Kotikaranteenissa Kroatiassa

Täällä sitä ollaan, kotona neljän seinän sisällä. Saavuimme Kroatiaan viime sunnuntaina ajettuamme halki Euroopan toivoen rajojen pysyvän auki edessämme, minkä ne onneksi tekivät. Täällä maahan tulevat määrätään siis 14 päivän kotona lusittavaan tiukkaan karanteeniin. Ja siis määrätään, tämä ei ole suositus. Ulos ei mennä, ei ulkoilemaan eikä muutenkaan haahuilemaan edes yksikseen saatikka että kauppaan mentäisiin. Koiran saamme viedä pikaisesti tarpeilleen viereiselle parkkialueelle. Jos määräyksen rikkomisesta jää kiinni, lätkäistään ensimmäisestä kerrasta reilun 1000 euron sakko ja jos ei siitä ymmärrä käytöstään terävöittää niin seuraavien sakkojen määrä kasvaa aika reippaasti. Täällä sitä siis ollaan, kotona. Ja ainakin toistaiseksi terveinä. Raportoimme joka päivä paikalliselle epidemiakeskukselle tekstiviestillä kuumemittarin lukemat ja että onko muita oireita. Poliisi voi tulla milloin vain tarkistamaan, olemmeko kotona.

Ovelle toimitettu kotikaranteenilounas, juuri grillistä otettu kalaa. Nautitaan aurinkoisella terassilla.

Kyllähän sitä huruhöpötyksiksi olisi sanottu, jos vielä vaikkapa joulukinkkua aattoiltana sulatellessa olisi viinilasillisen kera maalaillut kuvaa maailmasta, jossa nyt elämme. Että demokraattinen maa toisensa jälkeen sulkee rajansa, alkaa ensin rajoittaa kansalaistensa liikkumista suosituksin ja kun ei totella niin sitten ottaa ulkonaliikkumiskiellot käyttöön ja armeijat valvovat kaduilla niiden tottelemista. Ja että pörssit kaikkialla syöksyvät. Ja että miljoonakaupungit autioituvat. Ja että Venetsian kanaalien vesi on kirkasta. Ja että vessapaperit katoavat kauppojen hyllyiltä. Kaikki vain pienen silmillä havaitsemattoman viruksen vuoksi. Viruksen, jolle jokainen ihminen on potentiaalinen kohde ja koti. Joka säästää toiset aiheuttaen tuskin mitään oireita, vie toiset tehohoitoon ja valitettavasti osan se eliminoi kokonaan. Eipä olisi uskonut vaan tässä sitä ollaan. Kuin huonossa Hollywood-leffassa.

Meillä on miehen kanssa positiivinen svengi päällä, ymmärrämme asian tärkeyden vaikka se nyt meitä rajoittaakin. Tiuku ei ymmärrä, sitä alkaa ottaa aika pahasti pieneen päähän tämä kotona olo ja tylsyys. Mummeli mököttää jokaisen pissipiipahduksen jälkeen kun ulkoilu loppui taas kerran lyhyeen. Onneksi lähes 16-vuotias koira ei enää ihan hirmuisesti liikuntaa kaipaa, mitäpä olisikaan olla parivuotiaan tehoterrierin kanssa samassa tilanteessa....

Ruokaa meillä riittää ja auttavia käsiä sekä jalkoja. Oven taakse ilmestyy pyytämättä ja pyydettäessä niin juomaa kuin vaikkapa juuri grillattua kalaa kuten tänään. Kuunnellaan reggaeta tai Suomi-iskelmää, iloitaan auringosta ja töitäkin on molemmat tehty etänä. Tänään grillataan possunfilettä terassilla ja otetaan lasillinen pari viiniä Face Time -yhteyden välityksellä kera brittiläisten ystäviemme, jotka pääsivät hekin palaamaan täältä kotiinsa ja ovat niin ikään kotikaranteenissa siellä. Näillä reunaehdoilla mennään, mutta kyllä tässä hyvin pärjätään. Kaipaan ihan hirmuisesti kunnon kävelylle pääsyä mutta maltan mieleni ja nautin siitä sitten sitäkin enemmän kun pääsen liikkeelle ilman että rikon suurella tärkeydellä ja tilanteen edellyttämällä vakavuudella tehtyjä poikkeksellisia määräyksiä taikka riskeeraamatta ylenmäärin omaa saatikka muiten terveyttä.

Kroatia on aika kiinni. Eilisestä lähtien tänne ei ole enää ollut pääsyä ilman kansalaisuutta tai oleskelulupaa. Vain välttämättömät palvelut, kuten ruokakaupat, apteekit ja bensa-asemat ovat auki. Kahvilat, ravintolat, kampaamot, liikuntapaikat ja muut ei niin välttämättömät palvelut määrättiin suljettavaksi. Jopa kirkonmenot on loppu ja se on iso asia se näinkin uskollisessa maassa. Yli viiden hengen joukkoja ei suvaita. Ulkona pitää vähintään metri pitää eroa muihin, sisätiloissa vaikkapa kaupassa kaksi. Ihmisiä kehotetaan pysymään kotosalla ja välttämään niitä sosiaalisia kontakteja. Toistaiseksi vain kehotetaan kuten Suomessakin. Itse pelkään pahoin, että kohta määrätään jos ei totella. Osa ihmisista on täysin ylipeloissaan ja reagoi sen mukaisesti eristyen itse ja kytäten kiivaasti muita. Osa käyttäytyy asiallisesti ymmärtäen tilanteen ja sitten on niitä jotka eivät välitä joko tyhmyyttään, välinpitämättömyyttään tai huolimattomuuttaan. Sama tilanne taitaa olla kaikkialla maailmassa.

Kroatialle tämä on hurja isku. Toki talous kyykkää nyt kaikkialla, mutta tämän maan talous vielä vähän syvemmälle. Tämä maa elää aivan liikaa matkailusta. Tuleva turismisesonki alkaa aika suurella varmuudella olla täysin menetetty. Sitä kautta todella monen ihmisen toimeentulo seuraavan vuoden osalta. Kesällä pitäisi tehdä raha koko vuodeksi, nyt se ei onnistu. Valtiolla ei ole valmiuksia kovin järisyttäviin taloudellisiin tukiin vaikka niitäkin toki koitetaan ainakin jollakin tasolla tarjota. Ihmiset ovat osittain todella epätoivoisessa asemassa. Toivoa sopii, ettei epätoivo johda epätoivoisiin tekoihin. Toistaiseksi epidemia on täällä onnistuttu pitämään melko hyvin aisoissa, todettuja tapauksia on varsin vähän huomioiden esimerkiksi Italian, Saksan ja Itävallan läheisyyden ja maiden välillä tapahtuneen varsin ison ihmisliikenteen. Kuolleitakin on vasta yksi. Mutta mikä on sitten todellinen tartuntamäärä, sitähän ei kukaan tiedä. Eikä se vimmattu virus ole vielä kulkuaan lopettanut, ei lähimainkaan.

Kysymyksiä on paljon, vastauksia on joihinkin ja joihinkin ei sitten ollenkaan. Ei tämmöistä ole koskaan ennen ollut. Ei kukaan voi oikeasti tietää miten tämä homma lopulta menee. Päivä ja viikko kerrallaan, seuraavat kuukaudet nyt ainakin enemmän tai vähemmän menee poikkeustilassa itse kullakin. Niin se nyt vain on. Koitetaan kaikki pitää huolta itsestämme ja toisistamme. Eikä vaivuta synkkyyteen.