Muutos rytmiin

Elokuuta mennään jo hyvää vauhtia, aika kuumissa merkeissä täällä suunnalla. Eilen Splitin lentokenttä oli koko Euroopan kuumin paikka, mittarit kipusi yli 42 asteeseen. Tänään on tainnut olla vielä kuumempaa ja koko maahan on julistettu helleaallon vuoksi korkein punainen varoitus huomiseen asti. Nestettä menee ja varjopaikat houkuttelee. Vaan en valita. Tämä on nyt tämmöistä ja ilma pakottaa hidastamaan hieman mikä ei välttämättä ole ollenkaan paha asia. 

Siinähän on vapaa paikka, tarjolla varjoa ja vettä. Kelien kuumetessa houkutteleva tarjous. 

Elämänrytmi muutoin on täällä taas asettunut sanottaisiinko normaaliin tilaan reilun viikon erikoisjakson päätteeksi. Meillä oli ilo saada vieraaksi miehen sisko, joka lähti toissapäivänä takaisin Suomen raikkaisiin keleihin. Viikon aikana käytiin autoretkellä Pulassa nauttimassa Stingin konsertti upealla Pula Areenalla, shoppailtiin alennusmyynneissä ja tietysti rantaelämääkin mahtui mukaan. Sain myös taas toimia Splitin vanhankaupungin oppaana. Olen melkoisesti opiskellut paitsi tämän lähialueen myös koko maan historiaa ja asioita. Sanoisin pystyväni jo aika ammattimaiseen opastukseen, jota ei muuten ilmeisesti täältä suomeksi olekaan tarjolla. Oli muutenkin mukavaa esitellä tätä nykyistä elinympäristöämme maassa aiemmin käymättömälle ja tulihan siinä samalla taas vähän itsekin koettua uutta ja ihmeellistä. 

Tänään lähti sitten mies työnsä mukana, näillä näkymin viikon päästä nähdään taas. Silloin olisikin toivottavasti tiedossa se polvioperaatio, kertoilen sitten miten tuo saaga jatkuu. Minulla on nyt työn alla kääntää noita Suomesta saamiamme potilaskertomuksia englanniksi, sehän se onkin jännää kun ei meinaa itsekään ymmärtää koko tekstiä. Mutta tässä välissä ollaan siis taas Tiukun kanssa ihan vaan kahdestaan, mikä on viime kuukaudet ollutkin se "normaali" tilanne. 

Nämä vallitsevat keliolosuhteet saivat minut myös muuttamaan hieman päivärytmiämme sen nyt ollessa taas muuten kohtuullisen normaali. Aamuherätys on tuntia aiemmin eli kuudelta, että päästään vielä edes vähän viileämmissä olosuhteissa tekemään se tunnin aamulenkkimme. Päivällä pidetään suosiolla siestaa ja otetaan vaikka tirsat fiiliksen mukaan. Auringon laskettua voidaan taas hilpaista toiselle pitkälle lenkille lempeän lämpimässä pimenneessä illassa. Siinä välissä kun piipahdetaan kerran tai pari pienelle jaloittelulle, niin Tiuku pärjää mainiosti ja minulla on hyvää aikaa puuhailla näitä omia juttujani. Kuten tänään siivota koko kämppä läpeensä. Huomenna tosin ajattelin singahtaa aamusta taas tuonne Marjanin metsiin, mäntyjen varjossa on hyvä taapertaa vaikka paistaisikin. Ja uimaan on helppo pulahtaa, sekä koiran että minun jos siltä tuntuu. Ja veikkaampa että tuntuu.