Iitin Vuolenkosken Povitasku piilotti naiset viikonlopuksi

Lokakuinen perjantai-ilta alkoi tummua ympärillä kun auton valot halkoivat maalaismaisemaa. Nelostietä Lahdesta pohjoiseen tultaessa Vierumäen kohdalla oli pistetty vilkku päälle ja lähdetty kohti Iittiä. Vuolenkosken ilmeisen aktiivisen kylän läpi kurvattuamme alkoi päämäärä jo häämöttää: Povitasku odotti meitä kynttilöiden ja öljylyhtyjen valaisemana. Tästä alkoi tyttöjen viikonloppu vailla vertaa.

Piipahdin vajaan viikon Suomessa paitsi sutaisemassa nimmarit asuntomme kauppakirjoihin ja toivottamassa sen uusille asukkaille onnellisia aikoja uudessa kodissaan, myös viettämässä rennon viikonlopun siskoni ja yhteisen ystävämme kanssa. Tätä osiota varten olin vuokrannut meille mökin ja siinä touhussa menettänyt samalla Airbnb-neitsyyteni. On itseasiassa todella haastavaa etsiskellä vuokramökkiä eteläisestä Suomesta, sillä yhtä tai edes kahta jotakuinkin kattavaa hakukanavaa ei ole vaan etsintään saa käyttää aikaa ja energiaa surffaamalla mitä erinäisemmillä sivustoilla ja käyttämällä monenmoisia hakusanoja ja -ehtoja. Vaan löytyipä se juuri meille sopiva netin bittiviidakosta viimein ja konkreettisesti löysimme kohteemme sitten tuona tummana perjantaisena iltana. 

Vuokramökeistä on kertynyt kokemusta vuosien saatossa, sillä olemme niitä aktiivisesti harrastaneet omankin mökin ohella. Helposti mökit voi usein jakaa muutamaan eri kategoriaan iän, sisustuksen ja varustelutason mukaan. Povitasku oli jotain aika kategorioihin sopimatonta. Eipä olla ennen valittu mökkiä, jonne vesi tulee kantamalla ja huussi löytyy sieltä legendaariselta pihan perältä. Juuri näin toimitaan omalla kesämökillämme, ehkä juuri siksi yleensä mukavuudet ovat olleet ruksattuina hakuehtojen listauksessa. Ensin olin tämänkin mökin ohittamassa juuri näistä syistä, vaan jotenkin Povitaskun kuvakollaasi jäi läppärin näytöllä pilkahdettuaan pyörimään myös omalle kovalevylleni ja huomasin palaavani sen esittelysivulle uudestaan ja uudestaan. Laitoin viestiä vuokraajille kysyen aktiviteettiehdotuksia ja kertoen samalla hahmottelemani reissun rakennetta. Tavoitteena rentouttava tyttöjen viikonloppu, mielellään vähän jotain luonnossa tekemistä ja olemista siinä sivussa. Vastaus tuli oikein rivakasti ja sen sisältö sain minut keskellä Splitin teollisuusalueella sijaitsevan rautakaupan parkkipaikkaa lyömään kiinni varauksen miettien samalla, että toivottavasti tämä suunnitelma nyt ei mennyt ihan perskannikoille.

Perillä meitä odotti tilan emäntä ja nuori neiti, jotka iloisesti toivottivat vieraat tervetulleeksi ja opastivat meidät majapaikkamme saloihin. Povitasku on hirsinen tupa yhdistettynä saunaan, se sijaitsee isäntäperheen pihapiirin laidalla mutta oikein mukavasti kuitenkin erillään ja omassa rauhassaan. Mökin päädyssä on ulkotulipaikka ja vieressä palju. Nuotion kipunat kiirivät jo kohti tähtiä ja paljun vesi odotti meitä kutsuvana. Vaan millään ei meinannut malttanut sinne pulahtaa, kun lasit kuohuvaa käsissämme kiertelimme ympäri tupaa ja pihamaata ihastellen sen loppumattomalta tuntuvia yksityiskohtia ja tunnelmaa. Hymyt kasvoillamme kertoivat meidän löytäneen jotain suurenmoista. 

Lauantaina päivä lähti käyntiin lisämaksusta saatavilla olevan aamiaisen voimin. Ja kylläpä oli siinä herkkuja jos jonkinmoisia. Maininnan ansaitsevat ehdottomasti emännän yrteillä maustetut vahveromuffinssit, oman tilan todella maistuvat keitetyt kananmunat, mustaherukkamehu ja se oman pihamaan omenoilla ja raparpereilla kuorrutettu juustokakku, joka oli vielä pähkinöillä ja hunajalla aateloitu. Paljon muutakin oli tarjolla, kauniisti esille laitettuna. Kahvin tuoksu leijui tuvassa ja ulkona pikkulinnut koputtelivat ikkunanpieliä.

Teimme retken lähimetsien kätköihin, takaisin tulimme oikein mukavan suppilovahverosaaliin kera. Ulkotulilla keittelimme itsellemme soppaa ja iltasella lilluimme taas paljun lämmössä tähtiä katsellen ja maailmaa parantaen. Uni tuli mukavasti luettuamme yhteisen "iltasadun" mökin hulivilikirjaston valikoimasta löytyneestä opuksesta. Valitettavasti tarina jäi kesken kun kolme rentoutunutta naista nukahti pehmeisiin peteihin. 

Lukunurkkaus houkuttelee lukijaa.

Jos siis ajatuksissa on vaikka jonkinmoinen parisuhdepiipahdus, pienen perheen yhteinen lomahetki tai meidän tyyliin kaverien kohtaaminen, Povitasku on oiva vaihtoehto ja jotain vähän erilaista. Sängyt löytyvät helposti kolmelle, ilmeisesti tarvittaessa neljällekin. Televisiota ei ole, netti ei toiminut oikeastaan ollenkaan ja niin näin puhelinyhteydetkään (ihan vieressä kohoava iso kallio lienee syynä näihin yhteysteknisiin ominaisuuksiin) joten eipä tule luuri kourassa sometettua tai muutenkaan erakoiduttua. Sähkö mökissä on, mutta siihen ne nykyajan kotkotukset sitten melkein jäävätkin. Takkaa ja nuotiota tuijotellessa tai lähimetsien sammalmättäillä astellessa latautuvat akut ja mieli rentoutuu, lihakset pehmenevät sitten siellä paljussa tai vaikkapa vieressä olevan savusaunankin löylyissä joita me tosin emme testanneet tällä kertaa. Lähiterapiaa saa myös aidan takana köpsöttelevien lampaiden rapsuttelusta, ne otukset tuntuvat omaavan aikasta letkeän asenteen elämään tai tiuhaan tahtiin vaihtuvien rapsuttelijoiden suhteen. 

Tämä on minun spontaani ja subjektiivinen oma hehkutukseni paikasta, ei kaupallista yhteistyötä tai muuta tekstin laatuun vaikuttavaa hapatusta. Tätä kirjoitettaessa mökin esittely ja varausmahdollisuus löytyy täältä.

Povitaskun yhteydessä on pehmeät lämmöt tarjoava "keskustelusauna". Pihapiiristä löytyy myös lisämaksusta lämpiävä savusauna.