä, että tällä erää se aika vähän meihin vaikuttaa. Päästään täällä liikkumaan oikeastaan mitä tarpeen on, miehellä on työnsä puolesta läänienkin välinen kulkulupa eli pääsee vielä laajemmalti kulkemaan. Vappu rytmittää omalta osaltaan etenkin minun päiviäni, pentukoira kun nukkuu vielä useat päikkärit ja niiden jälkeen kipaistaan sitten aina ulkosalla vähintään pisut tekemässä. Hyvin on tuokin homma jo hallussa. Hampaat kokeilevat ihan kaikkea ja niimpä hereillä ollessaan Vappu vaatii aika jatkuvaa valvontaa että ehtii ajoissa estämään suurimmat sekoilut ja tarjoamaan hyväksytympää kohdetta kaluamiselle tai muulle retuuttamiselle. Sama totuus pätee kuin lapsiinkin: jos hereillä oltaessa on liian pitkään liian hiljaista, on aina syytä tarkistaa mitä tällä kertaa on keksitty. Vaan on se silti ihana.