Korona-arki Kroatiassa: Elämä jatkuu

Nyt on tainnut tulla se hetki kun arki on enää arki eikä enää korona-arki. Olen viime päivät miettinyt, ettei tämä epidemia tällä erää oikeastaan vaikuta elämääni enää mitenkään, olemme täällä Kroatiassa tainneet saavuttaa sen uuden normaalin josta monessa yhteydessä nyt puhutaan. Se uusi normaali näkyy käsidesipulloina siellä ja täällä, ainakin toistaiseksi vähempänä turistimääränä sekä edelleen jatkuvina korona-aiheisina uutisina ja media-aiheina. Mutta minun oma arkeni on varsin koronavapaata joten lienee aika jatkaa tätäkin blogia ihan vaan ilman koronaotsikointia. Sisällöissä saattaa virus edelleen esiintyä, kai se nyt sitten vaan toistaiseksi tähän elämään taustatekijänä vaikuttaa.

Lauantai oli täällä Kroatiassa merkkipaalu epidemian suhteen. Ensimmäinen tautitapaus todettiin maassa 26.2. ja 24.5. koitti se päivä kun uusia tartuntoja oli pyöreä nolla. Eilen listattiin yksi, viimeisen reilun viikon ajan ollaan pysytty selvästi alle kymmenessä per päivä. Menehtyneitä on eilisen tiedon mukaan 99 eli silläkin saralla täällä on ainakin tästä ensimmäisestä aallosta selvitty huomattavasti kevyemmin kuin monessa muussa maassa. Kroatiassa oli eilen vain 118 aktiivista tautitapausta kun kaikenkaikkiaan 2244 todetusta tartunnasta vähennetään parantuneet ja menehtyneet. Siinä numerodataa tähän viimeiseen varsinaiseen koronatekstiin.

Kävin todella pitkästä aikaa Splitin keskustassa lauantai-iltana. Lähdimme Vapun kanssa vähän katsomaan ihmisiä ja menevämpää elämää kuin mitä täällä Podstranassa on tällä erää tarjolla. Ja ihmisiä myös nähtiin. Sataman viereinen puisto kuhisi väkeä, oli jos jonkinmoista piknikkiä ja muuta kaveriporukkaa, taisipa olla jotkut synttärikekkeritkin päätellen koristeluista ja herkkuja notkuvasta retkipöydästä sekä isosta joukosta sinne tänne kirmaavia lapsukaisia. Rantabulevardilla ihmisiä kuljeskeli myöskin sankoin joukoin, pehmeän lämmin ilta oli selvästi houkutellut ihmiset ylös ulos ja liikkeelle. Moni oli varmasti vain kävelyllä katselemassa ihmisiä ja elämää kuten mekin, tapaamassa ystäviä ja iloitsemassa tuosta paikallisten olohuoneesta. Kahviloiden terasseilla väkeä riittä myös, olihan se lopulta myös itse pysähdyttävä lasilliselle ihan vaan koska se oli mahdollista. Yhtään kasvomaskia en nähnyt. Kaikki vaikutti ihanan normaalilta paitsi että turisteja joukossa oli vain nimeksi. Silloin ja siinä, raikkaan valkoviinilasillisen äärellä viereisten pöytien puheensorinaa kuunnellessa ja ohikulkevia ihmisiä katsellessa päätin, että nyt saa korona-arki riittää. 

Mitä se arki sitten on? Meillä palattiin omalta osaltaan myös yhdenlaiseen arkeen viime viikolla, kun merimiehen muija jälleen jäi rannalle miehen lähtiessä sinne ulapalla. Vielä jää nähtäväksi, millainen kesä tästä tämän asian suhteen tulee, kuinka paljon työ miestä merelle vie, mutta joka tapauksessa tämä on se toinen puoli arkeani johon toki on jo totuttu vuosien varrella. Kesän ajan aamulenkki starttaa ennen seitsemää välttyäksemme pahimmalta porotuksesta. Toistaiseksi Vappu herättää viimeistään kuudelta, joten siitä sitten rivakasti reippailemaan. Aika mukavasti tuo pikkuinen jo tepsuttaa menemään, toki aina välillä pitää vain istua ja ihmetelläkin. Ja napata suuhun ihan kaikkea mahdollista. En edes halua tietää, mitä kaikkea olen sieltä pienestä kidasta ulos kaivanut kun etenkin tuolla rannalla nyt vaan on vaikka mitä "ihanaa" kuollesta kaloista kuivuneisiin pikkurapuihin ja grillatun kanan jämistä käytettyihin puhdistusliinoihin.

Tänään otetaan ohjelmistoon myös maanantain Marjan-retki, eli ihan tuota pikaa auton nokka suuntaa kohti Splitiä ja tarkemmin sanottuna Marjanin metsäistä puistoaluetta. Tiukun kanssa meillä oli etenkin kesäisin aika vahvana tapana aina maanantaisin käydä siellä päiväretkellä ja tänään pääsee Vappukin ensimmäistä kertaa ihmettelemään tuon metsän haisuja ja ihmeitä. Toivottavasti myös muutama mukava koirakamu tavattaisiin, niin tulisi niitäkin kokemuksia lisää. On myös mielenkiintoista nähdä, miten Marjan alkaa toipumaan siellä viime vuonna tehdyistä rankoista hakkuutöistä, joiten tavoitteena on päästä eroon haitallisesta mäntyjä tuhoavasta ötökästä. Selvää on, että moneksi vuodeksi puistoalue on laajalti menettänyt sen ihanan varjoa antavan ominaisuutensa kun niin iso osa puista jouduttiin kaatamaan, mutta on siellä kuitenkin vielä jotain jäljelläkin. Viime kerrasta onkin aikaa, empä muista onko tämän vuoden aikana käyty kertaakaan.

Tämmöistä tänään, seuraavalla kerralla sitten toivottavasti vähemmän koronaa ja enemmän elämää. Kenties myös hieman haaveilua ja tulevan odottelua.

Korona-arki Kroatiassa: Saharasta ja Sloveniasta saapuvaa massaa

Kolmatta päivää tuuli tuivertaa, lämmin pehmeä tuuli. Se tulee etelästä ja tuo tullessaan paitsi lämpöä myös terveiset Saharasta. Punertava tomu samentaa taivaan ja se laskeutuu kaikkialle. Joka vuosi sitä tulee, hiekkaa Saharan aavikoilta. Jos vielä sattuu satamaan, tuovat pisarat reilumman kerroksen alas taivaalta.

Kroatian kirkkaiden vesien ääreen kaipailee moni

Tämä viikko toi ensimmäisen konkreettisen koronamuutoksen suunnitelmiini. Olin siskolleni syntymäpäivälahjaksi joulukuussa ostanut meille molemmille tiketit Antti Tuiskun Olympiastadionin Bailantaikeikalle. No ne nyt sitten siirtyivät ensi vuodelle, joten jo tehdyn kalenterimerkinnän sai ruksata yli. Ihan kokonaan en kuitenkaan tuota elokuun viikonloppua peru, meillä on hotelliyö varattuna kun tarkoitus oli yhdistää keikkaan pieni Helsinki-visiitti. Päätimme pitää varauksen voimassa ja humputella siskosten kesken keikan peruuntumisesta huolimatta. Jos nyt sitten jotain pakottavaa syytä senkin perumiselle ilmenee niin ehtiihän tuon varauksenkin vielä vapauttaa tuonnempanakin.

Tuo elokuinen viikonloppu oli toinen tulevan kesän sovituista jutuista. Toinen olisi syyskuinen viikko perinteistä ruskataaperrusta Lapissa, Saariselällä tällä kertaa. Siitä en ihan hevillä ole myöskään luopumassa, joten edelleen olisi suunnitelmana suunnata Suomeen loppukesästä. Tarkemmat yksityiskohdat kuten "milloin ja miten" ovatkin sitten edelleen auki, kuten on tässä nykytilanteessa moni muukin asia tilanteiden kehittyessä vallan nopeastikin.

Tilanteet kehittyvät myös täällä ja erityisesti turismirintamalla, joka tietysti kuumottaa kovasti monen paikallisen mielessä. Suurimmat odotukset on ladattu nyt naapurimaahan Sloveniaan, joka jo ilmoittikin avaavansa rajansa EU-kansalaisille. Yli sadallatuhannella slovenialaisella on täällä kakkoskoteja sekä veneitä ja nyt heidän toivotaan tulevan kesäloman viettoon Adrianmeren rannalle. Turismiministeri Gari Gabbelli lanseerasi naapurimaista, erityisesta juuri Sloveniasta tuleville matkaajille "Kotoa kohteeseen" -sloganin, jonka myötä tarjotaan jokaiselle saapuvalle infopaketti nykytilanteessa matkaamiselle lähtien ihan konkreettisista neuvoista kuten missä ylittää raja, missä syödä ja missä tankata turvallisesti ja voimassaolevia suosituksia noudattaen. Toiveena olisi saada edes 30 % tältä kesältä odotetusta turismirahasta yrittäjien ja valtion tyhjyyttään kumiseviin kassoihin.

Nyt kun matkustelu on kovin haastavaa ellei mahdotonta ja monelta osin vielä suositusten vastaista, niin haaveilu on se keino tyydyttää reissumieltä. Katselin viikonloppuna Eat Pray Love -elokuvan, jossa Julia Robertsin hahmo etsii elämäänsä Roomassa, Intiassa ja Balilla. Näistä kohteista olen itse käynyt kahdessa, Intia on vielä kokemata. Voi kuinka tulikaan ikävä Rooman kapeille kujille ja ihanan ruoan ääreen. Tuossahan se on kuitenkin niin lähellä mutta juuri nyt niin kovin kaukanakin. Facebook muistuttelee menneistä matkoista, piknikkikuva Antibesistä muutaman vuoden takaa toi ihan veden kielenkärjelle ja muutenkin on mietteissä pyörinyt kuvien kautta moni ihana kohde ja siellä syntyneet muistot. Moni muistelee nyt ehkä myös lomia täällä Kroatiassa, teille ja muillekin haaveiluun ja tulevien matkojen miettimiseen voi hieman virikettä löytyä virtuaalimuodossa täältä Croatia Full of Life -sivuston kootusta Kroatian "etärakkauspaketista". Odotellaan sitä päivää, kun kaikki sen sisältö on taas halukkaille livenäkin koettavissa. #Croatialongdistancelove

Korona-arki Kroatiassa: Voittajia ollaan, ainakin nyt.

Useat lehdet uutisoivat tutkimuksesta, jossa eri maita luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, miten ovat onnistuneet taistelussa koronaa vastaan: Voittajat, melkein voittajat ja ne joilla on vielä taistelua tiedossa. Koko tilaston ja käppyrät löytävät enemmän kiinnostuneet osoitteesta www.endcoronavirus.org mutta toki sitä itse on eniten kiinnostunut kahdesta maasta: Kroatiasta ja tietysti Suomesta. Kroatia on listalla voittajien joukossa, täällä uudet tartunnat on ainakin toistaiseksi saatu tippumaan muutamaan päivässä vaikka se Bracin saaren tapaus saikin käyrään pienen nousukohdan ja päivittäin paranee huomattavasti useampi kuin sairastuu. Suomi on valitettavasti siellä kolmannessa jengissä eli "toimenpiteitä vaaditaan" -luokassa. Käyrä saatiin jo laskuun sielläkin, mutta ei riittävällä voimalla tässä vertailussa pärjäämistä ajatellen.

Lähde www.endcoronavirus.org

Sijaintiensa puolesta voisi helposti ajatella tilanteen olevan toisinpäin. Suomi on aika etäällä Euroopan pahimmista epidemiakeskuksista kun taas täällä on Pohjois-Italia melkein rajanaapuri ja Itävalta samoin. Saksan ja Kroatian välillä oli ennen rajoituksia paljon ihmisvirtaa molempiin suuntiin. Vaan Kroatiapa pistikin Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan maailman kovimmat rajoitukset päälle heti kun ensimmäiset tartunnat ilmenivät. Ja tuota tiukkuutta tarkasteltiin tutkimukella siis siten, että vertailtiin tehtyjä päätöksiä tartunnan etenemisen vauhtiin. Monissa maissahan se kakki oli jo housuissa kun vaippaa alettiin asettelemaan paikoilleen. Täällä vaippa taisi ehtiä ajoissa. Ja rajoitukset koskivat heti koko maata vaikka ensin alkuun tartuntoja olikin vain tuolla pohjoisessa. Kovatkin rajoitukset saatiin tässä erikoistilanteessa voimaan nopeasti, ilman suurempia laki-ihmettelyjä. Sairaalat selvisivät taakastaan ja kuolleisuus ainakin vielä on todella pieni.

Nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa, että lähes kaikki rajoitukset on ainakin melkein kokonaan poistettu. Eilen pääsivät ihmiset viimein kahviloihin istumaan, toki tiettyjen ohjeistusten puitteissa. Rajatkin jo melkein avautuivat ainakin EU-kansalaisille, hyvällä perustellulla syyllä tänne pääsee taas eikä enää joudu edes parin viikon karanteeniin. Nyt on paljon ohjeistusta, suosituksia ja uusia toimintatapoja määräyksien sijaan, ehkä alamme olla aika pitkälti siinä uudessa normaalissa jonka avulla pitäisi elämän jatkua tästä eteenpäin.

Vaan totuus on tämä hetki eikä siitä seuraavasta tiedä. Miltä mahtavat maiden käppyrät näyttää vuoden tai kahden päästä? Ja miltä meidän elämämme niiden keskellä? Sen aika näyttää, sitä ennen mennään niillä mitä on. Ja tässä odotellessa aletaan nauttia kesästä vaikka eilen taisi isossa osassa Suomea kesä tuntua vielä kovin kaukaiselta lumipeitteen valkaistessa maat ja mannut. Vaan tulee se sieltä. Täällä on lupailtu loppuviikolle jo likimain kolmenkympin kelejä, saattaapa vaikka se kotirouvan talviturkkikin joutaa meren aaltoihin siinä kohtaa. Ainakin rannalla on tilaa pitää etäisyyttä muihin, vaikka kuulemma rajojen heltymisen myötä teille onkin jo paljon ilmestynyt ulkomaalaisia autoja matkaajineen. Niin ja jospa vaikka Vappukin uskaltautuu uimaan asti, nyt on vain hieman tassua ja masunalusta kasteltu ihmeelliseen uuteen elementtiin totutellessa. Se pieni töpsöttäjä ainakin saa taatusti hymyn huulille vaikka maailma näyttäisikin välillä pikkaisen pimeältä paikalta. Toivottavasti teillä kaikilla on oma ilontuoja elämässänne, ne ovat aina tärkeitä ja nyt vallankin.

Korona-arki Kroatiassa: Paketti saapui Suomesta ja virus Ruotsista

Alakerrassa jollakin on nokkahuilu tai joku kukkopilli nyt kuitenkin. En ole nähnyt mutta kuulen kyllä. Sävelkulku ei ole parissa päivässä kehittynyt merkittävästi, mutta sinnikkyyttä riittää. Jään siis odottamaan jotakin tunnistettavaa melodiaa tai vaihtoehtoisesti sinnikkyyden sammumista.

Eilen paikallinen Posti-Pate toi reissussa aikalailla rähjääntyneen paketin eikä ihme, olihan se reissu näköjään kestänyt kolme viikkoa välillä Helsinki – Podstrana. Toisaalta, saimme pari päivää sitten kirjeen tuolta hieman pohjoisemmasta Kroatiasta ja senkin kulku kesti saman kolme viikkoa. Eli ei se matkan mitta vaan täkäläisen postisysteemin kiemuraiset koronakoukerot. Sanottakoon, että nopeimmillaan posti Suomesta on saavuttanut meidät neljässä päivässä, pisimpään väliä kulki vuosi sitten siskoni lähettämä kirje neljän viikon ajan. Eilinen paketti piti sisällään lukuliitteeseen käärityt littaan menneet, mutta sisältönsä säilyttäneet kuivahiivapaketit, jotka ihana kälyni oli minulle lähettänyt kuultuaan haasteistani löytää hiivaa täältä tyhjäksi ostetuista hyllyistä. Kiitos vielä kerran, kylläpä nousi sämpylätaikina komeasti ja uunista tuli niin pehmeitä ja meheviä leipäpalleroita että. Vinkkinä muuten, että kokeilkaapa laittaa sämpylätaikinaan vähän kuivattua sipulia, sitä mitä hodareihinkin sirotellaan. Antaa tosi hyvän maun ja pehmenee leivässä niin, ettei suutuntumaa oikeastaan jää. 

Kroatian korona-arki matelee eteenpäin, maanantaina saavat terassinsa avata kahvilat ja ravintolat sekä ostoskeskukset. Jopa nuo rantaravintelit ovat alkaneet pikkuhiljaa putsailla talven pölyjä ja ilmeisesti suunnittelevat avaamista jos ei nyt vielä maanantaina niin jossakin kohtaa kuitenkin. Viime vuonna aukesivat reippaasti huhtikuun puolella, joten ero on selvä. Selvä on ero myös tuolla rannalla muutenkin. Normaalisti siellä jo moni matkailija lekottelisi auringossa pintaväriä parantelemassa ja hieman arkaillen ehkä pulahtaisi välillä kirkkaan meren vielä hitusen viileään veteen. Vaan nyt puuttuvat ulkomaiset turistit, vähälukuiset rantapäivän viettäjät ovat paikallisia tai täällä enemmän tai vähemmän pysyvästi oleskelevia ulkomaalaisia. Tokihan hekin ehkä sitten mielellään nauttivat virvoittavaa välijuomaa tai lounasta, joten josko riittäisi ravintoloille asiakkaita ainakin jollakin tasolla. Ja kovasti täällä elätellään toivoa ainakin naapurimaiden lomailijoiden saapumisesta jossakin vaiheessa. 

Eiliset päivittäiset tautitapausluvut herättivät täällä melkoista polemiikkia. Pitkään yksinumeroisina pysyneet määrät pomppasivat eilen lukuun 36, kun tapaus Brac lävähti käsiin. Tarina ja virallisetkin tapausselostukset kertovat, että yksi saarelainen oli Splitissa sairaalahoidossa jonkin muun kuin koronan vuoksi. Häntä ei jostain syystä testattu ennen kotiin lähettämistä ja kappas vaan, Covid-19 siellä sitten olikin. Luonnollisesti sairaalasta kotiutunutta kävivät kaikki sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet tervehtimässä ja näin oli uusi viruslinko syntynyt. Nyt mietitään jopa, pitäisikö koko saari asettaa karanteeniin eli kaikki liikenne sinne ja takaisin pysäyttää. Ainakin vielä näyttäisi lautta tuolla merellä kulkevan, joten koittanevat viranomaiset ilmeisesti muutoin saada tuon epidemiapesäkkeen hallintaan. Kyseessä oli kuitenkin terävä muistutus siitä, että tauti on ja pysyy eikä siitä eroon päästä ennen kuin saadaan rokote- tai laumasuoja aikaiseksi. Molemmissa tapauksissa taitanee kestää vielä kotvanen. Vaan millaista tämä elämä onkaan tuon kotvasen kuluessa…? Tänään uusien tapausten määrä oli muuten 15, joista viisi on Ruotsissa työskennelleitä kotiin palanneita heppuja. Että sillä lailla saatiin vähän skandinaavista viruskantaakin tänne. 

Meillä arki on melko koronavapaata siinä mielessä, että tällä erää se aika vähän meihin vaikuttaa. Päästään täällä liikkumaan oikeastaan mitä tarpeen on, miehellä on työnsä puolesta läänienkin välinen kulkulupa eli pääsee vielä laajemmalti kulkemaan. Vappu rytmittää omalta osaltaan etenkin minun päiviäni, pentukoira kun nukkuu vielä useat päikkärit ja niiden jälkeen kipaistaan sitten aina ulkosalla vähintään pisut tekemässä. Hyvin on tuokin homma jo hallussa. Hampaat kokeilevat ihan kaikkea ja niimpä hereillä ollessaan Vappu vaatii aika jatkuvaa valvontaa että ehtii ajoissa estämään suurimmat sekoilut ja tarjoamaan hyväksytympää kohdetta kaluamiselle tai muulle retuuttamiselle. Sama totuus pätee kuin lapsiinkin: jos hereillä oltaessa on liian pitkään liian hiljaista, on aina syytä tarkistaa mitä tällä kertaa on keksitty. Vaan on se silti ihana.

Korona-arki Kroatiassa: Avautuminen jatkuu

Uusi viikko, uudet kuviot. Nimittäin tänään täällä Kroatiassakin edettiin yhteiskunnan avautumisessa koronarajoitusten osalta. Ovensa saivat avata lähikontaktipalvelut kuten kampaamot ja kosmetologit, terveydenhuollon puolella yksityiset praktiikat ja hammaslääkärit pääsivät jälleen hoitamaan potilaitaan. Koulujen osalta on jo aiemmin tehty päätös, että kuun puolessa välissä alaluokat voivat palata pulpettien ääreen.

Lähde www.koronavirus.hr/en

Ihan vanhaan malliin ei tietysti hommia hoideta, pelisäännöt pitää olla mielessä kun vaikkapa parturin penkkiin haluaa istahtaa. Tarvittaessa tartuntaketjut pitää pystyä jäljittämään ja asiakkaat vaikkapa tietyltä päivältä tavoittamaan. Aikaisemmat kevennykset eivät ole tartuntapiikkiä ainakaan vielä aiheuttaneet, tänään taulukossa on viisi uutta tapausta eli käyrä on selvästi palannut takaisin sinne reilun parin kuukauden takaisiin numeroihin. Edelleen on voimassa mm. liikkumisrajoitus läänien välillä ja rajat ovat tietysti aikalailla kiinni, vain oman maan kansalaiset tai oleskeluluvan omaavat pääsevät maahan, hekin kotiarestin kautta ja ilmeisesti kaikki maahan tulevat aletaan nyt lisäksi testaamaan.

Jotenkin tuntuu jännältä, että ainakin nämä viralliset tartunnat saatiin täällä näinkin nopeasti lähes loppumaan. Toki keinotkin olivat rajut, täällä puuttui oikeastaan enää täydellinen ulkonaliikkumiskielto. Mutta miten tästä nyt sitten voidaan oikeasti edetä? Tätä kysymystä maailmassa pähkäilee aika moni eikä sitä viisasten kivenmurikkaa ole kellään. Turisteja pitäisi jostain saada tuomaan rahaa, niiden mukana tulee ihan varmasti virustakin vaikka miten koitettaisiin asiaa estää. Ja mitä sitten, ollaanko syksyllä siinä tilanteessa että laitetaan taas kaikki kiinni ja ihmiset kotiin talven pitkiksi illoiksi? Tai tuleeko niitä turisteja mistään, edes naapurimaista joihin nyt asian suhteen tunnutaan kaikki toivo laitettavan? Paremmin rahaa tuovat skandinaavit, britit ja saksalaisetkin on lienee tämän sesongin osalta unohdettava. Entä sitten talvella täällä normaalisti pyörivät aasialaiset? Tulevatko ne ollenkaan ja jos olisivat tulossa niin otetaanko vastaan? Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa ja ihmisten mielissä.

Koronasta täysin riippumattomasti meillä opetellaan myös uusia kuvioita. Vappu pistää vähän päiväjärjestystä ja puuhia uusiksi monellakin tapaa, neidin päiväunet rytmittävät etenkin tiettyjä toimintoja kuten vaikkapa silityshommaa ja minun omia vauhdikkaampia ulkoilulenkkejäni. Samalla opetellaan myös tuntemaan toisiamme pikkuhiljaa paremmin. Uusi nimikin alkaa vähitellen herättämään reaktiota ja luoksetuloa kovasti jo harjoitellaan. Kunhan tämä uusi koti on tullut oikein tutuksi, alkaa se yksinoloharjoittelu. Tässä tajuaa taas, miten paljon ja monenlaista aikaisemmat koirat ovat osanneetkaan. Koko lähinaapurusto on pienillä ulkoiluhetkillä saatu lepertelemään ja huokailemaan ihastuksesta, vanhat ukotkin heltyivät vallan hempeilemään tämän Vappu-tytön edessä. Tuo pieni karvainen pallero tuo siis isosti iloa paitsi meille myös muille ja näinä aikoina se on vappupallolta mittaamattoman mainiosti tehty.

Korona-arki Kroatiassa: Vappu tuli ja pysyy

Vappupäivän aamu oli kuin mikä tahansa aamu: lenkille naapurin kanssa, kotiin keittämään puuro. Ei näkynyt ilmapalloja tai serpentiinejä, puuro syötiin sisällä ilman mitään piknikkipuuhasteluja. Vaan pientä väreilyä oli kuitenkin ilmassa. Vappu oli meillä vasta tulossa.

Vappu eli Love Is In The Air Sunshinejack

Rakkaan Tiuku-koiramme poismeno oli kova paikka, mutta me tiesimme sen olevan tulossa. Ajatus koirattomasta elämästä oli mahdoton ja olinkin aloittanut varovaiset selvittelyt paikallisesta russelitarjonnasta. Valitettavasti täällä russeli on vielä rotuna aika vähän harrastettu, tarjolla on monenlaisia enemmän tai vähemmän sekoitemalleja ja valtaosa paperittomia. Varsinaisia kasvattajia on vain muutama. Vastaan tuli mm. yksi vanhempi herrasmies, joka joskus aikoinaan on kasvattanut ihan virallisesti (omien sanojensa mukaan) mutta enää ei viitsi nähdä vaivaa pentujen rekisteröinnin kanssa. Se voisikin olla vähän vaikeaa, koska hän typistää niiden hännät sillä "eihän kukaan pitkähäntäisiä halua." Tämä lausunto yhdistettynä videoon selvästi pelokkaasta, paikallaan kyyhöttävästä pennusta ja raskaan kettingin päässä pihakoirana olevasta emosta päätti keskustelut aika lyhyeen. Jokin miehen toiminnassa alkoi lisäksi tuoda mieleen ainakin jonkinasteisen pentutehtailun piirteitä, viimeisenä kaneettina hän nimittäin yritti vielä tarjota pentua seuraavasta hyvin pian syntyvästä pentueesta, josta voisi sitten jättää yhden pennun hännän typistämättä. Kiitos mutta ei kiitos. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että odottelusta voi tulla pitkä. Aloin pitää erittäin mahdollisena pennun hankkimista Suomesta sitten joskus kun sinne taas pääsee käymään. Minulle tärkeää oli pennun sekä fyysinen että henkinen terveys, hyvä ja kodinomainen kasvuympäristö sekä koirien hyvä kohtelu kaikin puolin. Rotuna jackrussellinterrieri oli täysin selvä, olihan niitä jo kaksi kotona ollut.

Sain yllättäen vinkin kasvattajasta tässä samassa läänissä, lähellä Sinjin kaupunkia. Siellä olisi kuuden pennun setti helmikuun lopulla syntyneitä pikkurusseleita. Kaksi tyttöä, neljä pontevaa poikaa. Meille ei sinänsä muuten ollut väliä sukupuolella, mutta olimme ajatelleet tyttöä ihan siitä käytännön syystä, että lähtökohtaisesti pienempänä sen kanssa lentäminen joskus tulevaisuudessa onnistuisi toivottavasti matkustamossa ruuman sijasta kuten Tiukunkin kanssa. Otin yhteyttä kasvattajaan, hän lähetti tietoa pennuista ja niiden vanhemmista tarkkoine sukupuineen kaikkineen. Emme ole hakemassa näyttelytähteä tai jalostuskoiraa, joten varsinaisesti meriiteillä ei ollut väliä vaikka nyt niitä olikin molemmilla vanhemmilla melkoisesti. Vastuullisuudesta kertoi myös se, että pentuja ei myydä tuosta vaan ensimmäiselle rahan tarjoajalle, kasvattaja halusi varmistua tulevien kotien olevan heidän kasvateilleen sopivat ja että tulisimme juttuun koska haluavat olla yhteyksissä jatkossakin ja seurata koiran elämää. Ja tämä on siis erittäin hyvä asia. Muistan aikoinaan Tiukua hankkiessamme, kuinka kasvattajan kanssa käyty keskustelu muistutti lähinnä adoptiohaastattelua ja meillä sentään oli jo siinä vaiheessa kokemusta yhden russelin verran. Nytkin päädyimme visiitille kasvattajan luokse katsomaan pentuja ja tutustumaan puolin ja toisin. Kahvitteluiden ja keskusteluiden päätteeksi läpäisimme onneksi testin ja meille olisi tulossa koira. Love Is In The Air Sunshinejack eli työnimeltään Nala. Tiukun poismenon aiheuttaman surun keskellä alkoi kuplia pieni ilo ja odotus uudesta tassuttelijasta. Vielä piti kuitenkin odottaa monta pitkää päivää.

Ja sitten koitti vappupäivä. Meillä oli miehen kanssa muutama nimivaihtoehto olemassa, mutta olimme ajatelleet odottaa pennun kotiintuloa, jotta voisimme nähdä mikä niistä parhaiten uudelle perheenjäsenelle sitten sopisi. Aloimme kutsua sitä vappupalloksi päivän johdosta. Pennun lisäksi kaupantekijäisiä saimme ison juustokiekon ja paketillisen munia. Molemmat omaa tuotantoa. Ne oli sentään tarkoitettu meille, ei koiralle joka saisi ihan sitä tuttua pentumuonaansa. Kotimatkan pikkuneiti nukkui sylissäni. Reippaasti se uuteen kotiin päästyään sipsutteli pitkin poikin ja leikki uusien lelujensa kanssa joita eivät sisarukset enää olleetkaan pois kiskomassa. Kaikki muut viisi pentua jäivät nimittäin vielä odottelemaan kasvattajan luokse omiin koteihinsa pääsyä, yksi on lähdössä Ranskaan asti joten pitää vähän näitä koronarajoitusten keventymisiäkin siinä ensin odotella.

Vappupallomme hurmasi meidät täysin illan aikana ja kun sitten nimiasiaa tuumimme, ehdotti mieheni pallon poisjättämistä. Se kuulosti ja tuntui täydelliseltä, niin tuli vappupallosta Vappu. Nyt kun sitä on vähän jo ehtinyt makustelemaan, niin onhan tuo pentu ihan selvä Vappu.

Ensimmäinen kova ukkonen on jo koettu, ei mitään reaktiota. Tiukuhan pelkäsi ukkosta ja ilotulituksia aika paljon, joten olen tosi iloinen jos Vappu suhtautuisi niihin rennommin. Rannalla käytiin eilen vähän merta ihmettelemässä, autoiltu on joka päivä pikkaisen. Iloisesti pentu suhtautuu kaikkeen ja kotiutuu koko ajan paremmin. Se osaa rauhoittua nukkumaan, unihan on vielä kovin tärkeää ja sitä riittää. Aina silloin kun ei jahdata omaa häntää, revitä tyhjiä vessapaperirullia tai vinguteta uutta suosikkilelua. Tai juosta muuten vaan. Tai kaivauduta oman pedin alle. Kasvattajan luona sitä on viety ulos tarpeille ja hyvin ollaan siitä jatkettu. Vain yksi pisu on sisälle ensimmäisen illan hämmennyksessä tullut. Tästä alkaa se toivottavasti oikein mittava yhteinen taival. Jos ei ihan ikuinen vappu niin pitkä kuitenkin.

Nyt unille.