Pari muuttujaa on taas pätkähtänyt keskellä elämämme juoksupyörää jossa pinkominen on näissä helteissä aikamoista hommaa muutenkin. Tässä on ihan tosissaan saanut välillä laskea kymmeneen ja keskittyä katsomaan eteenpäin pyyhkien aurinkolaseista negatiivista muuttujahöttöä ja pyrkiä saamaan linssit taas positiivisempaan sävytykseen. Siispä tähänkin kuvituskuvaksi rauhoittavaa rantamaisemaa kuunsillalla varustettuna.
Case Polvi on edennyt monen mutkan kautta siten, että täällä sitä ei operoida. Kävin juuri aamulla klinikalla (mies kun on taas poissa maisemista) keskustelemassa aiheesta viimeisen kerran. Kaiken toimittamamme dokumentaation jälkeen määrittelivät miehen niin riskaabeliksi tapaukseksi, ettei päiväkirurgisella klinikalla uskalleta hoitaa. Ei ole siis operaatiota huomenna. Tässä sopassa vasta mausteita ja ilmeisesti niitä kokkejakin riitti ihan liiaksi, kauheasti väärinkäsityksiä ja epäonnisiakin tapahtumia joiden lopputuloksena me asiakkaina olimme päätyneet täysin erilaiseen tilannekuvaan ja näkemykseen tapahtumista kuin vastapuoli. Kyyneleiltäkään ei ole tässä tarinassa vältytty ja useampi turhautuneisuuden täyttämä hetki on koettu. Eilen minut heitettiin reilun kahden tunnin odottelun jälkeen ulos klinikalta yrittäessäni saada selvyyttä ja selityksiä, siitä kimpaantuneena kirjoitin kohtuullisen terävän sähköpostin putiikin johdolle. Sain paikalliselta ystävältämme ohjeen olla "vähemmän suomalainen" tämän asian hoitamisessa, eli kovemmat äänenpainot ja uhkailu käyttöön. Tänään käytiin sitten oikein asiallinen reilun tunnin keskustelu, jonka lopputuloksena ymmärrän ja hyväksyn tilanteen jossain määrin paremmin. En täydellisesti, mutta paremmin. Myös vastapuoli koki ahaa-elämyksiä juttutuokiomme myötä ja oppimisprosessi ainakin asiakaslähtöisemmän palveluprosessin muodostamisessa nytkähti varmasti eteenpäin.
Paikallisen terveydenhuoltojärjestelmän jatkokäytön sijaan singahdammekin nyt sitten elokuun lopulla koko jengi nauttimaan Suomen raikkaasta ilmasta ja hoitamaan polven kuntoon. Josko viimein tämä seuraava sovittu operaatioaika pitäisi ja asialle saataisiin tavoiteltu loppuratkaisu. Ja polvi kestäisi joten kuten sinne asti.
Muiden muuttujien ohella olemme tosiaan viime päivät aloittaneet aamumme aikaisin, ennen auringon kapuamista noiden vuorten takaa. Puolentoista tunnin lenkkireittimme sisältää reipasta ylä- ja alamäkeä, hien siinä saa kyllä pintaan ihan ilman sitä paahtavaa aurinkoakin etenkin, kun ei tuo lämpötila silloin kuuden jälkeenkään ole kuin hieman alle 30 astetta. Alhaalla rannalla ei vielä kauheaa tungosta noin aikaisin ole, lähinnä muita koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja kalastajia. Tuo viimeinen maininnan saanut ryhmä on erityisesti Tiukun mieleen. Tämän russelimummelin kun saa ihan sekaisin pelkkä näky virveliä viskovasta hahmosta ja se tuntuu vastustamattoman magneetin lailla vetävän pieniä tassuja luokseen. Eräänkin kerran olen saanut selitellä hassua tuijottavaa pikkukoiraa ihmetteleville hepuille, että se nyt vaan tykkää kalastamisesta. Ja siis vain kalastamisesta, ei niistä kaloista. Ei siis pelkoa että saalis joutuisi vääriin suihin. Mummelin kalakaverit suhtautuvat ymmärtävän positiivisesti.
 |
| "Tuleeko sieltä kalaa? Heitä uudestaan, jooko?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti