Kun ulkosuomalainen Suomessa kesää viettää

Olen nyt viettänyt kuukauden päivät Suomessa ja toinen mokoma olisi vielä jäljellä ennen paluuta kotiin. Kuluneen neljän viikon aikana on juhlittu juhannusta ja maisteltu makoisia mansikoita, mustikoita sekä uusia perunoita. On saunottu paljon ja nautittu saunalonkerosta sekä syöty grillimakkaraa. On väristy reilun kymmenen asteen päivälämpötiloissa ja käyty silti joka aamu uimassa mökkijärven pehmeässä vedessä. On siskon kanssa tehty roadtrippejä pitkin eteläisen Suomen vehreitä maisemia halkovia pikkuteitä ja on kannatettu sisukasta Kroatian jalkapallojoukkuetta sen huikealla taipaleella maailman toiseksi parhaaksi.

Dalmatian auringon paahtaessa tämmöinen raikas aamu-usvainen järvi on välillä kuin kuva itse: unenomaista unelmaa

Juuri nyt istun rantasaunan terassilla, mukavasti varjossa. Täällä taitaa tänään olla kuumempi kuin kotona Adrianmeren rannalla, yli kolmenkympin lukemia ovat tälle ja huomiselle luvanneet ja oikein hellevaroitusta antaneet nuo viisaat viranomaiset. Kirkaassa rantavedessa affenen- ja särjenpoikaset uivat parvissaan sinne tänne, toisinaan joku isompi särki risteilee niiden lomassa. Tekisi mieleni pistää onki veteen, mutta mitäs niillä kaloilla tekisi kun ei ole kissaakaan. Kohta lähden iltapäiväkahville tuonne vajaan kilometrin päähän vanhempieni luokse, siellä on tuoretta mustikkapiirakkaa tänään noukituista marjoista tarjolla. Aika kliseistä hellepäivän viettoa siis. 

Tätähän se on tämä ulkosuomalaisen elämä: täällä ollessa pyritään maksimoimaan kaikki se, mitä poissaollessa kaivataan. En valittanut raikkaista vilpoisista päivistäkään juhannuksen tietämillä, olinhan juuri viettänyt jo pari kuukautta kolmenkympin helteissä ja ihana vehreä raikkaus ympärillä tuntui oikein mukavalta. En valita näistä hellepäivistäkään, ne tuovat mieleen lapsuuden kesät ja iloiset hetket tässä samassa rannassa uiden ja vedessä yleisesti tolskaten. Rauhallisia rantahetkiä juuri järven rannalla olen monesti parin viime vuoden aikana kaivannut, nyt niistä on saanut nauttia oikein urakalla. Tämä pitkä oleilu tällä kertaa mahdollistaa asioiden kokemisen hieman rennompaan tahtiin, kun kaikkia herkkuja ei tarvi ahtaa mahaan saman päivänä eikä kaikkia ihmisiä nähdä yhden viikonlopun aikana. Vaikka pakko myötään, yllättävän tapahtumarikasta tämä aika täällä silti on ollut, kovin paljon ei ihan joutohetkiä itsekseen ole ollut vailla mitään agendaa. 

Vielä neljä viikkoa jäljellä, sellainen normaalin kesäloman pituus siis. Ainakin kauniiseen saaristoomme olisi tarkoitus lähteä piipahtamaan, autolla tosin mutta kohteessa on merellistä tunnelmaa kosolti tarjolla ja losseilla pääsee vesillekin. Muutoin mennään kuten olen aika pitkälti tottunut viime aikoina tekemään: ilman suurempia suunnitelmia ja parin muuttujan myötä elävien tilanteiden mukaan menemällä. Olen koittanut välttää tekemästä kovin tarkkoja ja pitkälle yltäviä päiväohjelmia itselleni, eipähän ole stressiä sitten niiden noudattamisesta. Hieman siis dalmatialaista mentaliteettia pidän mukanani täälläkin. Seuraavaksi voisi tätä iltapäivää jatkaa vaikka pulahduksella tuonne järveen ja siitä jos sitten sinne mustikkapiirakkaa maistamaan.