Kotirouvan käsinpuristettu oliiviöljy

Näinä päivinä Dalmatian oliivilehdoissa käy kova kuhina. Sadonkorjuu on menossa ja puissa killuvat pampulat kerätään koreihin, tynnyreihin ja kuka nyt mitäkin sankoa on käyttöönsä ottanut. Tänä vuonna sato jäänee viime vuotta heikommaksi, mutta kyllä tuo naapuruston oliiviöljyvalmistamo saa täysillä painaa tuottaessaan lähialueen puiden hedelmistä seuraavan vuoden öljyt.

Myös oma oliivipuumme oli kesän kasvatellut ensimmäisen satonsa ja siispä oli minunkin aika ruveta hommiin sen hyödyntämiseksi. Poiminta sujui sentään aika helposti, kun ei tarvinut kiipeillä oksistossa tai muutenkaan kurotella, metrin korkuisesta puusta on ergonomisesti aika passelia keräillä oliivit kulhoon. Litra niitä tuli, painoa sadolle kertyi 589g. Vaan miten sen kanssa pitäisi toimia? Saisiko niistä edes viisi tippaa öljyä aikaiseksi? Ja jos saisi niin miten?

Tovin tuumailtuani päädyin perustamaan käsinpuristetun öljyn kotituotantolaitoksen. Prosessikehittely oli aika suoraviivainen ja tapahtui kahvikupillisen aikana tuijotellessani kenties hieman pienehköä mutta tuottajalleen sitäkin arvokkaampaa satomäärääni. Aluksi puristelin kevyesti vedellä huuhdellut oliivini käsin rikki astiaan, kivineen päivineen. Viimeistelin homman vielä survimella painellen muodostunutta massaa, josta alkoikin irrota mukavasti nestettä. Seuraavassa vaiheessa harsokangas olisi ollut paras vaihtoehto, mutta sellaisen puuttuessa uhrasin yhden keittiöpyyhkeistäni. Jo monta vuotta ansioituneesti palvellut Marimekon Lumimarja-pyyhe pääsi tärkeään rooliin öljypuristamossani, siihen lappasin nestettä tihkuvan oliivimössöni ja aloin sitä hiljakseen tiukemmalle kiertämään. Jo vain lorisi alla olevaan astiaan ruskehtavaa nestettä, aina vain tiukemmalle rutistetusta massasta aina siihen viimeiseen pisaraan asti. Sen jälkeen olivat kaikkensa tehtävään antaneet sekä oliivit että minun käteni. Eikä taida se Marimekon pyyhekään enää kokemuksensa jälkeen valkoiseksi palata.

Kaikkensa antanut oliivimassa ja tuotos.

Hieman vajaat kolme desiä sitä nestettä kaikkiaan tuli. Melko nopeasti alkoi siinä erottua kolme eri kerrosta: alimmaksi jäi ruskehtava vesi, keskelle muodostui vihertävä kasvisliemi ja niin vain ylimmäksi alkoi kertyä kellertävää raskasta öljyä. Minun omaa oliiviöljyäni. Jätin purnukan asettumaan yön ajaksi ja aamuun mennessä päällimmäinen öljykerros olikin kasvanut oikein mukavasti. Vaan mitenkäs se otettaisiin tarkasti talteen pinnalta kellumasta? Voi tätä tuotantokehittelyn aiheuttamaa päänvaivan määrää... Aikani asiaa arvioitua kaivoin esiin yhden Tiukun käyttämättömän lääkeruiskun, jolla varovasti imin öljyn pinnalta omaan purnukkaansa. Eihän tuo hyötysuhde oliivien ja öljyn välillä mikään huikea ole, kolmesta desistä nestettä erottui noin puoli desiä öljyä lopun ollessa lähinnä vettä. Siis litrasta oliiveja puoli desiä. Toki tämä varmasti vaihtelee satovuosien ja oliivilajikkeiden suhteen, mutta yhtä kaikki se ehkäpä sinunkin kaapissasi oleva öljypullo on vaatinut melkoisen määrän puun hedelmiä.

Siihen se alkaa muodostua, öljykerros ylimmäksi.

Minun keittiössäni on nyt kuitenkin hyvin arvokas pieni purkki. Siinä on ensimmäinen oma oliiviöljyni, käsin puristettu ja ihanasti tuoreelta ruoholta tuoksuva, maussaan pirteästi pippuria. Jokainen sen pisara tulee taatusti nautittua suurella ilolla ja ylpeydellä.

Siinä se on! Minun ensimmäinen oliiviöljyni.