Eilen oli huippupäivä, sillä sain miehen kotiin parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin vain muutamaksi tunniksi kunnes työ taas kutsui, mutta kuitenkin. Nyt ollaan kuitenkin sentään taas saman valtion alueella, joten saadaan ehkä vähän enemmänkin tätä live-elämää digielämän sijaan. Tiuku sai tuliaiseksi ihanan pupupehmolelun, se syrjäytti heti Ikean rottahahmot sohvalla tyynynä ja on nytkin tässä uudessa tehtävässään päiväunikaverina. Olipa onnellinen koira kun tuo kauan kadoksissa ollut äijä viimein tuli ovesta sisään. Onnellinen oli myös koiran emäntä.
Vaikka mies onkin ollut poissa, on täällä onneksi tämä paikallinen perheeni eli vuokranantajamme, jotka asuvat tässä samassa talossa. Pääsiäissunnuntaina sain kutsun osallistua heidän kanssaan aamiaiselle. Katolilaisille pääsiäinen taitaa olla se vuoden tärkein juhlapäivä, siihen liittyy paljon muutakin kuin vain suklaamunia ja pitkä vapaapäivien jono. Sunnuntain messuun mennään mukana kori, jossa noita aamiaistarpeita viedään kirkkoon siunattavaksi. Sen jälkeen korin sisältöä sitten nautitaan pitkään ja hartaasti kotona ja tähän osioon minäkin pääsin siis mukaan. Kopautettiin keitetyt ja upeasti värjätyt munat toisiinsa ja ehjänä säilyneen kuoren kanssa tilanteesta selvinnyt oli sitten voittaja. Minä voitin pari ensimmäistä erää, mutta kolmas taisto perheen tyttären kanssa päättyi hienon punaisen munani osalta huonosti. No, olihan helpompi kuoria herkku syömistä varten. Pöydässä oli kevätsipulia, villiparsaa, leikkelettä, leipiä, juustoja ja vaikka mitä. Siinä meni useampi tunti rattoisasti.
Tämä uusioperheeni täällä on kyllä ollut todellinen onni. He ovat auttaneet monessa asiassa, oli kyse sitten lähikanalan luomumunien hankkimisesta tai paikallistapojen selittämisestä. Meillä on tässä toteutuksessa melko vankka YYA-sopimus: ystävyyttä vaalitaan toisinaan kahvin, viinilasillisen tai oluen äärellä, yhteistyötä tehdään esimerkiksi Saharasta tulleen hiekkasateen jälkeen talon terasseja pestessä ja avunantoa nyt tapahtuu puolin ja toisin milloin minkäkin asian suhteen. Ensi viikonloppuna tulee vuosi täyteen täällä heidän kanssaan ja siihen on sisältynyt monta yllättävää, iloista ja antoisaa hetkeä. Kävimpä esimerkiksi tuossa ennen pääsiäistä pitämässä pullakoulutuksen, nyt alakerrassakin osataan leipoa suomalaista pullaa joka on osoittautunut suureksi herkuksi.
Jaha, vettä tulee taas. Se on tosin aika punertavan väristä, hieman on tainnut nyt päästä tuota punamullan tapaista maata putkistoon tai sitten muuten vaan on jossain määrin sameutunut. No, josko tuokin tuosta lutviutuu, omalla ajallaan. Pyykkiä tai tiskikonetta en taida viellä laittaa pyörimään, mutta pitäiskö tuota terassia nyt sitten tänään alkaa hinkkaamaan kun aurinkokin näyttää sinne jo mukavasti paistavan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti