Oksennus Kroatiasta

Tänään piti sataa, aamusta iltaan. Koko viikonlopuksi on luvattu märkää keliä. Käytiin Tiukun kanssa aamulenkilläkin ihan vaan pikaisesti todettuani taivasta tiiraillen, että tuolta se tumma pilvi tulee ja kohta sataa... Siirsin ison yrttiruukunkin terassin lipan alta sateen kasteltavaksi. Vaan ei satanut, eikä sada vieläkään vaikka niitä kaikissa tummanharmaan ja -sinisen sävyissä uhkaavina näyttäytyviä pilvimassoja lipuu yli ja ohi jatkuvalla syötöllä. Tuulee kyllä niin vietävästä, että meidän kohtuullisen massan omaava autokin huojuili sen voimasta ja ratista sai pitää kiinni kaksin käsin pysyäkseen omalla kaistalla tuolla rantatien liikenteessä. Meri on täynnä vaahtopäitä ja näyttää niin perkuleen luontaantyöntävältä että sääliksi käy noita lähisaariin seilaavia autolauttamatkaajia. Veikkaan, että keikuttaa. 

Sadepilvi. Joka ei kuitenkaan sada. 

Talvi täällä Adrianmeren rannalla on ainakin normaalisti lumeton ja sohjoton, pakkasella käydään ehkä toisinaan öisin ja ihan vähän vaan. Huomioitavaa on, että tämä siis koskee vain tätä Dalmatian rannikkoa, sisämaassa Kroatia tarjoilee kyllä ihan kunnon mannermaista talvea ja tuolla pohjoisempana yltävät lumisateet useammin jopa rannikolle asti. Lumen sijasta täällä meillä sataa vettä ja tuulee. Välillä molempia oikein urakalla. Itse olen ihan hirmuisen onnellinen siitä, että tämä meidän kotitalo on eristetty, mikä ei tosiaankaan ole täällä mikään itsestäänselvyys. Eli vaikka mitään varsinaista lämmitystä talossa ei olekaan, niin parilla Bauhausista hankitulla varaavalla patterilla asunto pysyy oikein mukavasti yli 20 asteen vaikka ulkona viuhuisi mimmoinen keli. Villasukat jaloissa torppaavat myös lattioiden viileyden, joten mikäs tässä on ollessa. Niin ja paistaa se aurinkokin toki toisinaan lämmittäen suloisesti ja hetkellisesti unohtuu nämä sadepäivien harmaudet. Paitsi ettei edes sada, on vaan harmaata. 

Villinä veikkauksena heitän, että kun kohta lähdetään iltapäivän taaperrukselle tuonne ulos, niin päästyämme lenkin äärilaitan koordinaattipisteeseen se juuri kohdalla oleva pilvi päättääkin yllättäen avata hanat ja rappaa tuulen kanssa meidät ohimoista alaspäin kostealla annillaan. Jos ennakoidaan tätä ja tehdään vain lyhyempi lenkki, niin ei muuten varmasti tule tippaakaan. Sitten harmittaa, ettei tehty pidempää lenkkiä...

Minä olen lähtökohtaisesti ihan peruspositiivinen ihminen ja sanoisin jopa muotoutuneeni astetta positiivisempaa elämänasennetta ammentavaksi tässä viimeisen reilun parin vuoden aikana. Pakko on kuitenkin sanoa, että välillä mieleen hiipii hieman angstisempia aatoksia. Kun koira oksentaa yöllä ja tietenkin matolle eikä edes sada vaikka pitäisi. Joutuu ne yrtitkin kastelemaan kai sitten itse. 

P.s. Tiuku voi jo ihan hyvin.