Toukokuussa tulivat kirsikat, siten perässä mansikat. Kesäkuulla kypsyivät samettisen pehmeät aprikoosit, persikat ja nektariinit, heinäkuu toi viinirypäleet ja vesimelonit, nyt elokuussa hehkuvat syntisen violetteina luumut ja puista putoilevat sokeria tihkuvat viikunat. Seuraavaksi odotellaan sitten keltaisia sitruunoita, mandariineja ja appelsiineja. Hedelmien satokalenteri Kroatiassa on hehkuvan värikäs, tuoksuva ja mehevän maistuva.
Sain tänään kotiovelle toimitettuna kahdeksan kiloa viikunoita. Ne tulivat vuokraemännän veljeltä, tänään poimittuja, luomuversioita ja niin kypsiä kuin olla saattaa. Vaihdoin lennosta päivän siivoussuunnitelmani viikunaversioon. Onneksi olin eilen pessyt pyykkiä, joten kuivausteline oli vapaa ja vailla varauksia seuraaville päiville. Siispä viikunoita grillivartaisiin ja niissä siihen kuivaustelineelle. Olin kehitellyt tämän metodin kuivaustavaksi jo aiemmin tilattuani nuo kahdeksan kiloa. Siinä ovat ilmavasti ja saan siirrettyä tarpeen mukaan koko satsia tuolla parvekkeella. Viikossa pitäisi lopputuloksena olla hyvin säilyviä aurinkokuivattuja sopivan sitkeitä herkkupaloja. Pitää vaan muistaa pyyhkiä ne kuivaustelineen vaijerit, saattaa hitusen olla niissäkin tahmaista makeutta tämän projektin päätyttyä...
Noin kolmannes satsista päätyi pilkottuina kattilaan, ne kaikkein kypsimmät ja pehmeimmät. Sekaan vähän sokeria ja liesi päälle. Noin tunnin keittelyn ja sauvasekoittimen nopean päräytyksen jälkeen minulla oli purkitettavaksi hyvä satsi hilloa, jolla kelpaa sitten syksyn ja talven iltoina herkutella vaikka juuston kera. Tähän kohtaan varoituksen sananen: kiehuva kupliva hillo plomsauttelee ilmoille vaarallisia täsmäaseita, jotka paljaalle iholle laskeutuessaan eivät tunnu mukavilta. Ahkera sekoittaminen ehkäisee pahimpia iskuja, suojalasit ovat melkein suositeltavat.
Pitää testata tämä tuotos myös aamun kaurapuuron makeuttajana, terveellisempää ainakin kuin ahtaa kaikki purkit juustojen kanssa. Saattaapi tuosta riittää vähän tuliaisvietävääkin, kun ensi viikolla singahdamme Suomessa käymään.
Parhaita nämä pallerot ovat kuitenkin tuoreeltaan. Täällä yleisimmin esiintyvä lajike tuottaa kypsinä vaaleanvihreän kellertäviä ja sisältä rusehtavan punaisia herkkupaloja. Ne näyttävät siis vähän erilaisilta, kuin Suomen hedelmätiskeillä nähdyt violetin väriset lajikumppaninsa, tosin kyllä täälläkin olen muutamia puita tummilla versioilla nähnyt. Viikuna on ainakin joissain lähteissä tituleerattu maailman makeimmaksi hedelmäksi, sen kuivapainosta peräti 70 % on sokeria. Ei ihme, että sitä tihkuu tuoreista malleista kiiltävänä nesteenä ulos ja syöjällä on sormet tahmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti